Sain ....Viiletellen-blogin Risalta mieluisan haasteen muistella kuuden kuvan verran kesää.
Sinällään helppoa, sillä kesä ja sen tapahtumat eivät ole kaukaista historiaa, mutta valita vain kuusi kuvaa. Siinä pähkinää.
Marraskuuta jäljellä enää viikko ja tämän marraskuun lopun selätyksen ( Lepis) aloitan kuvien selailulla. Mainiota puuhaa, kun ei huvita näillä keleillä ulkoilla.
Sukset nojailevat apeina terassin seinään. Ei vesi- eikä räntäkelit ole suksien kelejä.
Toukokuun loppupuolella istutin männyntaimia. Edellisen kerran olen ollut istuttamassa metsää lapsena. Tosin silloin kuusia ja kuokka systeemillä. Nyt modernimmin.
Voikukat kukkivat täällä täysillä vasta kesäkuun alussa. Minä iinnostuin tekemään voikukkahyytelöä. Kukkateriöiden kerääminen sujui helposti, kun pelto oli keltaisenaan. Terälehtien nyhtäminen teriöstä oli huomattavasti hitaanpaa. Viisi litraa viitsin niitä nyppiä ja valmista hyytelöä sain n.litran.
Alkukesän hienoimpia hetkiä on aina kohdata pikkuisia poron vasoja. Ne kulkevat kylkimyyryä emon kanssa ja nälkä saattaa yllättää jopa kesken maantien ylityksen. Tänä kesänä sain odottaa pitkään emojen tuovan pikkuisiaan näytille. Ennättivät kasvaa "isoiksi".
Pärjänjoella viiden kilometrin Rivertubing-seikkailu oli heinäkuun juttuja. Ehkä ensi kesänkin, kenties. Niin hulvattoman hauskaa se oli. Vielä tulee ne vatsanpohjan nipistelyt mieleen, mitä silloin märkäpukua pukiessa.
Matkan koskiosuuksilla kumituubi täyttyi vedellä ja melalla loiskutin sitä vähemmäksi .
Sinällään helppoa, sillä kesä ja sen tapahtumat eivät ole kaukaista historiaa, mutta valita vain kuusi kuvaa. Siinä pähkinää.
Marraskuuta jäljellä enää viikko ja tämän marraskuun lopun selätyksen ( Lepis) aloitan kuvien selailulla. Mainiota puuhaa, kun ei huvita näillä keleillä ulkoilla.
Sukset nojailevat apeina terassin seinään. Ei vesi- eikä räntäkelit ole suksien kelejä.
Toukokuun loppupuolella istutin männyntaimia. Edellisen kerran olen ollut istuttamassa metsää lapsena. Tosin silloin kuusia ja kuokka systeemillä. Nyt modernimmin.
Voikukat kukkivat täällä täysillä vasta kesäkuun alussa. Minä iinnostuin tekemään voikukkahyytelöä. Kukkateriöiden kerääminen sujui helposti, kun pelto oli keltaisenaan. Terälehtien nyhtäminen teriöstä oli huomattavasti hitaanpaa. Viisi litraa viitsin niitä nyppiä ja valmista hyytelöä sain n.litran.
Alkukesän hienoimpia hetkiä on aina kohdata pikkuisia poron vasoja. Ne kulkevat kylkimyyryä emon kanssa ja nälkä saattaa yllättää jopa kesken maantien ylityksen. Tänä kesänä sain odottaa pitkään emojen tuovan pikkuisiaan näytille. Ennättivät kasvaa "isoiksi".
Pärjänjoella viiden kilometrin Rivertubing-seikkailu oli heinäkuun juttuja. Ehkä ensi kesänkin, kenties. Niin hulvattoman hauskaa se oli. Vielä tulee ne vatsanpohjan nipistelyt mieleen, mitä silloin märkäpukua pukiessa.
Matkan koskiosuuksilla kumituubi täyttyi vedellä ja melalla loiskutin sitä vähemmäksi .
Oli marjakesä ja minä innokas marjastaja. Tuli mustikkaa, hillaa, puolukkaa. Maistiaisia mesimarjoista ja lillukoista. Vadelmia en nähnytkään.
Hillastaminen on rankkaa puuhaa. Sen totesin hyllyviä rimpisoiden reunoja kulkiessa kohti marjaisampia paikkoja.
Tuntematon polku on haaste, josta tekee mieli ottaa selvää.
Ei viikkoa ilman retkeä, jos ei pidempää, niin lyhyempi. Kotoa pitäen kalalle tai marjaan tai vaan nuotiolle kahvittelemaan. Joskus myös pidemmälle, ihan päiviksi. Kesän viimeisin retki suuntautui Pielpajärven kirkolle. Tällä kertaa patikoiden.
