Talven
runnoma suo
alastomana,
kohmeisena,
huokuu
uupumusta.
Syvältä
sammalen sylistä
kasvaa
suokukka
ja tupasvilla.
Puu ei viihdy suolla,
jää kituliaaksi.
Vain
vaivaiskoivu osoittaa
uskollisuuttaan.
Seison
ilta-auringon
punaamassa
illassa.
Suo
tuoksuu
ja minä tuoksun
suolta.
Jossain
lirisee hetelasku.
Korppi
lähtee
käkkärämännyn
oksalta lentoon
ja
raakkuu mennessään.
Suo elää
ja kuhisee elämää.
Suosilmiä
on kuitenkin syytä varoa.
Vaikka suo on keväällä lumien sulettua ankean näköinen, niin annas olla, kun koittaa kesä, silloin suo muuttuu kauniiksi. Kuva viime kesältä.
Totta joka sana, kauniisti asettelit sanat sopivaan muotoonsa.
VastaaPoistaTämmöiseltä näyttää suo nyt. Hieman ankean oloinen.
PoistaSuo okn kaunis ja tuoksuu hyvälle.
VastaaPoistaNäin se on, kunhan lämmin ja kesä tulee, niin suo puhkeaa kukkaan.
Poistakaunis runo. suo on vaihtelevan näköinen, kesälllä rehevä ja aina silmänsä vaarallisia. kevättalvella autio , kohmeinen, oliko nuo kaksi pientä vaivaiskoivuja, kun maalasin sen oman mielikuvan mukaan viimeiseen postaukseeni, koskaan näkemättä, mietin että ainakin se on pieni ja ehkä vähän kiemurainen, mutta suoriahan nuo ovat kuvassa.. minulle suot ovat olleet etäisiä, en ole käynyt soilla. metsissä kyllä vaellan ja vesien rannoilla kesällä..hyvää kevättä ja pian kesääkin uskon sinne karsikon perään
VastaaPoistaVaivaiskoivu on selviytyjä ja sillä on niin sievät lehdet. Maalaamalla paikkaat sen, mitä et ole nähnyt, se on hienoa.
PoistaSuo viehättää minua kovasti, sen monimuotoisuus, kesäkauneus, tuoksu, ehkä sen arvoituksellisuuskin. Ei ole yhtä helppoa ylittää suota, mitä vaeltaa metsissä. On omat haasteensa.
Minä jo täällä hihkuin, että lumet suli ja sait kevään. Tosin ihmettelin kukkimisvauhtia :) Tulee se sieltä vielä!
VastaaPoistaIhana vastaus haasteeseen!
Ihan vielä itse en rupea hihkumaan, kyllä lumia on vieläkin. Eilen viimeksi yritin kinoksia pihasta hajottaa, että sulaisivat nopsempaan. Pohjoisen puolella rinteissä on enemmän, muualta lähes sulanut. Tupasvillan kukkimista saa odottaa vielä kuukauden päivät.
PoistaKauniisti sanoiksi suon ylistit.
VastaaPoistaHieno banneri
Minä tykkään suosta. Jopa sen silmäkkeet kiehtovat. Olenhan minä parina kesänä osallistunut jopa Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon ämmänkisoihinkin.
PoistaSuomaisema on niin kaunis! Voin melekin tuntea sen tuoksun.
VastaaPoistaSinulla on uusi hieno yläbannerikin, oikein kosken kohinaa.
Jep, suomaisema miellyttää minua myös. Katselenhan sitä kotini yläkerran ikkunastakin.
PoistaBannerikuva on pikkuisen tammukkaojan edelliskeväisistä pyörteistä. Piti sanomani jo Ainalle tuossa edellä, hänenkin bannerikuvani kehuun.
Kesäinen suo- että bannerikuvasi ovat upeita!
VastaaPoistaSuo saa olla ylpeä kauniista runostasi.
