Koulunpenkillä
Kauan sitten Amaalia istui lettipäänä koulunpenkillä. Välitunteja sekä kaunokirjoitusta hän rakasti, mutta käsityötunnit olivat tuskaa.
Puikoilla kutoen pannulapusta tuli sentään kutakuinkin pannulappu, mutta sukan kantapään kavennuksia Amaalia ei saanut ikinä valmiiksi. Tämän tästä silmukoita yksi tai useampi pääsi karkaamaan ja miten turhauttavaa niitä oli etsiä takaisin neuleesta, kun ei hallinnut koko hommaa. Mieluummin tyttö olisi puutyötunneilla rakentanut linnunpönttöjä ja veistellyt pottunuijia.
Oppia ikä kaikki.
Sittemmin Amaalia on opetellut kutomaan sukkiin kantapäätkin. Kouluajan vastenmielinen suhde käsitöihin on muuttunut täysin päinvastaiseksi.
Krapu 44, sanat; karata, kauan, suhde. Krapu on sadansanan tarina, mukaanlukien otsikko. Sanoja voi taivutella halutessaan.
Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.
Ajattelin tänään viimeksi sinua ja tuntui, että on ikuisuus kun olen viimeksi kuullut. Onneksi löysin tämän blogin. Samaistuin niin ajatuksiisi.❤
VastaaPoistaMiten ihmeessä sinä minut muistit? Paljon on todella aikaa viime blogitapaamisistamme. Minun kuvaamiset ja kirjoittelut tänne ovat viime aikoina olleet vähissä, mutta toiveissani on piristyä.
PoistaVarmasti monella -50-luvun alakoululaisella on samanlaisia muistoja kuin Amaalialla.
Tunnen suurta sympatiaa Amaaliaa kohtaan. Minäkin inhosin käsitöitä koulussa ja olisin halunnut mennä puukäsitöihin poikien kanssa.
VastaaPoistaSillä erolla Amaaliaan, että minä en ole koskaan opetellutkaan sukkia kutomaan :)
Minä myös, sillä omat ongelmani tuolloin olivat laulutunnit ja ainekirjoitus. Laulukokeet olivat hirvitys, mutta äiti auttoi jossain tuskaisessa vaiheessa minua kirjoittamisen kanssa.
PoistaKäsitöissä selvisin Amaaliaa helpommalla. Olitko sinä hankaluuksissa kouluaikaan kantapään kutomisen kanssa?
En koskaan kutonut sukkia koulussakaan :)
PoistaLaulukokeet luokan edessä kansakoulussa olivat hirveitä.
Mukava kuulla, että Amalia nyt tykkää nyt kässästä. Nykyään koulussa saa valita, kumpaa sorttia käsillä tekee. Molemmista on kyllä hyötyä, koska kädet ovat aivojen jatke. Lämpöisiä ajatuksia sinne pohjoiseen.
VastaaPoistaSaattaa olla, että minä opetin Amaalian tykkäämään kässästä!! Itse tykkää yleensä kutoa aina jotain, sukkia varsinkin.
PoistaKiitos ajatuksistasi. Itselläsi naitaa olla nyt saapasmaassa aurinkoista.
Useille tuo koulun käsityötunti on piinaa ja santaan etten ikinä kyllä kudo sukkia ja sitten jossain vaiheessa se unohtuu ja käsistä syntyy mitä kauneimpia sukkia ja muuta käsi työtä. Ihanasti kerroit Amalian vaiheista. Kiitos.
VastaaPoistaKyllä sukkien kutominen on mukavaa ajankulua. Minä olen kait koko lähipiirini kyllästänyt villasukilla, silti kudon niitä, tosin enää harvemmin.
PoistaKiitos, Amaalia taisteli koulukäsitöiden kanssa ja on muutenkin nainen, jolle tuppaa tapahtumaan. Hänestä on tullut minun krapupersoonani!
Tämäpä sattui hauskasti - luin postauksesi aamupalaa syödessäni. Uusi työviikko on taas alkamassa ja viikkonihan alkavat aina kahdella käsityötunnilla :D
VastaaPoistaMiten sattuikin! Ette varmaan kahta tuntia kudo villasukkia, vaan varmaan jotain kiehtovampaa?
PoistaEipä ne käsityöt sujunu koulussa ja laulu ja esiintyminen oli kans kamalaa!