Joku tuossa pikkiriikkisessä kirkossa kiehtoo, kun kolmannen kerran sinne jo "eksyin".
Ottakaapa koppi!
Olipa hieno kesämuistelo!
VastaaPoistaTuo koskenlasku kyllä hirvittää! Yksin? Miten sinä yksin uskalsit mennä? Eikö tuo laskuvälineesi voinut kaatua?
Minä siis ihailen vaan :-)
Koskenlasku ei ollut hirvittävä, jännitti kyllä aluksi. Heittäytymistä se vain vaati. Tuo tuubi voinut kaatua mitenkään, siihen saattoi luottaa.
PoistaHienoja kuvia muistelossa. Taimenistutus ei varmaan niitä kevyimpiä hommia, edes nykyvehkeillä :-) Voikukkahyytelö kuullostaa herkulta. Joskus olen maistanut voikukkaviiniä, hyvää sekin.
VastaaPoistaKoskenlasku näyttää hauskalta ja myös jännittävältä. Ja poro vasoineen hellyttävä.
Upea suokuva. Hillastaminen on rankkaa ja paljon hyttysiä ja paarmoja.
Tykkään itsekin marjastamisesta ja sienestämisestä. Metsäretket huippujuttu :-)
Mukavaa loppuviikkoa.
Näin nykyaikana taimien istutus ei niin kovin rankkaa. Taimireppu edessä ja työ sujuu ergonometrisesti melko mukavasti.
PoistaKesään mahtui tosiaan paljon ja monenlaista.
Kauniita ja touhukkaita kesämuistelokuvia!
VastaaPoistaSemmoista puuhaa kesällä.
PoistaOnkin muuten ihan erillailla mukavaa katsoa muiden kesäkuvia tämän haasteen myötä näin talvella.
VastaaPoistaKesällä itsekkin touhuaa kaikennäköistä,ja päivät ovat täydet.
Nyt keskittyy ihan eri hartaudella tutkimaan näitä suloisia kesähetkiä.
Pidän näistä sinun postauksistasi, kesät talvet, koska poikkeavat niin näistä muista seuraamistani, etelämmän immeisten postauksista.
Lapin jännää eksotiikkaa.
Tähän loska-aikaa oli ihan mukavaa selailla kesäkuviaan. Meni ajankulusta.
PoistaKiva vaan, kun pidät näistä jutuistani.
Ihanan elämänmakuinen katsaus elettyyn kesään.
VastaaPoistaOli kesäkin niin täyttä elämän mausteita.
PoistaErinomainen kesä, elämyksellinen.
VastaaPoistaOli kyllä.
PoistaHurja mimmi! Tuubeilu näyttää mahtavan hauskalta! Pottiputki on käynyt tutuksi ja onhan se selkystävällisempi kuin kuokka. Voikukkahyytelöön pistit kesän talteen. Ihana idea ja mahtaa maistua makoisalta!
VastaaPoistaTuubeilu oli hauskaa, ihan hulvatonta ja meillä neljän porukka.
PoistaHyytelöt tuli syötyä liian äkkiä tai olis tiettykin pitänyt tehdä enemmän, mutta voitko uskoakaan, voikukat loppuivat! Ja minun viitseliäisyys seuraavaksi.
Tätä oli kiva lukea, kiitos. Voikukkahyytelö oli minulle ihan uusi juttu. Olet ollut ahkera ja aivan hurjaa tuo koskenlasku. :)
VastaaPoistaKiitos sinulle tästä haasteesta. Nappasin siitä kiinni. Eka kerran minäkin voikukista jotain tein, useammin kuusenkerkistä, joista tein tänä kesänä myös. Kuten nokkossipsejäkin, joista tuli hitti!
PoistaOlipa kiva kuvakooste!
VastaaPoistaMukavia muistoja kesästä. Liikuttava kuva poronvasasta emonsa kanssa.
VastaaPoistaVoikukasta on moneksi, minä tein voikukkasiirappia, hyvää marjojen kastikkeena.
Saattaa tuo minunkin voikukkahyyelöni liki siirappia liipata. Kastikkeena sitä minäkin. Jäden päälle.
PoistaPoroja ja vasoja en malta olla kuvaamatta. Koskaan.
Hienot kesäkuvat, tuo melonta ihastutti minua!
VastaaPoistaPistähän melonta kesäohjelmaasi! Se on tosi mukava kokemus.