Suo ansaitsee tämmöisiä kehusanoja. On sillä niin monenlaiset piirteet.Bannerikuva on ihan pikkuisesta tammukkaojasta isosti vain rajattu.
PoistaNyt ovat nuotiokahvit vaihtuneet kesäisempään kuvaan, ihanaan veden kuohuntaan.
VastaaPoistaKauniisti veit lukijat suon tunnelmaan. Keväällä ei ole kauneimmillaan mutta kaunistuu kyllä kesän aikana. Tupasvilla, yksi suosikkikasveistani, on kaunis ja omaperäinen. Suon tuoksun tunnen tunnen, kesänlämmössä vain voimistuu. Suot ovat hyvin mielenkiintoisia paikkoja :-)
Kiitos suoretkestä, kaunis tunnelmallinen kokonaisuus :-)
Piti tosiaan vaihtaa lumiset olosuhteet pois. On sentään jo lähes lumetonta, ei ihan kuitenkaan ja useimmat vedet ovat jäässä, vain joki ja ojat tulvivat.
PoistaKesäinen suo on todella upea. Olkoon sitten tupasvillaa tai hillan kukkia valkeanaan, tai kypsiä hilloja punaisenaan. Suon tuoksut ovat joskus aivan huumaavia.
Suo on kaunis paikka!
VastaaPoistaTulee mieleen Aakenustunturin lähellä olevat pitkospuut jotka kulkevat läpi suon. Upea kokomus kulkea niitä pitkin ja katsella suoluontoa.
Nuo Lapiin soista tutuimmat ovat minulle Itä-Kairan puolella olevat, ei niinkään länsilaidalla olevat. Olen samaa mieltä, suolla on paljon nähtävää.
PoistaLumen alta paljastunut suomaisema ei anna yhtään viitettä siitä, mitä kauneutta sieltä tulee pian esiin. Kohta on tupasvillojen ja suokukkien aika.
VastaaPoistaTavallaan keväinen suokin on karuudessaan nätti, mutta häikellyttävän kaunis tosiaan vasta kesällä.
PoistaTunteen paloa!
VastaaPoistaOnko? Toivoinkin osaavani laittaa sanat siihen malliin.
PoistaSuot ovat mahtavia paikkoja, silloin joskus nuorena ja terveenä niitä ramusin kesät talvet, nyt tyydyn katselmaan kuvia.
VastaaPoistaRuno ja kuvat ovat upea kokonaisuus, kiitos :)
Suomaisemista tykkään todella paljon. Koen jopa, että ovat yksi inspiroiva lähde minulle, kun kirjoittelen. Edelleen myös vaeltelen myös soilla, vaelluskengät olet vaihtanut saappaisiin.
PoistaSuo kiehtoo ja suomaisemat tupasvilloineen suokukkineen ja kasveineen ja lintuineen. Muistan lapsuudesta kyllä ne joskus raskaatkin lakka -(hilla) reissut kun yritin pysyä isäni reippaiden askelten matkassa ja niitä marjoja riitti ja riitti. Nyt sekin hieno Isoneva on turmeltu turpeennostoon.
VastaaPoistaHienot kuvat ja runosi ovat!
Se on taivahan tosi, että liikkuminen upottavassa suomaastossa on raskasta. Kyllä hien saa valumaan. On muistissa myös noita hillareissuja. Jospa nyt vihdoin viimein tulisi taas hillakesä.
PoistaPaljon on soita tuhottu näillä seuduinkin. Osaa on alettu entisöidä, mutta aikansa ottaa sekin.
Boa tarde, Amigo, adoro zonas húmidas, elas proporcionam mais beleza com o mais desenvolvimento da natureza.
VastaaPoistaAs fotos são de mestre, trazem a magia.
AG
Boa tarde. I translated and understood what you wrote. Bonito obrigado
PoistaTupasvilla kukkii; kiitos runosta ja hienoista kuvista!
