maanantai 25. helmikuuta 2019

Haamukissa




Haamukissa

Tarkka kyhnää pöydän alla kylkeään säärtäni vasten. Kyhnätköön vain, ei haittaa, mutta outoa ja luonnotonta se kuitenkin on, sillä Tarkka-kissa on kuollut.

Itse hautasin sen puutarhaan monta kuukautta sitten ja olen varma, että haudatessani myös tunnistin auton alla ruhjoutuneen Tarkan omakseni. Varmuudeksi vielä vertailin elotonta kissaa äskettäin siitä ottamaani valokuvaan ja samalla toivoin hartaasti, ettei se sittenkään olisi Tarkka.

Kuitenkin se oli.

Nyt Tarkka tassuttelee edelleen tuvan lattialla, kyhnää jaloissani, kehrää epävireisellä rukillaan sängyn päädyssä. Naukumisenkin kuulen kutsuessani nimeltä. Kukaan ei ole kissaa nähnyt, vain kuullut ja tuntenut sen olemassa olon.

 Kuka ties Tarkan kohtalona on vaellella haamukissana kauankin.


Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko  SusuPetalin ynnä Caran blogista.

Viikon 9 krapuhaasteeen annetut sanat ovat: kutsu, pöytä, valokuva.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, saa taivuttaa

46 kommenttia:

  1. Huh, kylmät väreet tuli kissasta. Hienosti kerrottu.

    On näitä sitten mukava lukea mitä kukin on sanoista keksinyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä krapujen kirjoittaminen koukuttaa ja niiden lukeminen tosi kivaa. Entä miten helposti sinä saat päätettyä uudet sanat kirjoittajille?
      Kiitos vain, jos krapuni oli vähän huh!

      Poista
  2. Tätä oli ihanaa lukea. Meilläkin noita haamuja kulkee koirien muodossa. Haukunkin kuulemme korvissa mökin venerantaan mennessä. Liikuttavan upeatarina ihmisen ja eläimen välisestä syvästä kiintymyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kyllä tälle haamukissalle on todellisuuspohjaa. Tarkkaa kaipasin tosi pitkään.

      Poista
  3. Ihan varmasti Tarkka haamuilee luonasi.Minulla heräilee vierestäni ja kopistelee tassuillaan ja huokailee välillä koira nimeltään Santtu.
    Jo useampi vuosi sitten sateenkaarisilalle surunmurtamana saateltu.
    Hieno krapu oli taas.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näistä lemmikeistä iso kaipuu jää, kun viittaamallesi sateenkaarisillalle siirtyvät.
      Ei ystävä niin vain unohdu.

      Poista
  4. Tarkka tahtoo vielä sinusta huolta pitää ja osoittaa, ettei ole sinua jättänyt, unohtanut.
    Onkohan Tarkka tavannut joskus minun Viljoni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, mikä mahtaa olla se eläinten tuonpuoleinen??
      Tarkan ajoista on jo kauan, mutta ei kissa ole unohtunut mielestä, vaikkei sitä pitkiin aikoihin mitenkään muista. Vain näin, kun esim. nyt mietin kirjoitusaihetta. Trakan kuolemastakin on jo yli 15 vuotta.

      Poista
  5. Bom dia, um gato fantasma pode ser protector de quem ele gosta, a foto está perfeita.
    AG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Obrigado AG. Eu também acredito que o gato fantasma amava sua própria família.

      Poista
  6. Voi, tästä muistui mieleeni meidän Ville, se keltaraitainen iso kollikissa. Tuttu mies soitti aamupäivällä nähneensä ison punaisen kissan kuolleena maantienojassa lähellä meitä. Ryntäsin sinne muovisäkin kanssa, toin kollin kotiin ja hautasin tontin rajalle hevoskastanjapuun alle. Noin tuntia myöhemmin oven takaa kuului oikein maaliskuisesti miauuuuu. En vieläkään tiedä kenen kollin olin pihallemme haudannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ville osasi yllättää! Sinä tietysti iloitsit "saadessasi" kissan takaisin.
      Tuolla tavalla minäkin toivoin Tarkan kohdalla tapahtuvan, kun tulin ip:llä töistä kotiin, että Tarkka tulisi ovella vastaan.

