Tänään,
on juuri yksi sellainen sykähdyttävä aamuhetki, kun istuin ikkunan vieressä katsellen aamuhämäräistä pihaa.
Ulkona unelias maailma. Ei näy lintuja, ei oravia aamiaisella, tuulikaan ei ole herännyt. Ei pilkistä vielä aurinko Kärryn takaa. Ei vielä tunteihin.
Lumiset puutkin torkuksissa. Siis täydellinen sydäntalven aamu. Tai no, miten sen nyt ottaa? Pakkasta -32.5 ja täysikuu ruosteessa!
Sydäntalven valo rapsakkana pakkaspäivänä huokuu kylmän sinisenä.
Ei sellaisena hempeänä, mitä kesätaivaan sini, mikä tuo heti mieleen haarapääskysen lennon taivasta vasten tai leudossa tuulessa lehahtavan Suomen lipun. Pakkassininen vaatii kintaat käteen ja karvahatun päähän, mutta kaunista se on.
Päivän valjettua värit pehmenevät.
Olisin mestaritaiteilija, jos osaisin tehdä pehmeänsävyisestä maisemastani maalauksen, jos osaisin sekoittaa värisävyt oikein, luoda toden tuntuisen, pysähtyneen tunnelman ja siirtää sen kaiken kankaalle tauluksi. Siveltimellä en edes yritä, mutta sopivia sanoja koetan löytää, mutta haasteellista on sekin.
Silmä näkee ja viestittää aivoihin täydellisemmin herkät värit, mihin kamera asetuksineen ei ainakaan minun käsissäni suostu. Mutta sanoja on mistä valita ja niillä on mahtinsa. Jokainen lukiessaan muodostaa itse omassa mielessään täsmälleen oikeat värisävyt ja tunnelmat. Niitä ei pääse mikään välikäsi muokkaamaan.
Kuu laskee ja aurinko alkaa nousta.
Kaksi komeaa yhtäaikaa taivaalla, mutta tähdet ovat vaivihkaa kadonneet.
On täydenkuun aika ja aamulla myös täydellinen kuunpimennys syvimmillään noin kello7. Kuu punastui koko naamallaan.
Pakkaspäivät ovat huikean upeita.
Aurinko on ikään kuin noussut värikylvystä ja painuu iltapäivällä taas takaisin samanlaiseen. Ehtii tuikkia siinä välissä riemastuttaen lumessa tarpojia. Karsikonperällä ei lunta ole vielä mahottomia määriä, ehkä reipas puoli metriä, mutta niin hötyä, että suksi kulkee ummessa syvällä ja metsäojien ylitykset tuottaa tuskaa. Ainakin ovat harmittavaisia.
Koillismaan talvi on minun makuuni, eikä tämä sydäntalvi ole hullumpi lainkaan
Vielä on ripaus "kaamosta" meneillään ja lyhyen sorttinen päivä riittää minulle mainiosti. Viihdyn aamun kuhjassa ja suorastaan odotan iltahämyä.
Nuo saattavat olla laiskan ihmisen vinkeitä, pahasti tuntuu siltä.
on juuri yksi sellainen sykähdyttävä aamuhetki, kun istuin ikkunan vieressä katsellen aamuhämäräistä pihaa.
Ulkona unelias maailma. Ei näy lintuja, ei oravia aamiaisella, tuulikaan ei ole herännyt. Ei pilkistä vielä aurinko Kärryn takaa. Ei vielä tunteihin.
Lumiset puutkin torkuksissa. Siis täydellinen sydäntalven aamu. Tai no, miten sen nyt ottaa? Pakkasta -32.5 ja täysikuu ruosteessa!
Sydäntalven valo rapsakkana pakkaspäivänä huokuu kylmän sinisenä.
Ei sellaisena hempeänä, mitä kesätaivaan sini, mikä tuo heti mieleen haarapääskysen lennon taivasta vasten tai leudossa tuulessa lehahtavan Suomen lipun. Pakkassininen vaatii kintaat käteen ja karvahatun päähän, mutta kaunista se on.
Päivän valjettua värit pehmenevät.
Olisin mestaritaiteilija, jos osaisin tehdä pehmeänsävyisestä maisemastani maalauksen, jos osaisin sekoittaa värisävyt oikein, luoda toden tuntuisen, pysähtyneen tunnelman ja siirtää sen kaiken kankaalle tauluksi. Siveltimellä en edes yritä, mutta sopivia sanoja koetan löytää, mutta haasteellista on sekin.
Silmä näkee ja viestittää aivoihin täydellisemmin herkät värit, mihin kamera asetuksineen ei ainakaan minun käsissäni suostu. Mutta sanoja on mistä valita ja niillä on mahtinsa. Jokainen lukiessaan muodostaa itse omassa mielessään täsmälleen oikeat värisävyt ja tunnelmat. Niitä ei pääse mikään välikäsi muokkaamaan.
Kuu laskee ja aurinko alkaa nousta.
Kaksi komeaa yhtäaikaa taivaalla, mutta tähdet ovat vaivihkaa kadonneet.
On täydenkuun aika ja aamulla myös täydellinen kuunpimennys syvimmillään noin kello7. Kuu punastui koko naamallaan.
Pakkaspäivät ovat huikean upeita.
