Haamukissa
Tarkka kyhnää pöydän
alla kylkeään säärtäni vasten. Kyhnätköön vain, ei haittaa, mutta outoa ja
luonnotonta se kuitenkin on, sillä Tarkka-kissa on kuollut.
Itse hautasin sen puutarhaan monta kuukautta sitten ja olen
varma, että haudatessani myös tunnistin auton alla ruhjoutuneen Tarkan omakseni.
Varmuudeksi vielä vertailin elotonta kissaa äskettäin siitä
ottamaani valokuvaan ja samalla
toivoin hartaasti, ettei se sittenkään olisi Tarkka.
Kuitenkin se oli.
Nyt Tarkka tassuttelee edelleen tuvan lattialla, kyhnää
jaloissani, kehrää epävireisellä rukillaan sängyn päädyssä. Naukumisenkin
kuulen kutsuessani nimeltä.
Kukaan ei ole kissaa nähnyt, vain kuullut ja tuntenut sen olemassa olon.
Kuka ties Tarkan
kohtalona on vaellella haamukissana kauankin.
☻
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko SusuPetalin ynnä Caran blogista.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko SusuPetalin ynnä Caran blogista.
Viikon 9 krapuhaasteeen annetut sanat ovat: kutsu,
pöytä, valokuva. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, saa
taivuttaa.
Huh, kylmät väreet tuli kissasta. Hienosti kerrottu.
VastaaPoistaOn näitä sitten mukava lukea mitä kukin on sanoista keksinyt!
Tämä krapujen kirjoittaminen koukuttaa ja niiden lukeminen tosi kivaa. Entä miten helposti sinä saat päätettyä uudet sanat kirjoittajille?
PoistaKiitos vain, jos krapuni oli vähän huh!
Tätä oli ihanaa lukea. Meilläkin noita haamuja kulkee koirien muodossa. Haukunkin kuulemme korvissa mökin venerantaan mennessä. Liikuttavan upeatarina ihmisen ja eläimen välisestä syvästä kiintymyksestä.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKyllä tälle haamukissalle on todellisuuspohjaa. Tarkkaa kaipasin tosi pitkään.
Ihan varmasti Tarkka haamuilee luonasi.Minulla heräilee vierestäni ja kopistelee tassuillaan ja huokailee välillä koira nimeltään Santtu.
VastaaPoistaJo useampi vuosi sitten sateenkaarisilalle surunmurtamana saateltu.
Hieno krapu oli taas.♡
Kyllä näistä lemmikeistä iso kaipuu jää, kun viittaamallesi sateenkaarisillalle siirtyvät.
PoistaEi ystävä niin vain unohdu.
Tarkka tahtoo vielä sinusta huolta pitää ja osoittaa, ettei ole sinua jättänyt, unohtanut.
VastaaPoistaOnkohan Tarkka tavannut joskus minun Viljoni?
Jaa-a, mikä mahtaa olla se eläinten tuonpuoleinen??
PoistaTarkan ajoista on jo kauan, mutta ei kissa ole unohtunut mielestä, vaikkei sitä pitkiin aikoihin mitenkään muista. Vain näin, kun esim. nyt mietin kirjoitusaihetta. Trakan kuolemastakin on jo yli 15 vuotta.
Bom dia, um gato fantasma pode ser protector de quem ele gosta, a foto está perfeita.
VastaaPoistaAG
Obrigado AG. Eu também acredito que o gato fantasma amava sua própria família.
PoistaVoi, tästä muistui mieleeni meidän Ville, se keltaraitainen iso kollikissa. Tuttu mies soitti aamupäivällä nähneensä ison punaisen kissan kuolleena maantienojassa lähellä meitä. Ryntäsin sinne muovisäkin kanssa, toin kollin kotiin ja hautasin tontin rajalle hevoskastanjapuun alle. Noin tuntia myöhemmin oven takaa kuului oikein maaliskuisesti miauuuuu. En vieläkään tiedä kenen kollin olin pihallemme haudannut.
