Livahdan metsän juhlaan, lumipeitteisten puiden vieraaksi, varsinaiseen juhlasaliin, jossa kristallit kimaltelevat joka puolella.
Huokaan mielihyvästä ja nautin hiihtämisestä talvisen metsän läpi. Tunnen, ikään kuin jokainen puu kaipaisi kosketusta, jokainen pikku männyntaimi rohkaisevaa ajatusta, mutta ennen kaikkea metsän hiljaisuus on hyväilevän voimaannuttavaa. Se syö koronankin ja antaa sijaa levollisuudelle.
Aika ajoin pysähdyn kesyttämään vauhdikkaaseen menoon yltyneen intoni.
Suostuttelen sitä hillitsemään suksiani.
Yhteistyön alkaessa sujua voin välillä ihastella poutapilviä, joita tuuli herättelee kisailemaan.
Pilvet eivät murheita kanna, mutta omaan sydämeeni hiipii outo kaiho. Muistelen jopa Hellaakosken runoa pätkän verran.
Kokonaisen päivän elin maisemaa
Janoavin silmin koskettelin puita, kukkulaa.
Runon kanssa suuntaan alamäkeen. Jää mokoma korvamadoksi. Yleensä saan sellaisen joistakin tarttuvista laulun säkeistä, mutta tällä kertaa näin.
Ylämäki, alamäki vuorottelevat. Kovin tarkkaan ei tarvitse miettiä, minne hiihtää ja miten pitkälle. Aina valitsen oman reitin.
Erakot tekevät niin.
Enää en rohkene sujutella vaarojen rinteitä korkeimalta kohtaa suoraan alas. Olen kohdannut pelkoni, vai liekö varovaisuutta? Eipä silti, etteikö yhä pisara hulluutta asuisi sisälläni, mutta nujerran sen, jos se tai minä ihan mahdottomaksi heittäydytään.
Hiihdellessä nämä vaarojen rinteet ja suot ovat tulleet tutuiksi. Joskus tekee tietyati mieli, jos sittenkin lykkäisi sukset vauhtiin ja tuntisi tuulen suhinan korvissa. Tuskin maisema värähtäisi rohkeudestani, tuskin se myöskään velvottaisi tuulta tupsauttamaan lumihöntyjä puista naamalleni.
Epäilemättä löytäisin itseni kuitenkin mukkelis makkelis hangesta ja syvältä.
Mutta maisemani säilyttää salaisuutensa.
Se kätkee kulkijansa. Vain latu ja jäljet mahdollisista kuperkeikoista pysyvät hangella, kunnes peittyvät seuraavan lumisateen alle. Ja talvimaisema on taas neitseellinen.
Jossain syvällä näkymättömissä odottaa kevät.
Hiihdän monta kertaa ennen sitä ja hiihtämisen jälkeen kirjoitan.
Korvamato kiusasi kirjoittaessa tätä, siispä etsin runon.
Kokonaisen päivän elin
maisemaa,
janoavin silmin koskettelin
puita, kukkulaa,
illansuussa vasta kuvan tehden:
koivunlehden.
Kiitos tästä.Ihanaa kun erakko otti matkaansa ja viuhutteli mukaansa pohjoisen metsiin.
VastaaPoistaTuo näkymien kauaskantoisuus hivelee silmää kuvissasi,aurinkokin paistaa.
Juhlavaa on ollut!
Näin etelän ihmisenä voisi hyvin kuvitella,että susi vaikka tulisi sinua siellä vastaan,niin erämaalta näyttää.
Nautittavaa tekstiä!Ja korvamato kaunis.
Tämä erakko ottaa hiljaisille retkilleen ken haluaa tulla jakamaan tätä nautintoa. Näin virtuaalisesti ei koronakaan pysy kannoilla.
PoistaKauniita päiviä on todella ollut, vain kylmä tuuli kenkku kaveri.
Kuulehan, kyllä sudet on nyt etelässä, ei ne pysty jolkottelemaan näissä hangissä. Karhut nukkuu ja tykky on pudonnut, joten maailman turvallisinta täällä on samoilla.