PoistaSuokuvan heijastukset <3
VastaaPoistaTuo suo oli rannoiltaan kauniimpi just tuolloin kauniina kesäpäivänä, vaan ylitys oli taidelaji minulle. Paljon joutui kiertämään ja varmistamaan, ettei joudu sinne kuuluisaan suosilmäkkeeseen.
PoistaKylläpä on yhteen kesään paljon mahtunut (ja varmaan vielä paljon muutakin)
VastaaPoistaMielenkiintoisia juttuja!
Miten kuvailisit tuon voikukkahyytelön makua?
Pojanpoika kuvaili makua sanalla - eksoottinen. Kyllä hyytelössäni oli voikukan kirpeyttä ja sokerin makeutta sopivasti molempia. Olisi kyllä tiennyt jotain voikukkaista syövänsä, vaikkei olisi nähnyt, mitä suuhun pisti. Voileipäkeksin päällä erittäin herkullista.
PoistaKiitos, haaste vastaanotettu. Siirryn pikapuolin muistelemaan viime kesääni ja tutkimaan kuva-arkistoani.
VastaaPoistaMukava ja vauhdikas on ollut kesäsi, kivasti kerroit siitä.
Tuon pettävän suon reunalta kyllä kääntyisin nopeasti takaisin tukevalle maankamaralle.
Kiva ja kiitos sulle, että esittelet kesääsi.
PoistaOlisin minäkin jättänyt suolle menemisen, jos olisin arvannut sen ihan noin vetiseksi. NYt tuli mentyä kuivan maan reittiä suon "väärälle" puolen, eikä helteessä olisi oikein jaksanut palata samaa reittiä. Sitten vaan harppoen ja maltilla mättähältä mättähälle...
Mahtavia paikkoja oletkin kuvannut. Aina on yhtä jännä lukea juttujasi, ne ovat kuin vieraasta maasta ja kuitenkin läheltä sydäntä!
VastaaPoistaNämä jutut ovat isommaksi osin Koillismaalta, jossa tunturi- ja vaaramaisemat alkavat paljon etelämpää, mitä Suomen länsi puolella. Ei siis ihan lappia, vaikka raja onkin ihan lähellä.
PoistaOlet sinä hurja nainen koskenlaskuinesi! Paljon mielenkiintoista tekemistä. Voikukkahyytelöstä en ole kuullutkaan, onko se kovinkin karvasta?
VastaaPoistaVoikukkahyytelö ei ole karvasta, hitusen kirpeyttä siinä on ja voikukkamainen makuviive. isotöistä tehdä, ainakin näillä minun konstein. Helpompaa oli koskenlasku!
PoistaTuo pielpajärven kirkko kuulostaa mielenkiintoiselta retkikohteelta! Kivoja muistoja!
VastaaPoistaPielpajärven kirkko on upea kohde. Siellä penkkiin istahtaessaan, kaikki muu jää ulkopuolelle. Kirkon hämyssä on niin helppo hiljentyä. Kävelymatkaa sinne toki hieman on, eikä polku niitä helpoimpia.
PoistaOlipa hieno lisäys kokoelmaan tuo Pielpajärven kirkko. Taitaa olla aika syrjäinen sijainti?
VastaaPoistaKirkko on Inarissa, Pielpajärven rannalla. Kesällä siellä on jumalanpalvelus kaiketi juhannuksena. Talvella sinne voi hiihtää, kuten itse toissa talvena ja nyt kesällä kävellä kivikkoista polkua, matkaa taisi olla 5-7 km, jotain siltä väliltä.
PoistaHienosti ja mielenkiintoisesti valittu kuvakooste!
VastaaPoistaNyt täytyy googlata voikukkahyytelö, en ole kuullutkaan!
Mesimarjoja ole saanut viimeeksi mummolan mailla, ja siitä on totisesti aikaa. Jäi vain mieleeni että ne olivat satumaisen hyviä.
Alimmasta kuvasta tykkään kovasti, näinkin viehättävä voi kirkko ja kirkkomaa olla!
Voikukkahyytelöstä ja -siirapista on paljon reseptejä. Kokeile ihmeessä.
PoistaMesimarjoja ei täällään enää niin paljon ole, että poimintaan, mutta maistiaiseksi löytyy kyllä.
Pielpajärven kirkko on kait oma "pyhiinvaellukseni" kohde. Kaunis paikka, pikkiriikkinen kirkko.
Ai että, ihan olet taimen istutukseen sitten päässyt.Paremmat on vaan työkalut kuin ennen. Itsekin kuusentaimia sillä vanhalla menetelmällä istuttanut, vielä kasvatettiinkin kesällä.Kaikkea sitä on lapsena päässyt, lue joutunut, tekemään :-))
VastaaPoistaKuuskytluvun hommia oli metsänistutus. Useammin kuusentaimia. Muistan, ettei se silloin herkulta itsellenikään maistunut, mutta nyt se maistui.
