Mitään tasku - tai
viikkorahoja ei maksettu.
Kesällä tienaaminen
oli helppoa. Ei miljonääriksi asti, mutta syksyllä saattoi muovirasiassa olla elokuvalipun,
ehkä kahdenkin verran kolikoita.
Isä opetti tunnistamaan hukkakauran, joka muukalaisena oli poistettava pelloilta.
Vertailussa oikean
kauran kanssa vieraslaji on pidempi, isompi ja väljempi kukinnoltaan. Molemmilla muodostuvat kukintojen päihin aikanaan
jyvät. Niissäkin on eroa. Hukkakauralla on tumma vihne.
Silloin urakkani oli kitkeä
lainsuojattomat kaurapelloilta, isän muilta pelloilta.
Muistan, miten
kuumeisesti etsin kesän viimeisiä hukkakaurayksilöitä ja ynnäsin tienestejäni.
Ehdottomasti muukalaisten etsiminen ja kitkeminen oli mieluisin kesätyöni. Oli mukavaa kävellä ristiin rastiin kaurapeltoa bongaamassa mokomia.
***
Lisää Krapujen kirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.
Taas viisastuin, kun kaupunkilaisena on tuo viljelypuoli jäänyt kokematta, mitä nyt tädin luona heinän tekoa loppukesästä ja aitassa hyppimistä heinissä. Hukkakaura oli siis aivan uusi juttu minulle. Kiitos sivistyksestä aimarii.
VastaaPoistaEhkei näistä minun krapusista viisastu, mutta kiitos, kun ajattelet niin. Parasta heinätöissä lasten mielestä olikin heinissä hyppiminen, mutta ei aitassa hypitty, vaan heinäladossa.
PoistaNo niinpä. Siitä on niin monta vuosikymmentä että meni ladot ja aitatkin sekaisin :D!
PoistaSamoin minä kaupunkilaisena opin jälleen uutta. Sukulaisiakaan ei asunut maaseudulla, joten mitään kokemusta ei ole viljelystä ja kitkemisistä.
VastaaPoistaHyvä, että sait tienestejä ja pääsit leffaan!
Ihan kiva vaan, mikäli uusi asia tuli esitellyksi. Hukkakauralajikkeitakin on useita ja nykyään varmasti sitä/niitä hävitetään myrkyillä, mikäli viljan seassa kasvaa paljon. Totta on, ettei hukkakauraa suvaittu pinemmilläkään viljelyksillä, jos se vaivaittiin.
PoistaAina vanhemmat sanoivat, ettei raha kasvanut puussa. Paitsi hukkakauraa olen pennihinnoilla kitkenyt, olen istuttanut kuokan kanssa kuusentaimiakin samanlaisella taksalla.
Kiitos valistuksesta! Olen monta kertaa miettinyt millainen se hukkakaura oikein on ja miksi se pitäisi poistaa. Ajattelisin että siellä se menisi "tavallisen" kauran joukossa. Haittaisiko se jos sen jyvät jauhettaisiin noiden muiden joukkoon? Ilmeisesti haittaisi, ei kai niitä muuten kitkettäisikään. Vai onko niin etteivät muutkaan kasvaisi jos nuo hukkakaurat saisivat jäädä peltoon?
VastaaPoistaOle hyvä. Tosin pohdiskeltuasi päädyit tulokseen, että hukkakaura on haitaksi. Se lisääntyy nopeasti ja kuluttaa maasta ravinteita, jos sen annetaan rehoittaa. Vie tilaa viljelykasvilta, eikä käytetä hyödyksi.
PoistaMinä kyllä tiesin hukkakauran, kummitäti ja -setä pitivät maatilaa Lopella, joten opin maatalon hommista yhtä ja toista. Mutta en ole varma tunnistaisinko enää hukkakauraa.
VastaaPoistaEn minäkään varma ole, jos tuntisin vielä hukkakauran. Silloin tällöin olen viime vuosina kyllä katsellut pikku kaurapeltoa silmäten löytyykö hukkakauraa. Kuvassa rikon joitakin jyviä uteliaisuuttani, mutta sellaisia jyviä en löytönyt, jotka sopisivat hukkakauran jyviksi.
PoistaOman rahan ansaitseminen on hieno tunne.