Minä saan usein korvamadon, kai se iskee helposti, kun omissa ajatuksissaan liikkuu ja mieli muodostaa koko ajan näkemästään sanoja.
Ihania maisemia, ihana latusi! Tuli niin haikea olo täällä lumettomassa etelässä. Kuinka kiva olisikaan suksia latuasi pitkin metsän siimekseen. Siinä pitkässä laskussa taitaisi vauhti tulla liian kovaksi näin vanhalle. Nauti kaikkien meidän puolesta!
VastaaPoistaItsekin tykkään niin paljon maisemistani ja sen suomista mahdollisuuksista. Mikä kivaa, niin oman ladun voi tehdä aina kulloisenkin fiiliksen mukaan. Kyllä suksi alkoi saada liikaa vauhtia alleen, pakko oli matkaa loiventaa.
PoistaKiitos, minä nautin. Nauti sinä kevään kiirehtimisestä siellä.
Kaipaamaani suksilla sivakointia valkoisilla hangilla ei tullut tänäkään vuonna, Olin mukanasi kimaltavassa maailmassa suksien rahinaa kuulemassa ..oikein hyvää kevään odottelua sieltä hankien alta..tuleehan se aikanaan sinnekkin
VastaaPoistaKyllä sinun joku talvi on toteutettava haaveesi lähteä hangille! Kirjoita se ylös omaan toiveittesi, haaveittesi listaan, josta ruksaat aina sen, mikä on toteutunut.
PoistaOikeasti en osaa vielä odotelal, en kaivata kevättä. Siihen on, jos enää mitkään vanhat paikkaansa pitää, ainakin kaksi kuukautta. Mutta tietysti kevät tulee, tosin voi olla niin lyhyt, ettei juuri huomaa, kun putkahtaa kesäksi.
Kyllä sinun hiihtomaisemat ovat vertaansa vailla. Niin kaunisra, aistii hiljaisuuden, suksien suihjkeen ja puiden musiikin.
VastaaPoistaTöäällä ei ole koko talvena ollut niinpaöjoa lunta että hiihtää olisi voinut. Tosin en enään lähdekkään hiihtämään. Sinulle topivo ihania hiihtoretkiä!
Kiitos kyllä olen samaa mieltä. Turistit ovat löytäneet viime vuosina myös tämän alueen. Minä en juurikaan heitä näe, en käy hiihtokeskuksessa kovin usein, vaan valitsen omat yksinäiset reittini. Nytkään en ostanut latupassia, kun en valmiilla baanoilla hiihdä.
PoistaOn totta, että lisääntyvät vuodet rajoittavat aina jollain tapaa myös liikuntatottumuksia. Sinä et enää rohkene hiihtelemään, minä lopetin kaksi talvea sitten laskettelun.
Sinulle turvallisia kävelyretkiä Himmun kanssa.
Oikeassa Luonnon juhlasalissa saat kulkea.
VastaaPoistaNäin minäkin olen asian mieltänyt. Ken talvesta lumineen tykkää, hänelle Koillismaa on antoisa.
PoistaKiitos!
VastaaPoistaOle hyvä!
PoistaMaisemat hivelevät silmiä, sielua, mieltä. Kiitos.
VastaaPoistaArvaa vaan, miten monesti hiihtäessä olen antanut katseeni levätä näissä maisemissa. Imenyt sisälleni niitä tunnelmia, mitä hiljaisuus, hangen kimallus ja yleensäkin talven käsittämätön kauneus tarjoaa. Ihan otettu olen.
PoistaVoi miten kaunista! Kyllä tuossa maisemassa hullaantuu ja alkaa runo mielessä sykkiä!
VastaaPoistaJoskus en löydäkään sanoja, kun niin hullaannun!
