Henkilökohtainen
avustaja
Miehelle
on jäiden lähdettyä pakkomielle päästä pyytämään verkoilla. Vaimo teki tenän
edelliskesänä, ettei enää suostu soutajaksi ja uhosi.
-Hanki puikkoihin joku
muu.
Näköjään paljon
tulee sanottua tyhjää, sillä ovat taas järvellä. Mistäpä mies vaimoa
paremman soutajan ottaisi!
Sattuu
vaan tuulinen aamu ja se iän ikuinen - souda, huopaa, souda – pistää uudestaan
sovut rakoilemaan, mutta saavat verkot veteen ja viimeisen perään mies sylkäistä roiskauttaa
toivoen ahdinanteja.
Matka
kotirantaan on vaitonainen. Miestä harmittaa selvästi, ettei saanut pidettyä
suutaan soukemmalla.
Vaimo
rikkoo viimein painostavan hiljaisuuden.
-Nyt
tämä henkilökohtainen avustaja lopettaa.
Mies
hymyilee sisäänpäin ja ajattelee itsekseen.
-Huomiseen asti ja aamulla soutamaan.
*
Krapu 13, sadansanan juttu, sanat: puikko, sylkäistä, henkilökohtainen. Sanoja saa taivuttaa.
Lisää kraputietoa klikkaamalla SusuPetal ja Cara
Lisää kraputietoa klikkaamalla SusuPetal ja Cara
Tämä kirvoitti leveän hymyn minun suupieliini täällä.
VastaaPoistaElämänmakuista,pitkien liittojen omaa retoriikkaa.
Ja ompahan komeat ahvenet!
Lähestyin annettujen sanojen tiimoilta aihetta tutulta kantilta. Omakohtaisestikin on ollut tuntumaa soutajan roolista verkonlaskussa. vaikeaa se on.
PoistaKuvan ahvenet on kyllä itse pyydettyjä.
Klassinen kitinän aihe, tuotahan se on... Mitenköhän isäntä suhtautuu, jos henkilökohtainen avustaja todella ottaa loparit! Paistetun ahvenen tuoksun voin kuvitella nenässäni!
VastaaPoistaMenin aidasta matalimmasta kohtaa. Tuttua kirjoittaa semmoiusesta, josta on joskus saanut itsekin tuntumaa.
PoistaTämän tarinan isäntä taisi olla vaan helposti kiivastuva, mutta lempeä tyyppi. Samanlainen vaimonsa.
Paistettu ahven on todella kalaruuista ykkönen minun listallani.
ahvenaa en muista koska viimeks, merikalaa meillä
VastaaPoistaNiinpä ja meillä on just toisin päin.
PoistaHuvitti, oli niin tuttu tilanne meilläkin mökillä. Souda-huopaa-souda ja aina on vene väärin.
VastaaPoistaVarsinkin tuulella ja joella, vaikka virtaus suht olematon, niin vene ei vaan pysy paikoillaan.
PoistaMinä oon säästyny tuolta, en ossaa soutaa, eikä äijä ole innokas kalastaja :)
VastaaPoistaSaakohan nuo ahvenet irti verkkoja repimättä?
Soutaminen sinänsä on oikein mukavaa ja leppoisaakin. Suorastaan nautinto aurinkoisella tyynellä järvellä. Itelläkin on kaiken sortin kalastusinnostus vähentynyt.
PoistaNämä ahvenet kyllä lähtivät verkosta ja verkko jäi ehjäksi.
Meillä isäntä hoitaa kalastuksen yksin ja hyvin tuntuu käyvän. Silti olen joutunut soutajan asemaan muissa toimissa ja toden totta vene menee aina väärään suuntaan. Mökkielämän ihanuutta... :D
VastaaPoistaKai se niin onkin, että oma apu, paras apu. Suunta pysyy tietysti helpoiten huopaamalla, mutta soutamalla kannattaa ottaa suunta etäällä olevasta rannan puusta tai yleensä vain jostain kohtaa rantaa, niin hyvin menee.
PoistaHahhah, aika klassinen kohtaus!
VastaaPoistaOnneksi sopu löytyy aina lopuksi ja aina tulee seuraava aamu :D
Juuri näin. On itselläkin tuntumaa näihin verkonlaskun tilanteisiin. Kerran jopa kuunteltuani "ohjeistusta" riittävästi, käänsin veneen ja soudin, minkä airoista irti sain, kohti kotirantaa. Siinä verkonlaskija sai nyhtää verkkonsa vauhdissa puikkarille takaisin. Osa oli jo vedessä. Siitäs sai. Siis tarinassani on hitunen totuutta.
PoistaTaitaa mies tuntea vaimonsa paremmin kuin vaimo itse :)
VastaaPoistaKait tämä vanha pari oli jo niin monet verkot yhdessä laskenut, ettei sanomiset puolin ja toisin venettä pahemmin keikauttaneet.
