maanantai 4. syyskuuta 2023

Yllätys marjaretkellä


Syksyn tullen leviää kuulopuheita karhusta.

Ne eivät kuitenkaan vaikuta marjastussuunnitelmiani.

Pakkaan eväät reppuun, poimurin sankoon ja huikkaan heipat miehelle, joka muistaa varoittaa mielilauseellaan.

_-Älä eksy poronpoluille!

-En tietenkään. Enhän ennenkään. Vastaan huolettomasti.

 Keskityn poimimaan syksyn viimeisiä marjoja. Välillä suoristan selkääni ihaillakseni samalla metsän upeita syysvärejä.

Äkkiä haaveiluni keskeyttää ohiryntäävä porotokka. Pian niiden perästä alkaakin kuulua ryskettä ja ärinää. Puiden suojasta rynnii karhu.

Onneksi rantaniityn sauna on lähellä. Ehdin pinkaista sen suojiin, mutta marjasanko ja eväsreppu jäävät ulkopuolelle.

Karhu kiertää rakennusta, hajottaa muurahaispesän ja lounastaa evääni. Puhelimen akku loppuu heti keskusteluyhteyden auettua. Apu jäi saamatta, tunnit kuluvat.

Olen jumissa.

 

      

Krapu 36/23, sanat, kuulo, lause, keskustelu.

Krapu on 100 sanan tarina, johon tulee sisältyä ylläannetut 3 sanaa, joita saa/voi halutessaan taivutella.

Lisää krapuilusta Susupetalin blogissa.

                             

Hei blogilaiset. Kesätaukoni venähti ja syksy on tullut. Mieli teki taas krapuilemaan.

21 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta.
    Toivottavasti jumi ei kestänyt kovin kauan, kun eväätkin menivät muihin suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, myös mukavaa oli taas palata blogiin.
      Tilanne jää tosi kinkkiseksi, kun eväät on loppu ja karhu mellastaa seinien ulkopuolella, sekä puhelinkin on mykkä.

      Poista
  2. Hurjaa, toivottavasti ei ollut tosi tarina! Ainakin olet päässyt jumista, kun kirjoitit kravun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarinahan on tosi, muttei kirjoittajan osalta. Tarinan minä todella jäi vangiksi hataraan niittysaunaan useaksi päiväksi.

      Poista
  3. Olipa harvinaisen ärhäkkä karhu. Tuollaiseen ei varmaan olisi tepsinyt se vanhankansan konsti, että pyllistää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei passa ruveta karhun kanssa hassuttelemaan. Tänä syksynäkin Koillismaa-kainuu akselilla jäi metsästysporukasta yksi haavoitetun karhun alle. Kaverit saivat karhun ammuttua, ennen kuin se ehti tappaa miehen.

      Poista
  4. Metsän kuninkaaseen kannattaa aina suhtautua kunnioituksella. Koskapa krapua kirjoitat, lienet selvinnyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kyllä tosiaan huomionmetsissä liikkuessani porojen käyttäytymisen, kuin myös tuoreet karhun jätökset. Vähin kummin en halua otsoa kohdata, kuvausetäisyydellä kyllä.
      Tarinan minä selvisi kyllä muutaman päivän niittysaunan suojissa. Tarina pon siis tosi, mutta ei oma kokemani.

      Poista
  5. Huh, oliko ihan totta vai krapu, mutta pelottavalta tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on tosi, mutta ei itseni kokema. Olen korvat höröllä vain kuunnellut, kun se minulle kerrottiin. Karhuja täällä liikkuu ja ne ovat villikarhuja, ei cityyksilöitä

      Poista
  6. Siinä on vitsit vähissä, jos eijoo rakennusta lähellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemani mukaan kertoja alkoi olla todella hätäännyksissä, kun joutui olemaan täyspaastolla saarrettuna muutaman vuorokauden. Pelkona sekin, jos karhu hajoittaa hataran rakennuksen.

      Poista
  7. Mikä stoori! Minileffan arvoinen. Minä en enää lähtisi yksin metsään. Nuorena partiolaisena se oli tuttua muttei enää. Marjatkin ostan kaupasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.Miten sinä niin olet arka metsään menijä? Minä pidän metsää paljon turvallisempana paikkana, kuin esim. mitään kaupunkia, Marjanpoiminta varmasti jakaa mielipiteitä, osa tykkää vallan kamalasti, osa ei yhtään.

      Poista
  8. Suuri tarina hyvin tiivistettynä, jännittävä. Yritän myös palata pitkän tauon jälkeen blogien maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Oikein mukavaa, että löysin sinut täältä.

      Poista
  9. Olipa kiva huomata,että täällä blogimaailmassa joku tuttu palannut sorvin ääreen.
    Ehkä itsekin kohta saa inspistä postaamiseen,kun syksy etenee.
    Kuumoittava krapu.
    Itselleni tuli jostain mielen sopukoista video,jonka olen jossain nähnyt.
    Siinä eräkämpillä mies avaa oven ja karjuu suomalaisia kirosanoja karhun päälle,
    kun se on tonkimassa kämpän ulkopuolella jotain miehelle kuuluvaa.
    Karhusta näkyy sittemmin vain takajalkojen anturat,kun se painelee pöheikköön.
    Olisikohan tässä p...leet auttaneet,ja kuka naisimmeinen olisi lähtenyt edes kokeilemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä oli minunkin blogitaukoni, kokonainen kesä, mutta sytyin taas, kun krapukirjoitukset alkoivat.
      Voi kysyä sisua todellakin avata ovi, kun karhu liki ja hätistää se kiroilemalla. Ehkä kunnon ärtynyt karhu ei olisi semmoisesta moksiskaan.

      Poista