VastaaPoistaHyvää toukokuista viikkoa sinulle, aimarii! ♥♥
Kyllä aina odotan, milloin näen suot valkeina tupasvillan kukinnasta.
PoistaKiitos samoin.
Vielä on suo alaston, mutta vika kuva on kaikkea muuta kuin naku, aivan ihanat villat siinä.
VastaaPoistaRunosi yhdistettynä suokuviisi tekee upean kokonaisuuden.
Vika kuvassa on suon kesäasu. Suo esittäytyy kesämekossaan. Ruskan aikaan syysmekossaan.
PoistaIhanat suomaisemat. tykkään niistä.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle aimarii ♥
Kivaa, meitä soista tykkääviä löytyy.
PoistaMeillä ei ole täällä soita, se on harmi. Kiitos kun laitoit upean runosi kera valokuvia joita ihailee mielellään :)
VastaaPoistaEikö ole lainkaan? ONko kaikki kuivattu?
PoistaTäällä pohjoisen porstuan puolella soita on paljon. Voisi sanoa pilvin pimein.
Olipa ihana runo ja kuvasi suomaisemasta...nuo tupasvillat tai niiden sukulaiset on niin upeita kaunottaria ♡
VastaaPoistaKyllä suo on yksi minun mielenmaisemistani. Sen moni-ilmeisyys viehättää.
Poistap.s Kerro Irkkunen, miten teet tuon sydämen ääriviivoilla? Osaan vain tehdä tämmöisen ♥.
Suo on kaikkea tuota mistä kirjoitit, mitä kuvasit.Suopursujen aikaan suon tuoksu on huumaava
VastaaPoistaEhkä juuri suopursujen tuoksu on vahvin suon tuoksuista. Se suorastaan leijuu soiden yllä, mikäli vain suopursuja kasvaa, mutta myös itse suomaan tuoksu on minun nenääni hyvä. Varsinkin hyvin läpimänä päivänä.
PoistaNiin kauniisti kirjoitikin suosta.
VastaaPoistaMelkein tuoksunkin tunsin runostasi.
Kiitos!
Eläydyit niin perusteellisesti suotunnelmiini, että tuoksuikin.
PoistaBeautiful poem Aimarii!!
VastaaPoistaAnd look almost no more snow!! heehee Thank you for your funny comments about dusting-true- did you see the dust on some of the pottery? teeheehee
Happy Spring! hugs my friend!
Yes but still I can some see snow from my window and birches are not budding.
PoistaI did not see any dust that´s way I thought you are cleaning up every morning.
Okay - happy springtime to you too. ♥
Hienosti tavoitettu suon tunnelma tuoksuineen ja äänineen ja tunnelmineen.
VastaaPoistaSuonsilmiä kannattaa todella varoa, ne voi viedä syvälle. Kokemusta on, kun perässäkävelijä oli sekunnissa kainaloita myöten suossa. Ja juuri kun olin kysynyt: ei kai täällä mitään silmäkkeitä ole. Ja takana tulija sanonut ettei ole anna mennä vaan. Ja sitten kuuluin mulahdus ja kun käännyin katsomaan, ihmisestä näkyi vain pää ja hartiat.
Hienoa, sinäkin pääsit suotunnelmiin ja muistelemaan.
PoistaTotta, kyllä suosilmiä saa varoa. Saa varoa myös tutuimmilla soilla. Aikoinaan varottelin silloin 6-vuotiasta pojanpoikaani tämän tästä hillaas ollessamme, varo suosilmiä, varo suosilmiä. Pojalle tuli pienoinen pelko moisesta ja vihdoin hän kysyi, missä niitä voisilmiä on, minkälaisia ne voisilmät ovat. Hänellä suosilmät muuttuivat voisilmiksi. Oli kait tutumpi sana.
Ilman kuviakin pääsin suon tunnelmaan sanoissasi.
VastaaPoistaTuo tuntuu kirjoittajasta todellakin hyvältä. Kiitos.
Poista