VastaaPoistaErityisen onnekasta jos tykkää siitä mitä tekee 🌿
Kyllä. Muistan yhä ensimmäisen oikean tilini. Huippujuttu se oli. Lapsuuskodissa meillä ei saatu palkkaa kotitöistä, mutta tällaisista ekstrahommista kylläkin. Ne houkuttivat, sillä rahalla on mahtinsa.
PoistaHauskanoloinen homma ja samalla hyödyllinen. Vaatii tarkkaa huomiota. Olen kuullut hukkakaurasta, mutta en tiennyt tuollaisesta hommasta. Puolison isä kertoi joskus, kuinka hankki pikkupoikana taskurahaa keräämällä käpyjä.
VastaaPoistaLapsena se kiinnosti ja siksi kai sain opetella kitkemään muukalaisia pellosta. Olen myös tienannut käpyjä keräämällä. Siitäkin hommasta oli annettu tarkat ohjeet, miten, mistä, minkä kokoisia männyn käpyjen tuli kerättäessä olla.
PoistaMitenkähän nykyisin homma hoidetaan, kun ei taida lapset enää suostua halpatyöhön? Minä keräsin käpyjä ja taisin pari kertaa tippuakin puusta. Silti muistan sitä aikaa lämmöllä.
VastaaPoistaNykyään käytetään ns. kasvinsuojeluaineita hävittämään vieraslajit viljapelloilta, mutta edelleen saattavat isännät nyppiä hukkakauraa, mikäli sitä ei esiinny runsaasti.
PoistaNykyään on lapsityövoima kiellettyä. Tosin en itse aikanani joutunut liikaa koskaan rehkimään. Lämpimin ajatuksin minäkin nyt muistan noita vuosia.
Kiva kesätyö tuo hukkakauran etsiminen. En muista ennen kuulleeni hukkakaurasta. Kaupunkilaislapsena me kavereiden kanssa keräsimme jätepaperia. Soitimme ovikelloja ja kysyimme: Onko teillä jätepaperia? Monilla oli valmiiksi narulla sidottuna nippuun. Ne veimme paperikauppaan ja saimme painon mukaan arvoseteleitä. Kun oli tarpeeksi, niillä sai lunastettua palkintoja: ainakin hopealusikoita ja kellon. Muita en muista.
VastaaPoistaHyvä homma sinulla on ollut. Veläkin joku koululuokka saattaa kerätä paperia saadakseen lisää rahaa luokkaretkikassaansa.
PoistaKyllä kaupunkilaisten ja maaseudun lasten kesätyöt ovat aika erilaisia.
Minubn kesätienastini alkoi 9 vuotiaana ison karjan paimentyttönä. Palkkakin oli ruhtinaallinen , 10 markkaa päivässä. Työpäivän pituus oli 10 tuntia. ja jos oli kesällä aika ettei paimenessa oltu niin silloin väliajat sitten kartanon puutarhassa. osa lapsista oli perkaamassa sokerijuurikas peltoa .kaikille löytyi kesäll ätäitä kun tekijöistä oli pulaa. . Tuo hukkakaura ilmeni palloilla vasta silloin kun itse jo olin aikuinen Vieraslaji pahimmillaan.
VastaaPoistaOh- hoh! Sinä et varmaan enää jaksanut työpäivän päälle leikkiä kavereiden kanssa.
PoistaMinä en varsinaisesti ole paimentanut karjaa, mutta yleensä iltaisin jouduin hakemaan niitä metsästä lypsytarhaan. Sokerijuurikkaanharvennuksesta olen saanut myös markkoja. Palkka maksettiin harvennettujen metrien mukaan.
Kiva, että sait omaa rahaa : )Hukkakaura on tuttu sanana, mutten muista, et meillä ois kerätty niitä pois.
VastaaPoistaTyöllä ansaittu oma raha on arvokasta. Velvoite hukkakauran torjuntaan on kait ihan lakisääteinen. En ihka varma tästä uitenkaan ole,
PoistaVai hukkakauralla tienattu leffaliput. Ja vielä tykkäsit hommasta. Nykyään luullaan, että raha tulee seinästä. Voi jospa kaikki vanhemmat kasvattaisi lapset ymmärtämään ettei kaikkea voi saada ja miten täällä nykypolvilla elinolosuhteet on jopa ylitsepursuavat...
VastaaPoistaJuu. Ei se pellolla kävely ja tarkkailu ollut pöllömpää hommaa. Helppoa ja silloin säästyin pienempien vahtimisilta ja sain olla omassa rauhassani.