PoistaHeh, heh!!!!
VastaaPoistaNäin voi tapahtua. Luulisin tai sitten ei.
PoistaKyllä hymy nousi huulille. Ja ei sitä passaa naista neuvoa soutamisessa liikaa.
VastaaPoistaLuulisin, että neuvoa saa, muttei komennella eikä äkäillä.
PoistaMinua jo naurattaa tuo souda..huopaa...noinhan se menee ja hermot siinä kireällä vähemmästäkin..
VastaaPoistaKyllä enempi kuin usein yhteinen verkonlasku on juuri tuota ja jos ollaan herkällä hipiällä, niin yhteenotto tulee.
Poistakuuluikohan tuo ahventen irroituskin verkosta henkilökohtaisen avustajan hommiin!?
VastaaPoistaloistavaa kerrontaa taas kerran aimarii:))
En osaa sanoa tuon kalaporukan työnjaosta. Se jää arvoitukseksi, mutta omassa kalaporukassani kalat irroitetaan yhteistuumin verkosta.
PoistaMukava kuulla, että tykkäsit.
Sitä minäkin, olette niin monessa sopassa jo yhdessä keitetyt, ettei yksi soutaa ja huopaa ja verkkojen laitto teitä enää mitenkään hetkauta...myöhemmin vaan hymyilee omille sanoilleen ja sen jälkeen taas on kaikki hyvin...tällasta se on, monen vuoden liitto...yhteen kasvettu, ja yhdessä pysytään, anteeksikin aina annetaan ihan taatustikkin!
VastaaPoistaTarina ei kerro, saiko mies aamulla soutajaa. Varmasti tämä pari tunsi toisensa kuin omat taskunsa.
PoistaOmassa liitossani saattaa räiskyä välillä rohkeammin. Olen tosiaan jättänyt soutamisen joskus kesken, kun ei ole kelvannut. Ei siihen ole maailma kummaltakaan kaatunut.
Tuttua porinointia. Tullut joskus kauan sitten veneen keski penkillä istuessa kuunneltua.
VastaaPoistaVaikea siinä on pysyä vakavana.
Mainio tarina.
Niinkö? Tutussa porukassa saattaa homma mennä sanailuksi. Muistan, miten joskus meidän aikuinen poika sanoi kerran, ettei viitsisi kuunnella meidän kinailua. Olen kinaamisen emstari, mutta nykyään pyrin välttämään sitä seurassa. Arvattavasti se voi tuntui muista kiusalliselle, varsinkaan jos ei kehtaa pistää nauruksi.
PoistaAimarii, miksi suostut soutmaan. Minun hermot loppuivat soutamiseen ja huopaamiseen jo kihlausaikana. Sanoin, että jos kalastamme, niin mies soutaa ja minä lasken verkot. Näin on tehty kohta viisikymmentä vuotta sovussa.
VastaaPoistaItse asiassa minä tykkään soutamisesta. Koen myös että verkoille soutaminen on haastavaa, siksi mieluiten soudan, kuin lasken verkkoja. Ehkä alkujaan lähtenyt siitä, etten pystynyt joella melan kanssa pitämään suuntaa. En hallitse sitä vieläkään.
PoistaTarinani henkilöiden jatkosta en tiedä, mutta niille voisi kirjoittaa jatkoa, jos joskus annetut sanat natsaisisivat.
Sulla hyvä valinta ja miehesi kiltti.
Vai, että tuollaista touhua on verkonlasku. Minä en siihen kokeeseen joutunut, kun täällä ei ole kalavesiä lainkaan. En ymmärrä kalastamisesta mitään. Kala kyllä maistuu ja ahvenet erikoisesti.
VastaaPoistaEikö olekin aikamoista? Omakohtaisesti uskon, että useimmat kokemukset verkonlaskijan soutajanaovat kuitenkin mukavia. Erilaisista luonteista riippuen voi pinnan kiristelyjäkin sattua, mutta ohimenevää.
PoistaJa tietty parasa palkkio on ne kyrmyniska ahvenet ja hauet, mitä voi saada.
Mukava juttu. Tulipa mieleeni yhteiset verkonlaskut vaarin kanssa Päijänteellä.
VastaaPoistaMukavia tapahtumia, joista on jäänyt ikimuistoisia hetkiä mieleen. Kelpaa niistä jutella talven aikaan ja suunnitella kesän verkonlaskuja.
PoistaMinullekin tulee muistoja mieleen kun olin soutamassa ja isäni verkkoja laskemassa. Osanneeko kukaan olla airoissa niin että ei tulisi sanomista.
VastaaPoistaJaapa jaa, kysyit tuhannen taalan kysyksen. Vastausta en tiedä. Saattaa yksin verkonsa vetäjä olla vahvoilla, kun ei riitele itsensä kanssa, mutta kahdestaan verkoilla on hyvä, ellei sovut kovin herkästä napsahda ristiin.
Poista