Otin kopin
Nettimartan blogissa olleesta
10 kysymystä ja vastausta- haasteesta. Kirjoittaminen on mukavaa ajankulua ja uudet aiheet tervetulleita. Kiitos Nettimartalle.
Pääsiäisen alkupuoli on ollut Karsikonperällä hyvin aurinkoinen. Myös melko lämmin, sillä asteita 3-4 plussan puolella. Tuuli on pitänyt huolen, että yhdessä auringon kanssa alkavat mataloittamaan meidän komeita hankia.
Hyviä pääsiäisenpyhiä teille hyvät blogiystäväni, pyritään pitämään korona loitolla!
Tässä kysymykset & vastaukseni
1) Millainen oli lapsuuden kotisi?
Harmaahirsinen vanha talo, itäisessä Hämeessä.
Talon vieressä kulki karjakuja, jossa oli korkeat riukuaidat molemmin puolin. Pihapiirissä maalaistalon monet rakennukset savusaunaa ja huussia myöten Hieman etäämmällä puimala, sekä toisella suunnalla riihi. Sieluni silmin osaan vieläkin ripotella nämä rakennukset sinne.
Vanhasta pihamiljööstä, jonka muistan alta kouluikäisestä, on jäljellä enää itse talo ja kaksi aittaa.
Muistan rakkaudella vanhempiani, jotka ovat jo aikaa sitten siirtyneet kirkkomaan multiin.
Meidän äidilläkin oli ihmekauha. Tyhjin vatsoin ei tarvinnut nukkumaan mennä, vaikka pula-ajan jälkeisenä aikana oli vielä paljon puutetta.
Kurissa olen kasvanut, muttei pahoinpideltynä. Olin perheessä iso sisko, joka piti joskus kovaa jöötä nuoremmilleen.
Sain mahdollisuuden jopa yhtenä kylän harvoista tytöistä pyrkiä oppikouluun, vaikka isää valistettiin, ettei kuulema "likkalapsia" kannata kouluttaa.
2) Mitä harrastit lapsena?
Eii ollut tuolloin puutetta kavereista. Naapureissa oli samanikäisiä lapsia.
Talvella hiihdettiin, rakennettiin lumilinnoja, joskus jopa kaksikerroksisia. Kesällä oli hyppynarut, ruudun pelaamiset, usein soratiellä ja lasinsiru merkkinä. Autoja kulki niin harvoin, että jonkinlainen ihme oli, kun sellaisen takia pelit joutui keskeyttämään. Jos ei keksitty muuta, niin viidellä pikkukivellä sujui noppapeli nurmikolla tai vaihtoehtoisesti sängyn päällä istuen.
.
Noin kymmenen ikäisenä isä kuljetti ensi kerran minut urheilukentälle. Innostuin pikajuoksusta ja pituushypystä. Palkintojakin alkoi kertyä. Vieläkin tykkään käydä vanhalla tutulla urheilukentälläni, kun on mahdollisuus. Muuan kesä, jo isona tyttönä kokeilin saappaat jalassa pikajuoksustarttia!
Ei mennyt niin, kuin penskana.
Aarin kokoisen maapalstan viljely oli niin ikään kesähommaa 4-H kerholaisella. Lisäksi isommaksi vartuttuani oli kesätyönä lanttu- ja porkkamaiden kitkeminen ja harventaminen. Ei ne aina huvittaneet. Heinätöissäkin oli mukavampaa ja varsin mieluista se, kun sai komennuksen lähteä keittämään päiväkahvia porukalle.
3) Kaunein kukka
Kukkamieltymykseni muuttuu ja vaihtelee kulloisenkin fiiliksen mukaan. Yleensä pidän niittykukista ja soiden kukkasista, mutta kaikki kukkaset on kauniita.
Lapsena tykkäsin kovasti ruiskaunokista, joita saattoi poimia pellolta rukiin joukosta. Mielessäni voin nähdä itseäni käsi täynnä ruiskaunokkeja etsimässä niille maljakoksi jotain purkkia.
Valkolehdokki on ollut ehdottomasti nuoren aimariin mieleen, mutta nyt valitsen vain yhden kukan ja se on kissankello. Lumoavan herkkä ja hentoinen luonnonkukka.!
4) Mkä elementti olet (vesi, tuli, ilma, maa)?