VastaaPoistaKoulun käsitöiden kanssa lienee monella ollut ongelmia, sama jos pitäisi laulaa. Minä en osaa yhtään laulaa, eikä sitä opikaan. Amaalian laulutaidoista en vielä tiedäkään.
Poistakouluaikana vain purettiin ja purettiin...
VastaaPoistaSilloin ei ollut kovin innostavaa, jo työtä sai tämän tästä purkaa.
PoistaSamaistuttavaa, käsityöt olivat kauhistus. Muistan, kun kansakoulussa piti virkata pyöreä pannulappu. Minun lappuni muuttui isoksi kupiksi ja opettaja otti sen, marssitti luokan eteen ja näytti, miten pannulappua ei tehdä. Ja sitten hän purki ja purki ja purki.
VastaaPoistaMenikin monta vuosikymmentä ennen kuin seuraavan kerran tein käsitöitä ja nykyään rakastan virkkaamista.
Sinä, kuten Amaaliakin olette selvittäneet koulukäsityötuntien ongelman voitoksi. Opettasi on tehnyt kyllä rumasti, esittelemällä negatiivisessa sävyssä virkkuutasi. Ei semmoinen innostusta lisää. Minä olen kokenut nolaamista laulutunnilla.
PoistaNyt voin sanoa, onneksi on käsityöt!
Ihanan raikkaat sukat,minä olen tykännyt käsitöistä koulussakin.
VastaaPoistaMinä myös tykkäsin käsitöistä kouluaikana, päinvastoin kuin Amaalia. Sukkia kudon edelleenkin. Usein myyjäisiinkin.
PoistaKuinkahan monen lapsen laulu-, liikunta- tai käsityöharrastus on lopahtanut jo koulunpenkillä?
VastaaPoistaIhana kuulla, ettei Amaalia luovuttanut.
Kauniit sukat <3
Varmaan näin on. Esim. täällä olen kuullut joidenkin kertovan, miten hiihtohalut katosivat koulun pakkohiihtämisen jälkeen tyystin. Eivät ole enää suksia jalkoihinsa laittaneet.
PoistaLuokan edessä yksin laulaminen oli minulle kidutus, joskus kieltäydyin ja olin jälkkärissä.
Amaalia on toista maata, hän vain sisuuntui.
Tunnistin itseni täysin nuoresta Amaliasta, mutta vanhemmasta en, sillä en edelleenkään osaa virkata enkä kutoa. Ps. Kiva kun olet taas täällä. (Taisin sanoa sen edellisessäkin krapukommenttissa :) .)
VastaaPoistaNämä koulumuistot jakavat meidät täysin. Joku tykkää joku ei. Onneksi harrastamista, mielenkiintoa ja osaamista on niin moneen. Käsityöt ovat vain yksi osa-alue. Luulen, että kouluaikaiset muistot ovat osin sitä, miten opettaja suhtautui oppilaaseensa. Ehkä kannustus puuttui.
PoistaP.s kiitos, olen ihan otettu.
Tuohon aikaan, kun minun sukupolveni koulunsa kävi, oli aika paljon opettajia, joilta puuttui täysin psykologinen tieto ja tajuaminen miten lasta tai nuorta kannustetaan. Aivan liian monella oli taitona vain lapsen / nuoren nolaaminen! Surullisempaa on, että vielä 90-luvulla törmäsin tällaiseen opettajaan. Vielä surullisempaa on, jos näitä yhä vain on. Mutta silti itse annan kiitokseni suomalaiselle koulusysteemille ja kaikille niille opettajille, joilla on sydän ja älli oikeilla paikoilla ja heitä onneksi on enemmistönä!
PoistaKoulukästyöt oli pakkopullaa ja jotenkin tuli se sukka kudottua mutta ei ikinä jalkaan laitettua. Myöhemmällä aikuisiällä käsityö ovat saaneet kyllä uutta intoa. Nyt tuntuu että voi syntyä mitä vaan (paitsi nyplättyä pitsiä :) Kauniit sukat kuvassa :)
VastaaPoistaSinulle on käynyt samoin kuin Amaaliallekin. Kouluaikaan ei kutomiset innostaneet, mutta vuosia myöhemmin hän syttyi asialle. Sinä olet kehittynyt jo vallan mestariksi. Se on hieno juttu.