      Poista
  7. Miten lohduttavaa, että kissa käy edelleen kyhnäämässä jalkaasi vasten. Näen tässä jotain suurempaakin: ehkä kaikki jatkuu vielä jossain kuoleman jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Tarkka on saanut rauhan. Silloin ens alkuun puolen vuotta, vuoden verran se oli seurassa, vaikkei oikeasti ollutkaan.
      Jospa se sitten syntyi oikeasti jonain muuna jossain muualla?

      Poista
  8. Gato fantasma!! Kiitos E, =)

    Aavekissat kolistelee nurkissa, vähemmästäkin jhiukset harmaantuu, hih...hyvä krapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittaako tuo gato fantasma kissa-aavetta?
      Hih, hih, ei se Tarkka haamukissanakaan kolistellut, sipsutteli oikein sievästi.

      Poista
  9. Sinulla kulkee kissahaamu, meillä koirulin haamu. Herkkää, haikeaa mutta kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän nuo millään lailla pelottavia haamuja ole. Jospa vaikka vain silloin kuolleen lemmikkinsä olemassa olon aistii, kun sitä jotenkin ikävöi.

      Poista
  10. Meidän piti juuri tänään haudata valkoinen, pitkäkarvainen, ihana Viuhka-kissamme puutarhan nurkkaan. Sairastui, eikä lääkäri voinut parantaa. Ei Viuhkaa koskaan unohtaa voi ja ehkäpä sekin joskus "poikkeaa" tupaan, kun sitä muistelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on surullista.
      Kyllä minä niin luulen, että Viuhka käy tavalla tai toisella sinua tervehtimässä, kun olet vastaanottavaisella mielellä.

      Poista
  11. se on kuin aavekipu, miten sitä tunteekin lemmikkinsä kosketuksen vaik ei edes tietoisesti ajattelisi, yks kaks vaan havahtuu siihen. niin käy minulle usein, Helmiä on edelleen kova ikävä.
    luovasti keksitty kutsua-sanan käyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäviähän nuo pitkäaikaiset lemmikit ovat ja niihin kiintyy syvästi.
      Niin monet jutut palautuivat mieliin Tarkastakin, kun suunnittelin krapuani.

      Poista
  12. Krapusi sai minut heti muistelemaan nykyiseen taloomme muuttoa. Koiramme ja kissamme kuolivat jo edellisessä talossa, mutta niin vain ne yhtenä ikäväiltana tulivat tervehtimään. Tunsin, miten täkki painui siinä kohdassa, mihin kissa käpertyi ja koira jäi nukkumaan lattialle miehen puolelle. Kummallisinta oli, että mies sanoi unissaan koiran nimen. Tämän tapauksen jälkeen kaverukset siirtyivät omaan taivaaseensa, koska eivät ole enää käyneet.

    Mielenkiintoisen ja muistoja herättävän krapun kirjoitit. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi mielenkiintoista, miten moni on kokenut näitä samanlaisia tuntemuksia lemmikkiensä kuoleman jälkeen.
      Sinunkin kissasi ja koirasi kävivät tsekkaamassa ja hyväksymässä uuden kotinne.
      Helposti tulee muisteltua ja juteltuakin lemmikistään.

      Poista
  13. Ihana kissakrapu, ja sopivasti erilainen :-)

    VastaaPoista
  14. Kaunis kirjoitus Tarkka kissasta! Luulen, että ikävöinti tuo eläimet lähelle joksikin aikaa pois lähdön jälkeen! Minulla tulivat uniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olet varmaan arvelusi kanssa oikeassa. Ajan myötä muistelut harvenevat, toki muistot eivät unohdu.