Tähän asiaan en ole perehtynyt, mutta näin mututuntumalta olen maa. Olen mielestäni melko tanakasti juurillani seisova ihminen.
5) Oletko optimisti vai pessimisti
Ilman sen kummempia fundeeraamisia, olen pessimisti ajatuksella, että pessimisti ei koskaan pety!
Ehkä en kuitenkaan ole ihan synkimmästä päästä.
Överipessimismilläkin voi päästä pitkälle, kuten esim. Puolangan kunta, joka kipusi pessimismillään maailman kartalle. Minä en kuitenkaan havittele noin suuria.
Luin artikkelin, jossa uhotaan, että pessimistit kuolevat muita herkemmin sydäntauteihin ja sitten perään toisen artikkelin, joka oli jämt toista mieltä: pessimistit elävätkin pitempään. Tiedä häntä.
Näissä menee pessimisti vallan sekaisin ja saattaa huomata vahingossa olevansa optimisti. Ehkä ei haittaisi kuitenkaan.
6) Oletko aamu- vai iltavirkku?
Aamuvirkku olen. Ainakin enemmän ja omasta mielestäni, mitä iltavirkku, sillä tuskin pysyn hereillä iltakymmeneen.
Unikulttuuri on kyllä mielenkiintoinen asia. Se, mikä ennen oli arvostettua ja suuri hyve, saattaa nykyaikana olla just toisinpäin. Joskus ihannoitiin aamuvirkkuja, jotka jo kukonlaulun aikaan ahersivat työssä. Nyt kirjoitetaan paljon unen tarpeesta ja riittävän pitkistä yöunista. Pitäisi saada syvää unta ja riittävästi, mutta konsti minulta monesti niin hukassa. Niin mielelläni nukkuisin kunnon yöunet. Ei huvita yhtään olla liian aaamuvirkku.
7) Unelmamatkasi?
Huijaamatta itseäni ja ketään muutakaan, tunnustan, ettei minulla ole minkäänlaisia unelmamatkatoiveita. En halua matkustaa mihinkään. En ainakaan ulkomaille.
Niin kauan kuin jaksan ja joltinenkin peruskunto säilyy, haluaisin tehdä patikkaretkiä Itäkairan maastoissa, viettää ehkä öitäkin laavussa tai autiotuvissa.
8) Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi ja mitä se oli?
Harvoin ostan itselleni mitään. Inhoan shoppailua.
Mutta nyt vuoden vaihteessa oli poikkeus. Vein valokuviani kehystettäväksi Oululaiseen Kehysliikkeeseen. Eli ostin kuvilleni kehystyksen.
Olin hulluuksissani varannut näyttelyajan jo v.2017 marraskuussa ja näyttelyn oli määrä olla esillä nyt v. 2020 huhtikuusta kesäkuun loppuun, vaan miten kävi. Korona puuttuui peliin!
Nyt minulla on taulut pahvilaatikossa, eikä uudesta näyttelyajasta tietoa sen paremmin kuin koronan loppumisestakaan.
9) Lempikaupunkisi kotimaassa
Ei ole lempikaupunkia. En ole edes kovin monessa Suomen kaupungissa vieraillut sitä vertaa, että osaisin valita niitä johonkin järjestykseen.
Heinola on ensimmäinen kaupunki, jossa pääsin lapsena käymään. Mieleen jäi käynti vesitornissa reilu 60 vuotta sitten.
Helsingissä olen ollut töissä vajaan vuoden verran ennen Ouluun opiskelemaan pääsyäni ja sitten elämä heitti etelään tai paremminkin lounais-Suomeen.
Uusikaupunki on minulle kaupungeista tutuin. Kaunis pikkukaupunki, ehkei sekään lempikaupunki. Oululla on iso sijansa sydämässäni yhä. Harvoin siellä käyn ja nekin kaupunkireissut etupäässä OYS:n sairaalaan.
10) Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Ei tarvitse miettiä. Ne ovat perhe, tyytyväisyys tämän hetkiseen elämääni ja turvallinen olotila. Nuo kolme voin yhdistää helposti yhdeksi. Kun perhe (lähimpäni) voi hyvin, ei minulla ole syytä olla tyytymätön. Arvostan myös, että Suomimaa luetaan vielä turvallisiin maihin, vaikka ei täälläkään lintukodossa enää olla. Pahuus ujuttautuu kaikkialle.