PoistaSiellä on hyvät hiihtomaastot! Itse en ole suksiin koskenut koko talvena. Mutta maisemasta ja yksityiskohdista ja välillä näkyvästä auringosta olen iloinnut kävellessäni. Tuontapaiset kuin sulla tuolla yläpalkin kuvassa, saa mut hidastelemaan ja pysähtelemään kävellessäni. Tienpielet on kovin nähdyt jo. Mutta nyt on ollut muutamia päiviä, jolloin on metsänpuolellekin päässyt kävelemään hankikantosilla:) Luultavasti sitä tänäänkin voisi olla ohjelmassa.
VastaaPoistaAivan mahtavat hiihtomaastot. Kyllä tykkään.
PoistaAurinko on ilmestyessään taivaalle iso ilonaihe. Silloin tekee mieli ulkosalle.
kerrot, että tienpielesi ovat jo nähdyt, niin ovat nämä minunkin maisemani niin monesti nähdyt ja kolatut, mutta silti aina haluaa löytää uutta.
Hankikantosia minä saan odottaa varmaan aika kauan vielä. Hyviä reissuja sinulle.
mukavaa oli sivakoida kannoillasi halki lumisen maiseman, kiitos aimarii tästä lumoavasta hiihtoretkestä kanssasi:))
VastaaPoistakevätpäiväntasauksesta kestää siel viel melkoinen tovi ennen kuin hiirenkorvat puhkeavat, sit kyl lehti onkin melkein samnatein koivuissa ja lyhyt, intensiivinen pohjoisen kesä alkanut. jos tätä menoa jatkuu, niin tääl hiirenkorvat varmaan jo hutikuussa. ihan aurinkoinen päivä kutsuu ulkoilemaan!
Olisit varmaan rohkeammin laskenut nuo mäet.
PoistaOtin viikolla koivunoksia maljakkoon seuratakseni niihin ilmestyviä hiirenkorvia. Mahtaa mennä kauan.
Oletan ja tietysti toivonkin, että jotain vihreää alkaa näkyä toukokuulla
Suksille minäkin tästä suuntaan vaikkapa Särkijärven suuntaa. Huomenna pilkille!
tuli mieli hiihtämään, viimeks noin 1966
VastaaPoistaSiis hiihdit viimeksi v. 1966? Vai tuliko nyt mieli ladulle noin pitkän edelliskerran jälkeen?
PoistaTeillä on siellä niin ihanat talvimaisemat!
VastaaPoistaHiihtänyt en ole todella pitkään aikoihin enää, ja selkäni vuoksi siihen en varmaan pystyisikään.
Mutta senvuoksi onkin sun kanssasi hiihtää tätä ihanaa latua pitkin ja nähdä kauniita maosemia samalla!
Olet onnekkaassa asemassa, kun saat nauttia vielä kunnon talvestakin.
Meillä täällä on ihan kuin kohta toukokuuta olisi!
Turusta poikani jo kuvasi kohta pariviikkoa sitten sinivuokkoja!
Totta, maisemani ovat tosi kauniit.
PoistaVaikka et hiihtää voikaan, niin talvi tarjoaa paljon muutakin. Juuri silmänruokaa.
Kovasti toivon, että teille ei tulisi takatalvea ja tuleva kevät olisi lämmin.
Todellakin olet onnessasi erämaan lumouksessa🤗
VastaaPoistaCoronan ajatukset hukkuvat Viti valkoiseen lumeen.
Viihdyn oikein hyvin hieman syrjässä kaikesta. Osut oikeaan, virusriesaa ei ulkoillessa muistakaan.
PoistaI borrowed That famous poem from Finnish poet Aaro Hellaakoski (1893-1952). This poem of Hellaakoski is named The Painter - painter to Finnish. This poet can say few words with a lot of things.
VastaaPoistaYour comment made my day brighter.
Kaipaus tulee lukiessani ja katsoessani kuviasi. Oi Sinä onnellinen mikä luonnon kauneus, rauha, puhtaus ja voima on lähelläsi.
VastaaPoistaNiin, kyllä osaan todella arvostaa tämä Koillismaan luonnon kauneutta ja sen tarjoamaa rauhaa.
PoistaEi sinullekaan pitkä talvi ole vieras, vaikka jo tiesi on kukeutunut muualle.