Kesä, juhannus ja kesäpäivänseisaus

Juhannus on pian takana. Toivottavasti vietitte ja vietätte edelleen sitä leppoisissa merkeissä kaikin puolin.  Oikeastaan juhannuksen aika olisi vasta tulevalla viikolla, kuten se oli ennen kiinteänä 24. kesäkuuta. Jussin nimipäivä on sentään pysynyt 24. kesäkuuta. Minulla on oma Jussi ja seuraavankin polven Jussi, kun on Jussin poika Juha.

Meillä juhannus on sujunut mukavasti, kuten monet kymmenet juhannukset aikaisemmatkin. Sää ollut joltinen, väliin aurinkoista, väliin sadetta, ukkostakin. 

Aattona keräsin vanhalta pellolta, missä kullerot alkoivat jo lopetella kukoistustaan, niittyleinikkejä, metsäkurjenpolvia, suolaheinää, puna-ailakkeja, koiranputkia, joukkoon löysin vielä muutaman kulleron ja ojan toiselta puolen suopursun kukkivia oksia. Seitsemän kukkaa, mutta en minä tyynyn alle niitä sujauttanut, vaan kahteen isoon maljakkoon. Semmoisiin betonisiin, joita valimossani väsäsin pari kesää sitten.

 Sammakonkin näin, mutta ei haluttanut suukotella sitä. Kuitenkin hymyilytti, sillä muistin vanhan jutun, jossa pussasin rupisammakkoa ja heti kaverit heittämään huulta - Miten olisi käynyt, jos sammakosta olisi putkahtanut prinssi!!

Olisi kai siinä ollut selittelemistä juhannusyön taiaksi.

Koillismaan sää näillä minun alueillani on ollut hyvin vaihteleva. On ollut aurinkoista, mutta pilvipäiviä enemmän ja sateita ropsahtanut tiuhaan tahtiin. 

Minun pienet viljelmäni ovat pulassa, ovat hukkumaisillaan. Olisi ollut parempi istuttaa maissin sijasta riisiä. Koleus ja märkyys ovat huono yhdistelmä.

Perunasankoni, kaikki seitsemän olen pitänyt liiterin pitkälle ulottuvan räystään alla. Pettymyksekseni potun varret kasvavat vauhdilla. Ilmeisesti mustamulta on liiaksi kasvua kiihdyttävää.  Onpa minulla kuitenkin räystään alla kaunista vihreää!

Juhannusjuttuihin palatakseni, niin perinteiset tuli tehtyä. Kävin tekemässä saunavastan, mutta laiskuuttani kelpuutin vitsaspannan tilalle nippusiteen. Toimiva ja pitävä niinkin, mutta ei yhtä kaunis.

Kuitenkin vastaa valmistellessa sanomiskuntoon levisi saunaan kesäinen koivuntuoksu. Kai juuri tuoksun vuoksi viitsin alkaa vastan tekoon.

Uiminen kuuluu myös minun juhannukseeni. Nytkin piti käymäni jo aattoyönä, mutta mitä turhia, en jaksanut. Yö oli kuitenkin kaunis ja kylmä. Vain +1.5 asetta.

Korjasin uintitilanteeni käymässä aamusella polskimassa. Melko viileä oli kylpy.

Ajatella, tänään on jo kesäpäivänseisaus ja alkaa päivien vuoro lyhetä. Ns. vanhan kansan pikkukesä vaihtuu juhannuksen jälkeen isoksi kesäksi. Jos enteet paikkaansa pitävät, niin Koillismaalla isokesä tulisi olemaan lämmin, jopa helteinen, olihan tämä pikkukesä päinvastainen. Kannattanee uskoa tuo vanha viisaus.

Porot ovat päässeet hieman helpommalla kolean alkukesän takia. Karva on osin vaihtunut uuteen. Pikku vasat ovat kauniita, ei väliä onko karva punaruskea, tumman ruskea, vaiko valkoinen. Kuvan pikku vasan emoineen näin eilen uimareissulla. Aivan vitivalkoinen pikkuporo.