VastaaPoistaVille osasi yllättää! Sinä tietysti iloitsit "saadessasi" kissan takaisin.
PoistaTuolla tavalla minäkin toivoin Tarkan kohdalla tapahtuvan, kun tulin ip:llä töistä kotiin, että Tarkka tulisi ovella vastaan.
Miten lohduttavaa, että kissa käy edelleen kyhnäämässä jalkaasi vasten. Näen tässä jotain suurempaakin: ehkä kaikki jatkuu vielä jossain kuoleman jälkeen.
VastaaPoistaKyllä Tarkka on saanut rauhan. Silloin ens alkuun puolen vuotta, vuoden verran se oli seurassa, vaikkei oikeasti ollutkaan.
PoistaJospa se sitten syntyi oikeasti jonain muuna jossain muualla?
Gato fantasma!! Kiitos E, =)
VastaaPoistaAavekissat kolistelee nurkissa, vähemmästäkin jhiukset harmaantuu, hih...hyvä krapu.
Tarkoittaako tuo gato fantasma kissa-aavetta?
PoistaHih, hih, ei se Tarkka haamukissanakaan kolistellut, sipsutteli oikein sievästi.
Sinulla kulkee kissahaamu, meillä koirulin haamu. Herkkää, haikeaa mutta kaunista.
VastaaPoistaEihän nuo millään lailla pelottavia haamuja ole. Jospa vaikka vain silloin kuolleen lemmikkinsä olemassa olon aistii, kun sitä jotenkin ikävöi.
PoistaMeidän piti juuri tänään haudata valkoinen, pitkäkarvainen, ihana Viuhka-kissamme puutarhan nurkkaan. Sairastui, eikä lääkäri voinut parantaa. Ei Viuhkaa koskaan unohtaa voi ja ehkäpä sekin joskus "poikkeaa" tupaan, kun sitä muistelee.
VastaaPoistaSe on surullista.
PoistaKyllä minä niin luulen, että Viuhka käy tavalla tai toisella sinua tervehtimässä, kun olet vastaanottavaisella mielellä.
se on kuin aavekipu, miten sitä tunteekin lemmikkinsä kosketuksen vaik ei edes tietoisesti ajattelisi, yks kaks vaan havahtuu siihen. niin käy minulle usein, Helmiä on edelleen kova ikävä.
VastaaPoistaluovasti keksitty kutsua-sanan käyttö!
Ystäviähän nuo pitkäaikaiset lemmikit ovat ja niihin kiintyy syvästi.
PoistaNiin monet jutut palautuivat mieliin Tarkastakin, kun suunnittelin krapuani.
Krapusi sai minut heti muistelemaan nykyiseen taloomme muuttoa. Koiramme ja kissamme kuolivat jo edellisessä talossa, mutta niin vain ne yhtenä ikäväiltana tulivat tervehtimään. Tunsin, miten täkki painui siinä kohdassa, mihin kissa käpertyi ja koira jäi nukkumaan lattialle miehen puolelle. Kummallisinta oli, että mies sanoi unissaan koiran nimen. Tämän tapauksen jälkeen kaverukset siirtyivät omaan taivaaseensa, koska eivät ole enää käyneet.
VastaaPoistaMielenkiintoisen ja muistoja herättävän krapun kirjoitit. Hieno!
Onpa tosi mielenkiintoista, miten moni on kokenut näitä samanlaisia tuntemuksia lemmikkiensä kuoleman jälkeen.
PoistaSinunkin kissasi ja koirasi kävivät tsekkaamassa ja hyväksymässä uuden kotinne.
Helposti tulee muisteltua ja juteltuakin lemmikistään.
Ihana kissakrapu, ja sopivasti erilainen :-)
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKaunis kirjoitus Tarkka kissasta! Luulen, että ikävöinti tuo eläimet lähelle joksikin aikaa pois lähdön jälkeen! Minulla tulivat uniin.
VastaaPoistaKiitos. Olet varmaan arvelusi kanssa oikeassa. Ajan myötä muistelut harvenevat, toki muistot eivät unohdu.
