Kuvaraamattu on perintökalleus lapsuuskodistani. Painettu Tampereella v. 1901, siis ikää jo 113 vuotta.
Tämän Raamatun sai lahjaksi palvelusvuosistaan Albertina Antintytär v. 1908 ja yli sadan vuoden jälkeen se on minulla.
Muistan jo pikkutytöstä asti Ison Kirjan. Sen selailu kiinnosti, koska sivuilla oli runsaasti kuvia raamatun tapahtumista. Kirjaan ei saanut omin luvin kajota.
Vuosien varrella Raamattu on nuhjaantunut, Osa lehdistä on irti ja toinen sulkijasarana kadonnut. Sen olemassaoloa en muista koskaan nähneenikään.
Jessus mikä aarre sulla on!
VastaaPoistaNiinpä on ja arvostan sitä.
PoistaKannattaisi kyllä entisöidä, on tämä sellainen aarre. Kun vielä tausta ja kaikki on tiedossa.
VastaaPoistaWaude!
Kirjan korkjaaminen on käynyt mielessä. Toki siinä saa käytön jälki näkyä, mutta tuo toinen lukko ja sivut uudelleen kiinni olisi hyvä juttu.
PoistaKylläpä omistat oikean aarteen,kannattaa entistää se.
VastaaPoistaNiinpä niin. On käynyt mielessä tuo korjausasia.
PoistaOnko tuo Dorén kuvaraamattu?
VastaaPoistaVanha ja kovasti luettu kirja, ansaitsee kunnioitusta!♥♥
Just Doren kuvaraamattu Raamattuni on. Arvokas todellakin minulle.
PoistaVau, onpas vanha raamattu. Kaikki vanha kiehtoo kovasti, mietin väkisinkin miten moni ihminen ja erilaisissa tilanteissa on tätä ehtnyt jo lukea.
VastaaPoistaVarmasti kirjaa ovat monet ainakin selailleet. Albertiinalle sen antoi siis muistoksi palvelusajalta Hartolan kirkkoherra Gustav Basilius Juslen ruustinnan kanssa.
PoistaOn sinulla siellä melkoinen aarre! Itsekin muistan lapsena selailleeni mummon perheraamattua ja katselleeni kuvia. Osa näytti pelottavalta, osa turvalliselta. Entisöinti varmasti toisi kirjalle lisää ikää.
VastaaPoistaEi tuota pienenä edes jaksanut ottaa hyllyltä tai kaapista. Huolta minun on todella aarteestani pidettävä.
PoistaKaunis ja arvokas kirja , kuin aarre sinulla olisi
VastaaPoistaNiin, aarre se onkin, jolla on oma historiansa.
PoistaVanhat kirjat, jotka ovat kulkeneet suvussa jo kauan ovat arvokkaita. Minunkin piirongin laatikossa on mummon vanhoja kirjoja, laatikkoa tulee avattua kovin harvoin. Pitääpä ottaa taas selailtavaksi ne.
VastaaPoistaHienot kuvat.
Onko siellä jo noin kaunista ja huurteista, kuten yläpannerissa näkyy.
Suvussa tämä on kulkenut, mutta aivan tarkkaan en tiedä kenelle Albertina sen jätti tai antoi, jolta isäni eno sen peri, häneltä peri isäni ja sitten olenkin jo minä vuorossa. Minulla Raamattu on ollut vuodesta 2004 lähtien. Pojanpoikien kanssa sitä olen varmaan viimeksi selannut, heidän ihmetellessä kummallista kirjoitusta.
PoistaMeillä on talvi. Tuo kuva on uusi, viime kalareissulta reilu viikko sitten. Nyt on joki jäässä ja lunta niin paljon, että aura-auto kävi aamupäivällä.
Vau, upea kirja, ilman muuta entisöitäväksi, että kestää vielä jälkipolvillekin aarteena.