      Poista
  15. Olipa kiva tarina Tarkan kaipuusta, itsekkin kaipasin ja kuulin koirani liikkumiset pitkään poismenonsa jälkeen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään oli Tarkkaa ikävä. Sen nimi piti olla hyvä enne, mutta ei ollut Tarkka tarpeeksi tarkka ja jäi auton alle.

      Poista
  16. Voin kuvitella kuinka tunnet Tarkan kyhnäämisen. Kirjoituksesta aistii kuinka tärkeä ystävä se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on ollut. Tarkka oli todellinen kissapersoona.

      Poista
  17. Ihana kirjoitus Tarkasta.

    Vaikka vuosia on aikaa kissamme ja koiran lähdöstä, niin kyllä ne mielessä elää.

    Eläinten taivaaseen mennyt kissamme on myös käynyt tervehtimässä meitä.
    Saunasta kuuluu tassuttelua ja välillä on saunan ovi auennut raolleen.
    Hän tykkäsi mennä saunan lauteille oman korin rauhaan välillä nukkumaan.

    Koira ei ole kuuluvasti tervehtimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä omilla lemmikeillä on sijansa meidän sydämessä ja silloin tällöin niitä muistellaan. On he sen ansainneet, eiks vaan?

      Poista
  18. Olipa mielenkiintoista luettavaa ja vähän pelotavaakin...
    Mutta uskon sen, mitä kirjoitit!
    Koska, kun meidän tuli aika lopettaa tämä meidän edellinen koirulimme Otto, kivuiltaan, niin jälkeenpäin olen sen nähnyt monesti!
    Olen sen nähnyt ihan selvästi, elävästi joissain koirissa, joita vastaani on tullut, on ollut vaikeuksia, etten ole mennyt tervehtimään Ottoa...mutta edelleen sitä on ikävä!
    Kiitos hienosta kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoisia ne ovat nuo meidän Otot ja Tarkat, ikävän jättävät jalkeensä ja niin monta muistoa.
      Kiitos itsellesi.

      Poista
  19. Hieno kirjoitus joka sai monen muunkin muistelemaan. Minutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei kait se yllättävää ole, että pitkäaikainen lemmikki jättää jälkensä ja käy hyvästelemässä omalla tavallaan, vaikka onkin jo siirtynyt manan maille.

      Poista
  20. Tuollaista se on. Kuolema ei erota lopullisesti, jokainen läheinen jättää lähtemättömän jälkensä meihin, kulkevat mukanamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se lähtemätön jälki säilyy sydämessämme ja kulkee aina mukanamme.

      Poista
  21. Wow! I was a bit unnerved at first reading .but as I scrolled through the comments, I see this is quite natural. And SusuPetal said it best.
    hugs,Jackie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, SusuPetal can say with a couple words the whole thing so good. I am thinking in the same way.
      Jackie, I have thought you many many times during this winter.

      Poista
  22. Voi miten surullisesti Tarkalle kävi... olen joskus lukenut että rakkaat olennot kummittelevat niin kauan kunnes heidän luonnollinen kuolinaikansa täyttyy. Humpuukia, mutta kaikkea emme voi selittää. Pinkku oli jotenkin pitkään läsnä ja poikani kollipojasta näen monesti unia, hän jäi auton alle kolme viikkoa sitten, ja se surettaa kovasti. Oli tarkoitus keväänkorvalla ottaa Reiska tänne. hyvää talven jatkoa Karsikonperälle ja halauksia Tarkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, myös kevään ihanuudesta nautiskelua sinulle. Täällä ei ole kylläkään keväästä vielä tietoa. Yhä huolettaa kattolumet.
      Tarkkaa kaipasin pitkään, tulee muisteltua yhä.
      Lueskelin kyllä blogistasi, miten ikävästi Reiskalle kävi.

      Poista