PoistaOlipa kiva tarina Tarkan kaipuusta, itsekkin kaipasin ja kuulin koirani liikkumiset pitkään poismenonsa jälkeen
VastaaPoistaPitkään oli Tarkkaa ikävä. Sen nimi piti olla hyvä enne, mutta ei ollut Tarkka tarpeeksi tarkka ja jäi auton alle.
PoistaVoin kuvitella kuinka tunnet Tarkan kyhnäämisen. Kirjoituksesta aistii kuinka tärkeä ystävä se oli.
VastaaPoistaKyllä näin on ollut. Tarkka oli todellinen kissapersoona.
PoistaIhana kirjoitus Tarkasta.
VastaaPoistaVaikka vuosia on aikaa kissamme ja koiran lähdöstä, niin kyllä ne mielessä elää.
Eläinten taivaaseen mennyt kissamme on myös käynyt tervehtimässä meitä.
Saunasta kuuluu tassuttelua ja välillä on saunan ovi auennut raolleen.
Hän tykkäsi mennä saunan lauteille oman korin rauhaan välillä nukkumaan.
Koira ei ole kuuluvasti tervehtimään.
Kiitos. Kyllä omilla lemmikeillä on sijansa meidän sydämessä ja silloin tällöin niitä muistellaan. On he sen ansainneet, eiks vaan?
PoistaOlipa mielenkiintoista luettavaa ja vähän pelotavaakin...
VastaaPoistaMutta uskon sen, mitä kirjoitit!
Koska, kun meidän tuli aika lopettaa tämä meidän edellinen koirulimme Otto, kivuiltaan, niin jälkeenpäin olen sen nähnyt monesti!
Olen sen nähnyt ihan selvästi, elävästi joissain koirissa, joita vastaani on tullut, on ollut vaikeuksia, etten ole mennyt tervehtimään Ottoa...mutta edelleen sitä on ikävä!
Kiitos hienosta kirjoituksestasi!
Semmoisia ne ovat nuo meidän Otot ja Tarkat, ikävän jättävät jalkeensä ja niin monta muistoa.
PoistaKiitos itsellesi.
Hieno kirjoitus joka sai monen muunkin muistelemaan. Minutkin.
VastaaPoistaNiinpä, ei kait se yllättävää ole, että pitkäaikainen lemmikki jättää jälkensä ja käy hyvästelemässä omalla tavallaan, vaikka onkin jo siirtynyt manan maille.
PoistaTuollaista se on. Kuolema ei erota lopullisesti, jokainen läheinen jättää lähtemättömän jälkensä meihin, kulkevat mukanamme.
VastaaPoistaNiin, se lähtemätön jälki säilyy sydämessämme ja kulkee aina mukanamme.
PoistaWow! I was a bit unnerved at first reading .but as I scrolled through the comments, I see this is quite natural. And SusuPetal said it best.
VastaaPoistahugs,Jackie
Yes, SusuPetal can say with a couple words the whole thing so good. I am thinking in the same way.
PoistaJackie, I have thought you many many times during this winter.
Voi miten surullisesti Tarkalle kävi... olen joskus lukenut että rakkaat olennot kummittelevat niin kauan kunnes heidän luonnollinen kuolinaikansa täyttyy. Humpuukia, mutta kaikkea emme voi selittää. Pinkku oli jotenkin pitkään läsnä ja poikani kollipojasta näen monesti unia, hän jäi auton alle kolme viikkoa sitten, ja se surettaa kovasti. Oli tarkoitus keväänkorvalla ottaa Reiska tänne. hyvää talven jatkoa Karsikonperälle ja halauksia Tarkalle.
VastaaPoistaKiitoksia, myös kevään ihanuudesta nautiskelua sinulle. Täällä ei ole kylläkään keväästä vielä tietoa. Yhä huolettaa kattolumet.
PoistaTarkkaa kaipasin pitkään, tulee muisteltua yhä.
Lueskelin kyllä blogistasi, miten ikävästi Reiskalle kävi.