Kiihkeänä käy tällä hetkellä keskustelut kesän marjasadosta, nimenomaan hillan kypsymisestä. Puhuttaa myös mustikan ja puolukan marjastus, kun ulkomaalaiset marjanpoimijat eivät tulekaan.

Hilla on tupella ja paikoin yhä kukassa. 

Hillaa en ole koskaan poiminut myyntiin. Mustikkaa ja puolukkaa sen sijaan olen joskus nuorempana innoissani myynytkin. Nyt on hyvä, jos jaksan omaan pakasteeseen edes sen verran, mitä tarvitsee talven mittaan.

 

Jatketaanpa juhannuksen viettoa!

Kulleropellot ja suopursurämeet

Voikukkavainiot muuttumassa puhalluskukiksi ja jokivarren rentukat lakastuneet. Nyt on  viljelemättömien peltojen vuoro loistaa keltaisina. Mitä pohjoisemmaksi noustaan, sitä enemmän kasvaa kulleroja.

Kulleron kukinta on hehkeimmillään. Kaunis kukka, joka ei kestä kuitenkaan maljakossa, jätän ne siksi poimimatta. Seuraavana keltainen kaunotar pihoilla ja tiepenkoilla on pitkänhuiskea niittyleinikki. Niistä, puna-ailakista ja metsäkurjenpolvista teen juhannuskimppuni.

Saadakseni kullerokuvia, lähden saapastelemaan pellolle niiden kukintarunsauden keskelle, mutta siitäkään huolimatta en saa mieleisiä kuvia, en etäältä, en lähikuviakaan. Lehtien voimakas vihreä kontra kukinnon heleä keltainen hämmentävät toisiaan ja kaikki on näytöllä hieman epämääräisenä.

 

Kun harppaan pellolta metsään, tuoksuu suopursu. 

Varsinkin rämemetsiköt tuoksuvat ja maastossa on suopursujen lisäksi muutakin valkoista. Rämeillä ja korvilla kukkii yhä hilla, sekä hiukan kuivemmassa maastosta metsätähdet, täällä arkisesti vain mehtätähet.

Jos maan kosteus ei miellytä metsätähteä, se mieltyy kasvamaan tupasaran suojassa. Tupas,  ryssänpäänä tuttu pehko on alkukesän vehreydessään kaunis. Tiheässä ryssänpäämaastossa on vaikeaa kulkea. Viisasta olisi kiertää ne ja siirtyä paremmille poluille.

Tonko-ojaa lähestyessäni, maasto muuttuu reheväksi, mutta myös risukkoiseksi. Kalastajien ojanvarsipolut on umpeutuneet Enää löytää vain poronpolkuja. Kalastajat ovat ikääntyneet, etteivät enää ryteiköissä jaksa liikkua. Tässä kohtaa ajattelin itseäni. Edelliskesänä kävin ongella vain kerran ja silloinkin jouduin kesken kaiken luovuttamaan, kun onki jäi kiinni ryteikköön ja sen irrottamiseen loppui kalastusinto.

Helpompaa on liikkua ilman onkivapaa, matopurkkia ja kalapussia, vaikka se tyhjä olisikin. Myllyoja solisee kuitenkin houkuttelevasti ja sen vesi on kirkasta ja kylmää, mutta nuo rannat! 

Onneksi on ojan yli silta, jonka ylitys lyhentää roimasti matkaa vaaran rinteelle, jonne sitten aikanaan, kun mustikat kypsyvät.

Kesä tuli

Kesä tuli ja joelle rentukat.  Joen matala uoma hehkuu keltaisena. Renntukkamerta oli ihan pakko käydä katsomassa.

Mesimarjakin kukkii, kuten joka kesä, mutta harvoin olen päässyt kypsiä mesimarjoja maistelemaan. Ei ollenkaan joka kesä.

Kukkii myös hilla ja mustikka. 

Minä aion mullata mullata perunani. Lisään multaa kaikkiin 7 ämpäriin, jotta on tilaa mukuloilla kasvaa.

Ja sen jälkeen Pärjänjoelle kalalle!

Hienoa kesää ihanat blogiystävät, kommentoijat ja muutoin vain vierailulle pistäytyjät.  Onni yksillä, mutta kesä kaikilla!