PoistaAjat muuttuu.
Ohoo, kiitos haasteesta! Saatanpa vastatakin, kun tänne kotiin jäin mököttämään... Aurinkoisia olivat kesäkuvauksesi ja mieltäni aivan erityisesti lämmitti Pielpan kirkko, niin rakas ja muistorikas!
VastaaPoistaSiis heitä mökötys nurkkaan ja rupea selaamaan kuviasi. Sinullakin rakkaita muistoja Pielpan kirkosta.
PoistaLuulen, jos suinkin, palaan sinne vielä.
Olet sinä varsinainen lapintyttö, koskeakin vaan laskettelet tuollaisella pienellä kipolla. Hui kauhistus. En uskaltaisi, en. Tosin tuo astia olisi varmaankin uponnut jos siihen olisin noussut. Ihastuneet huokaukset täältä meidän kylältä.
VastaaPoistaEnhän sentään ihan lapin tyttö ole, vaikka vähän itseni lapin eläväksi tunnenkin. Koillismaa on vasta lapin porstuaa.
PoistaToki nuo ihastuksen huokauksesi ihan hyvältä kuullostavat.
Mikä siinä on, että on kiva katsella kesäkuvia. Ehkä kun tässä välissä oli se parin viikon mittainen lumitalvi ja nyt sitten vesikausi….
VastaaPoistaPoron vasat ja suot ovat lumoavan romanttista lapin taikaa.
Mukavaa viikonloppua sinulle.
Kyllä silloin tällöin saatan selailla kesäkuvia, varsinkin kun etsin jotain ajankohtaa jollekin asialle, enkä muuten muista, mutta tiedän, että kuvasin silloin jotakin.
PoistaLoskajakso oli täälläkin, nyt taas napakkaa pakkasta ja lunta ihan aurata asti.
Kuvista päätellen ihana kesä on ollut Karsikonperällä. Tuo melontakuva on ihan huippuihana.
VastaaPoistaKesä on kaunis, lämmin, tapahtumarikas ja lyhyt. Melontareissulle olisin uudestaankin, muttei löytynyt kaveria, eikä itellä ole tuommoista tuubia.
PoistaOlipa kiva postaus taas täällä sulla!
VastaaPoistaNäitä on niin kiva aina lukea, aina löytyy jotain kivaa ja erilaista!
Tuo sun koskenlaskusi oli kyllä hieno juttu, varmastikkin siittä sai hienon tunteen itselleen, kun oli sen kokenut.
Poro vasoineen on kaunis näky, vaikka onkin jo "iso" vasa.
Voikukkahyytelö oli mullekkin ihan uusi tuttavuus, mielenkiintoinen varmaan on makukin..
Pielpajärven kirkko on niin kutsuvan näköinen, että siellä varmaankin saa sellasen rauhan sisälleen, kun siellä hiljaisuudessa on.
Kiitos sulle, kun aina jaksat mun blogissani vierailla. Ja kiitos tästä postauksesta sulle, oli niin kiva vierailla kesässä näin mustan marraskuun keskellä!
Kyllä voikukkahyytelön maku oli "eksoottinen" pirtsakkaa esim. jäden ja voileipäkeksien päällä, miksei paahtoleivänkin. Työlästä vaan tehdä sitä.
PoistaPielpan kirkosta voin olla samaa mieltä kanssasi, on rauhan tyyssija, kaukana.
Jokohan teidän pihassa on lunta? Että marraskuu saisi hieman valastua kasvojaan.
Voi miten ihania kesäkuvia! Kyllä näitä kelpasi tämän harmauden keskellä katsella. En ole ikinä kuullutkaan voikukkahyytelöstä! Ihan heti ei tule mieleeni edes se mille se voisi maistua =D. Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle <3.
VastaaPoistaEhkä just siksi tartuin tähän haasteeseen. Se imaisi mukaansa niin sanotusti.
PoistaTuo hyytelö maistuu kirpakalta ja makealta samalla aikaa.
Thank you. It´s true. Any word I can understand your language, but fortunately photos tell a lot.
VastaaPoistaYour wife is very beautiful.
Bom dia, maravilhosa selecção de boas fotos, a natureza é fantastica, ela renovas-se e fica sempre mais linda.
VastaaPoistaResto de boa semana,
AG
Sorry for the late visit, we have been quite busy here with the grandkids visits! Having too much fun, if that is possible ! LOL
VastaaPoistaThanks for sharing your memories of the summer- I truly enjoy seeing your world Aimarii! hugs