Aamu on heräämässä.
Usva leijuu joen yllä,
kun ensimmäiset auringonsäteet
ajavat sitä takaa.
Kaste tuntuu viileältä
paljaissa varpaissa
ja kaihoisa kyyhkyn valitus
kantautuu kaukaa.
Ihana aamu.
Heräävä aamu.
Tuuli pyyhkii unihiekkaa silmistään
ja hipaisee mennessään tuulikannelta.
Helisevä soitto sekoittuu
valkoisten syreenien tuoksuun.
Totta tämä otsikon sanonta. Onni ei ole jokaisen hyppysissä, mutta kuinkas ollakaan, kesä on. Joku sanojamaakari kehtaa myös sanoa, että jokainen on oman onnensa seppä ja toisekseen - onnellisuus on suhteellinen käsite. Todella näin on, eikä kesä ikinä ole kaikkien makuun, mutta jokaisella se on!
Lapissa on parhaillaan hellekesä, liki samaa sorttia on Koillismaan kesä, eikä eteläinen osakaan maasta ole jäänyt tiiron osalle. Itselläni on täydellinen kesä, jos enempi vaatisin tai haluaisin, niin rumasti voisin itseäni nimittää.
Olen siirtynyt parvekkeelle pihan trooppisista olosuhteista leppoisampaan lämpöön. Iltapäivän ajaksi muutan pihan varjon puolelle "lepolasseni" kanssa. Ei lämpö luita riko, mutta minun vanha kroppani viihtyy paremmin miedommassa.
Lempeä aamu, niin kuin moni jo ennen tätä.
Aurinko hehkuttaa puiden kylkiä. Tuuli melken nukkuu, vaivautuu vain aika ajoin havahtumaan heläyttämällä terassin kulman tuulikelloa.
Pihatien penkoilta niittämäni heinän tuoksu saa muistelemaan lapsuuskesien heinätöitä. Niittokoneen surinaa, haravakonen raksutusta ja nisukahvihetkiä heinäseipään varjossa.
Mukavaa, kun on mitä muistella.
Kesäkärpänen on ottanut asiakseen herätellä minua nirvanastani.
Että mokoma osaa ärsyttää. Pörisee ja kehtaa tulla ihan iholle! Itikoista ei ole ollut isompaa riesaa. Varmasti kuiva kesä nitisti niitä ennen aikojaan.
Kyllä alkukesä nitisti täällä muutakin. Ei tule marjaa, ei lähitienoolle mustikkaa, ei hillaa. Positiivisesti ajatellen selkäni säästyy. Mielenrauhan vuoksi paras uskotellakin tällä viisiin.
Halkopinossa pressun alla on linnunpesä.
Pesän tapahtumia on ollut ihastuttavaa seurata, mutta varoa häiriköimästä. Muutama päivä sitten näytti koti käyvän ahtaaksi, mutta järjestys on vissi. Toivotan pikkuisille kovasti onnea. Ruokaa löytävät kyllä, mutta vaaroja iso maailma tarjoaa myös..
Vaikka luulen kirjoittaessa olevani yksin, niin eipä vaan.
Kohta kuuluu portaalta kopinaa. Avoimessa ovessa on onneksi ötökkäverho, muuten saisin ehkä sarvipäitä visiitille tuvan puolelle.
Kun huutelen, kuka siellä, niin samassa jo "pojat" pistelevät tietä pitkin naapuriin. Vain perävalot vilkkuvat.
aimariin kesäterkkuja
