Kevätaamuja

Kevät tuoksuu, kuuluu ja myös näkyy. Hento usva pehmentää maiseman ääriviivoja ja saappaan alla lätisee vielä märkä maa.
Neulasten peittämä vanha metsätie johtaa järvelle, jonne on laskettu muutama katiska ahvenia pyytämään. Jäät lähtivät viikko sitten ja vesi ilakoi auringon aamusillalla.
Usvan hälvettyä aamu muuttuu häikäiseväksi.

Kävellessä tekee välillä mieli pysähtyä ihmettelemään olemisen ihanuutta, hengittämään raikkaita tuoksuja ja kuuntelemaan lähijärveltä kantautuvia vesilintujen ääniä. Herkästi tulee mieleen, jospa aika saisi pysähtyä hetkeksi.  Juuri tässä ja nyt käen kukunnan jatkuessa.

Kaikki aamut eivät suinkaan ole yhtä kauniita ja mieltä herkistäviä. Tänä keväänä on ollut ennemmin sääntö kuin poikkeus, jos eilen kaunista, niin tänään ei.
Ei kai siihen vaikuta, millä jalalla aamusta sängystään nousee?

Aika on aikaa ja ilmat ovat, mitä ovat, niitä ei sormia napsauttamalla muuksi muuteta.
Viikossa ovat meidän lumet lähes kaikki sulaneet ja vedenpaljous kasvanut samaa tahtia. Pikkuinen Pärjänjokikin levisi niin, että souturetket olisi voinut ulottaa sen rantametsiin ja -soille. Pahaksi onneksi vene oli tulvaveden saartama, joten soutelut jouti jäädä. Mahdollista kuitenkin olisi ollut matkan teko venekyydillä maanteitse. Autot saivat kääntyä vesiesteen tullessa vastaan.

Ei hätää. Ylen määräinen vesi on vähenemässä hyvää vauhtia. Kevät pilkistämässä vihreänä maasta. Koivu saamassa vihdoin kaipaamani hiirenkorvat. Ehkä jo huomenna, ehkä ylihuomenna. Lähipäivinä kuitenkin. Itse aion karistaa talviturkkini myös tuota pikaa. Pysyköön vielä tämän päivän harteillani.

Mutta voihan teerenmunat, miten möhlin viikolla tyrkylle osuneen huippu-upean kuvausmahdollisuuden, jollaista ei kenties koskaan enää osu kohdalle.

Maakotka nousi maasta lentoon. Täysin yllättäen tietysti, joten eka otos oli huti. Toisessa kuvassa kotka on jo korkella. Komeaa oli nähdä sen lento. Harmikseni se istahti tiheikön taakse koivun oksalle, etten kunnon kuvaa siitä saanut. Kismittää, mutta aina ei voi onnistua. Ei edes joka toinen kerta.

Lienee parasta tyytyä kuvaamaan maisemia, jotka vaihtuvat niin hitaassa tempossa, että kamerani kanssa pysyn tahdissa mukana.

Meillä on kevät.