VastaaPoistaTalvi siis tullut teille, kohta pääset pilkille ja hiihtämään, vaikka lupasivat kyllä lämpenevää sinne, tiedä yltääkö teille asti. Loppuispa meiltäkin jo nämä helteet.
Kirjasta piän huolta, selvä se.
PoistaTalvihan täällä on pikkupakkasineen ja minä metsänraivaushommeleissa.
Upea kirja sinulla, oikea aarre.
VastaaPoistaTaitaa tämä olla ihan oikeesti Kirjojen Kirja.
PoistaArvokas ja vielä suvun aarre Raamattusi on.
VastaaPoistaKannattaa viedä asiantuntijoille entisöiväksi. Minullakin on 1800-luvulta kaksi, toinen on hebreankielinen, koska isäni isosetä oli opiskellut teologiaa ja toinen sitten sukuraamattu, johon on merkitty syntyneet ja kuolleet. Ovat aika huonokuntoisia nekin!
Kunpa vaan löytäisin semmoisen ihmisen, joka tämän korjaisi.
PoistaAinakin Valamon luostarissa on asiantuntevat kirjojen korjaajat.. Siellä oli opissa myös työkaverini kirjaston ajoilta. En tosin tiedä ottavatko ulkopuolisia töitä...
PoistaMinun pitää ruveta kyselemään. Kiitos vinkistä.
PoistaOn sinulla arvokas kirja. Ansaitsisi tulla entisöidyksi vai mikä se termi olikaan. Kirjan kunto kertoo, että sitä on luettu.
VastaaPoistaOlen miettinyt kyllä, missä vaiheessa lehdet ovat irronneet, sillä minun muistini mukaan Raamattu onaina ollut tällainen, vähän rikki.
PoistaMeillä on myöskin isovanhempien perintönä saatu raamattu joka on elämän varrella rispaantunut samaan tapaan.
VastaaPoistaMuista sieltä peloittavan kuvan oliko se valtavan kokoinenkäärme tai lohikäärme joka oli jossain laakson tapaisessa paikassa, pelokkaita ihmisiä siinä ympärillään.
Pitääkin katsoa, kun tuli mieleeni miltä kuva nyt näyttää, vuosikymmenten jälkeen.
Entisöintiä olen myös suunnitellut, olisi kyllä iso ja varmastikin arvokas työ.
Hienot kuvat aiheesta!
Oliskohan nuo isot kuvat olleet aikanaan semmoisia henkilöitä varten, jotka eivät osanneet lukea.
PoistaTuolla kirjalla on paitsi tunnearvoa myös antiikkiarvoa.
VastaaPoistaTunnearvoa nyt ainakin.
PoistaJoo ... o ... toistan samaa kuin aiemmin kommentoineet. Todellinen aarre sinulla on ja vielä tunnearvo päälle. Nuo vanhat uskonnolliset maalaukset ovat aivan mielettömän kauniita ja todella taidokkaasti maalattuja. Kaunista myös tuo vanha kirjoitustyyli päiväyksineen.
VastaaPoistaKovin minua kiinnostaa Albertina Antintyttären elämän vaiheet. Ehkä jotain löytyisi kirkonkirjoista?
PoistaJuurikin samaa meinasin kirjoittaa kuin Seita! Arvokas aarre on sinulla säilynyt. Onnekaskin.Varmasti harvinainenkin.. Tiedähäntä. Kauniskin se on.
VastaaPoistaPainava ja ajan patinoima iso kirja. Aarteena kyllä pidän.
PoistaHieno tuo lukko!
VastaaPoistaOn osanneet ennenkin taidekäsityötä.
PoistaKirjojen kirja on aina aarre! Tärkein kirja kirjojen joukossa!
VastaaPoistaNiin se varmaan on.
PoistaKaunis aarre! Hienoa, että on säilynyt.
VastaaPoistaKunpa saisi sen vielä kunnostettua.
PoistaOnpahan aarteiden aarre. Kirja kannattaa entisöidä.