PoistaKuvassa olevat sukat kudoin lastenosastolle kerran itsenäisyyspäiväksi.
Tunnen sielujen sympatiaa Amaaliaa kohtaan näissä muistoissa koulunkäytiin liittyen.
VastaaPoistaMinulla oli monia hankalia aineita...
Kässästä kyllä tykkäsin,mutta veistosta olisin tykännyt enemmän minäkin.
Jouduin tämän asian kanssa noloon tilanteeseen,kun sain puhuttua itselleni erikousluvan siirtyä veistoon.Herkistyin sitten puupölylle allergisena ja jouduin "maitojunalla"takaisin kässään.
Sukan kantapäätä en osaa vieläkään.
Amaalialle on kohta puikoista putoamassa kauniit Suomisukat.
Oli kuitenkin aika hienoa juttu, että sait mahdollisuuden kokeilla puutöitä. Jännä juttu, miten monelle sukan kantapää on muodostunut ongelmaksi. Ehkä opetus siihen on ollut hataraa. Minut pelasti asiassa äiti, joka opetti. Amaalia hankki taidon omin nokkineen vuosia koulunkäynnin jälkeen.
PoistaLainasin Amaalialle omaa sukankudintani kuvausta varten. Sukantekeleet ovat kyllä Suomi-sarjaa ja menivät lastenosastolle.
Ekaluokalla kansakoulussa virkkuukoukulla piti tehdä patalappu. Lopetuspääty oli huomattavasti kapeampi kuin aloituspääty, lukuisista purkamisista huolimatta. Peukkuja Amaalialle!
VastaaPoistaSinun virkatulle patalapulle kävi, kuten Amaalian kutomalle. Kumpikaan ei täydellisyyttä hiponeet, mutta valmiiksi tulivat.
PoistaAmaalia on todella otettu saamastaan sympatiasta. Hän ei ole yksin tässä koulukurimuksessa.
Amaalia puhuu aivan pienen Riitan kouluajan käsityötuntien kokemuksista! Meidän käsityönopettaja oli tosi pelottava ja moitti kaikkia. Onneksi käsityöt sai viedä kotiin - äiti pelasti!
VastaaPoistaKiva äiti, kun auttoi sinua. Saman teki minun äitini joskus, kun tuskittelin ainekirjoituksen kanssa. Hänen neuvonsa oli opetella värittään sanoja.
PoistaKyllä oppimishalut katoaa, jos tilalle tulee ahdistava pelko, että moititaan. Aika kenkkua, että on ollut monella liian ankaria opettajia, joita on pitänyt pelätä.
Ihanat sukat! Mistä ihmeestä saisin intoa, aikaa ja motivaation sukkien tekemiseen? Olen joskus kokeillut mutta hermo meni. Rakastan villasukkia! Siksi niitä olisi kiva itsekin tehdä...
VastaaPoistaKuvan sukat kudoin lastenosastolle itsenäisyyspäivän lahjaksi jollekin pikku potilaalle (sukkia tuli kuulemani mukaan paljon.)
PoistaVillasukkia on kiva tehdä. Se homma on tavallaan kuin aivojen nollausta.
Ehkä voit aloittaa hyvien ohjeiden kanssa. Kyllä sinä sukat valmiiksi saisit.
Minulle ei käynyt kuten Amalialle. Ei tullut käsityöihmistä. Koulussa virkkuukoukut katkesi kun piti saada tietty määrä lakananpitsiä aikaan. Ei onnistu vieläkään virkkaus eikä neulominen.
VastaaPoistaOi niinkö, sinullekin! Selvää tietty on, ettei meistä jokainen tykkää eikä innostu käsitöille. Harrastamisia on niin montaa sorttia, yleensä aina jokainen haluava löytää mieluisensa.
PoistaEi taida sinultakaan harrastuksia puuttua!
Bien por Malia. Muy calentitos esos calcetines amiga. Me gusta tejer y más hacer punto de cruz.
VastaaPoistaMe gusta la foto de la cabecera. Buen miércoles.
Un abrazo.
Amalia :)
PoistaGracias. ¡Hacerlo a mano es algo maravilloso!
PoistaAmaalia convirtió el fracaso en victoria. Cuando era una colegiala, tuvo dificultades para hacer manualidades, pero de adulta aprendió el tacón de un calcetín de lana.