PoistaIso ero on tapahtunut sitten ajan -50-luvun puolivälistä, jolloin minä tienasin markkoja ja pennejä versus tämä aika.
On niin tärkeää ansaita omat rahamme ja jos pidämme tekemästämme, se on vielä parempi 😊
VastaaPoistaOlen aina asunut kaupungissa, mutta kaipaan sitä aikaa, kun olin lapsi ja menin lomalle isoisäni luo, joka asui maaseudulla.
Pidin nähdä sinut valokuvassa.
Sanonpa, että sellainen henkilö on onnekas, joka saa palkan työstä, jota tykkää tehdä. Silloin menee mielellään töihin.
PoistaOlen oikeastaan koko ikänä asunut maaseudulla, poikkeamana vain 10 vuotta pikku kaupungissa.
Kiitos, kun tykkäsit kuvasta.. Kuva on edelliseltä syksyltä. Puran kauran jyvää maistaakseni sitä.
Valistusta kiitos. Mites se hukkakaura, mikä siinä on viallista? Siis miksi se ei saa päätyä "oikean" joukkoon? Tykkään kun sulla on aina saletisti ihan erilainen näkökulma asioihin, sellainen et ei tule mieleen itselle, miellyttävän yllättävää mutta maanläheistä.
VastaaPoistaKiitos kiittämästä. Hukkakauraa ei suvaita viljan joukossa, ei pellossa kasvamassa, eikä jyvissä. Se on tavallaan rikkakasvi, joka leviää helposti, ottaa tilaa varsinaiselta viljalta, köyhdyttää maata. Paremmin kertoo google.
PoistaTämän viikon aihe oli minulle vaikea. En tahtinut saada otetta ollenkaan, sitten vain tärppäsi.
Mukavampaa hommaa varmasti kuin porkkanapenkin kitkeminen ja harvaentaminen. Torajyvien poistamiseen ruispellosta tuskin lapsia olisi uskallettu lähettääkään.
VastaaPoistaKyllä, niin voin sanoa, sillä olen kasvimaalla kitkenyt ja harventanut. Kotona se homma oli palkatonta, mutta vieraalla sokerijuurikkaan harvennuksesta maksettiin.
PoistaTorajyviä ei kannata pureskella. Se voi yllättää.
Olipa ihana postaus, kera kuvan ja hukkakauran - ei ainoastaan krapuilua, vaan silkkaa totuutta tienisteistäkin. Ei ollut omillakaan muksuilla viikkorahaa...
VastaaPoistase piti ansaita roskilla, pyykeillä, tiskeillä jne. Isäni tuppasi aina sanomaan, että "työttämyyskorvausta" ei makseta... eikä maksettu.
Ansaittu raha on aina arvokkaampaa kuin ansaitsematon - näin minut opetettiin...
ja 11-vuotiaana jo kesätöihin pääsin kanttiiniin keittämään kanamunia ja tekemään muna-anjovis voileipiä labrassa kävijöille... voi että se palkka... se oli ihan jotain muuta kuin vain rahaa... sitä oppi arvostamaan... sen tiesi mistä se tuli ja niitä hommia laajennetulla työnkuvalla teki neljänä seuraavanakin vuonna. Nyt on kaikenmaailman työaikalait ja lapsityövoima puhututtaa... saakin puhututtaa, mutta vaikea niitä oikeita elämässä tarvittavia taitoja ja hommia on oppia tekemään sitten joskus myöhemmin, jollei ole kelvollinen tekemään niitä kuin vasta joskus teininä... miten meneekään se sanonta, minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa... mutta jos ei opi mitään....
Kiitos paljon, paljon. Olen samoilla linjoilla kanssasi, että työntekoon tulee opettaa lapsikin ja selvittää ettei raha kasva puussa, eikä sitä noin vain voi nyhtää seinästä.
PoistaEn tarkoita pakkotyötä, rangaistuksena määrättyjä töitä. No, kyllä sä tiedät. Ainakin minusta on nyt mukava muistella eka työpaikkojani, en ole tullut väärin kohdelluksi, enkä katkeraksi, vaikka sain esikoisena yli 10v vanhempana pestä nuorimman sisaruksen vauva-ajan kakkapyykkejä.
Hieno ajatus sinulla, minäkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, mutta jos ei opi mitään, niin ......