VastaaPoistaSemmoista pohdiskelen.
PoistaOikea aarre!
VastaaPoistaYes!
PoistaMeidänkin kirjahyllystä Suomessa löytyy tuo kirja ja sen lapsen mieltä aikoinaan kiehtoneet ja pelottaneet kuvat.
VastaaPoistaOli vissiin tehty iso painos.
PoistaSe on hieno. Peikosta se näyttää kovasti luetultakin.
VastaaPoistaAikanaan oli varmaan paljonkin luettu, ei enää myöhemmin, sillä talosta löytyy pienempiäkin raamatuita, joissa on paremmin luettavissa oleva teksti.
PoistaHieno kirja, kauniisti kuvattu ja esitetty ja komeastihan se tähän kirjahaasteeseen vielä joutui. Lapsena näin näitä jännittäviä kuvaraamattuja, mutta meillä oli ainoastaan tuo proosallinen kuvaton Biblia, jonka entisöitin isälle kerran lahjaksi, siitä on jo aikaa hyvinkin 15 - 18 vuotta ja mielestäni työ oli varsin hyvä, (kirja oli melkein hajoamispisteessä.) Oulussa oli tämä henkilö, joka teki näitä töitä. Varmasti löydät ehkä lähempääkin. Suosittelen.
VastaaPoistaHajoamispisteessä on osa minunkin Raamatustani, kun osa lehdistä on sidoksesta irti ja risopaantumassa reunoistaan. Ne pitäisi saada sidotuksi. Kiitos vinkistä.
PoistaOi' mikä aarre!
VastaaPoistaJuu-u entisöijälle pitää pitää ristikuulustelu, jotta osaa oikiasti asiansa.
Antoisia päiviä!
Juu-u, ei tästä minun kirjastani uutta saa tehdä, mikäli remonttiin pääsee.
PoistaKiitos, kun esittelit kirjasi. Hienoa, että sitä on kovasti luettukin :) - arvokkaampi minusta niin. Ja tuo koristeellinen lukitussydeemi on kaunis.
VastaaPoistaLuettavaksihan kirjat on tehty. Kyllä kirjassa kuluminen saa näkyä, kaikin mokomin. Sen irtolehdet vain tulisi kiinnittää. Semmoista ajattelin.
PoistaKirja on päätynyt oikeisiin käsiin. Sinä tiedät ihan varmasti, mikä sille on parasta. Tässä ehdin jo kesän aikana ruveta kaipaamaan kuvakirjeitäsi, mutta kyllä tiesin, että ennen pitkää palaat pirttiin tammukkaojiesi varsilta.
VastaaPoistaJust noi olet arvaillut. Tammukat on nukkumassa jääpeiton alla ja minä hetken kuin kissa pistoksissa, mitä tehdä? Tässäpä sitä nyt tarinoidaan. Tosin lähimetsissä on puusavotta käynnistynyt, kaadetaan, karsitaan, pinotaan, ajetaan kotipihaan, sirkkelöidään, halotaan ja taas pinotaan.
PoistaAika hyvän muiston palveluksesta on Albertiina saanut! Upea kirja kunnostettuna tai ilman. Minulle kerrottiin lapsena, että kuvaraamattuun liittyy maagisia voimia : )
VastaaPoistaEn ole kuullutkaan kuvaraamatun maagisista voimista. Kiinnostavaa.
PoistaRaamattu on juuri noin hyvä, siinä näkyy ja saa näkyä monien sukupolvien kädenjälki.
VastaaPoistamonia muistoja herää sitä katsellessani, eihän sitä edes tunnistaisi ehtana oman suvun raamatuksi.
Samoin tulee itselleni mieleen monenlaista. Eihän sitä nyt uudeksi voi "parantaa", mutta irtolehdet pitäisi saada kiinni. Ovat jo nyt sekaisin siellä täällä kansien välissä ja osa kyllä puuttuukin.
PoistaThank you very much.
VastaaPoista