Aurinko on ikään kuin noussut värikylvystä ja painuu iltapäivällä taas takaisin samanlaiseen. Ehtii tuikkia siinä välissä riemastuttaen lumessa tarpojia. Karsikonperällä ei lunta ole vielä mahottomia määriä, ehkä reipas puoli metriä, mutta niin hötyä, että suksi kulkee ummessa syvällä ja metsäojien ylitykset tuottaa tuskaa. Ainakin ovat harmittavaisia.
Vielä on ripaus "kaamosta" meneillään ja lyhyen sorttinen päivä riittää minulle mainiosti. Viihdyn aamun kuhjassa ja suorastaan odotan iltahämyä.
Nuo saattavat olla laiskan ihmisen vinkeitä, pahasti tuntuu siltä.
Ruostekuu! En tiedä, näkyikö tuota ihmettä täällä tänä aamuna, nukuin silloin :D
VastaaPoistaKuvasi ovat kuin maalauksia, mutta enemmän totta! Niin kaunista.
Pakkasta oli Hgissäkin tänä aamuna -16 astetta ja lunta muutama kymmen sentti.
Ihanaa sydäntalven jatkoa!
Kiitos.
PoistaRuosteen värihän kuulla ihan selvästi oli tai kauniimmin sanottuna punaruskea.
Nuo kertomani pakkaslukemat eivät vielä piisanneet, kireimmillään mittari näytti -33, toisella puolen kylää jopa -35.
Nyt on hieman lauhtumaan päin, mutta värit ovat säilyneet taivaalla.
Toivon sinunkin nauttivan talvipäivistä.
Täällä etelässä ei ihan noin paukkupakkasiin päästy. Alkuviikolla, kun olin hakemasssa Lainakoiraa, mittari näytti -26.
PoistaLunta on kyllä tullut ja hurjasti!
Minäkin kuvasin talven ihmemaata palattuani kotiin, kun olin lenkillä koiran kanssa, laitan linkin tuohon nimeeni.
Kävin visiitillä talven ihmemaassasi, kiitos vinkistä. Pikkiriikkisen minusta tuntuu, ettet koekaan talvea mörkönä, vaan siitä on löytynyt jotain kivaa! Sinulla meneekin koko talvi kevätpuolelle asti personal trainerisi kanssa j avoi että niitä kilometrien määrää! Ettet vain joutuisi ylikuntoon!
PoistaKylläpä jatkuu täällä myös talvi aivan fantastisen upeana. Lumenmäärä ei ole läheskään sitä mitä usein tähän aikaan, paljon kuitenkin ja pakkaset jatkuneet -30 kireämmällä puolella joka päivä, aurinkoa ja taivaanvärejä on piisannut.
Todella ihania maisemia ja komea kuu. Vaikka olen kesän ihminen, silti talvi kyllä kilpailee komealla puhtoisella luonnollaan ja raikkaudellaan. Onneksi meillä on vuodenajat. Oikein hyvää raikasta tammikuuta sulle ja kiitos upeista kuvista.
VastaaPoistaHuomaan että sulla ei ole vielä mun uutta osoitetta blogiluettelossa.
Kiitos.
PoistaOnneksi on vuodenajat ja nin selkeästi erilaiset.
En tosiaan ole huomannut muuttoasi uuteen blogiin. Kiitos vinkistä.
Sama blogi mutta osoite on vaihtunut. https://sarastus2.blogspot.com/
PoistaTammikuun parhaita hetkiä ihanasti kuvattuna. Kauniit pakkaspäivät ovat kyllä niin hienoja kuvauskohteita, se sydäntalven valo♥
VastaaPoistaTammikuu on todella tajoillut kaunista. Aikaisempien vuosien jojoilu on ollut täällä meillä ainakin poissa. Lumipeitekin kait koko maassa hiihtoladuiksi asti.
PoistaLuonto on nyt kuin postikortti maisema, täällä maalla saa ihastella huurteisia ja lumisia puita ja auringon laskuja,niin ja hiihtämään pääsee, upea kuun pimennys, piti nousta katsomaan, seuraavan kerran sit 6 vuoden päästä syksyllä, onkohan mikään muuttunut silloin.
VastaaPoistaJoskus on käynyt itelläkin mielessä teettää muutama postikortti kuvistaan, vaan jäänyt on. Taivaan tapahtumia on haasteellista kuvata, väliin onnistuu, väliin ei.
PoistaNyt olikin nämä kaksi kuunpimennystä liki vuoden välein.
Luonto antaa nyt parastaan,upeita maisemia! Mielläkin jopa pakkasta -8 tänä aamuna,mutta lunta kai pari hiutaletta, vuorilla on sit enemmän.
VastaaPoistaSinä et vielä hiihtämään pääse. Onko sulla suksiakaan?
PoistaTalvi on kuitenkin talvea, eikö?
Mahtavat maisemat ja upeat kuvat!Talvea kauneimmillaan!<3
VastaaPoistaJep. Kovasti kiitoksia.
PoistaVoi että sait kuvattua ja varsinkin kerrottua kauniita sävyjä maisemiisi, jopa täälläkin saan tuntumaa kuulaisiin ilta ja aamun väreihin joissa on satua ja hartautta samalla kertaa. Maisemat minun mieleeni varsinkin auringon käväistyä kertomassa kevään toiveet näkyville, juuri paras aika väreineen ja niitä voi säväyttää nuotiolla jossa lipinät ja muodot kertovat omaa tarinaansa
VastaaPoistaKyllä todella hartaaksi vetää kauniin maisman edesssä. Juuri aurinko saa ne värit aikaan.
PoistaKiitos.
Kiitos hienoista kuvista!
VastaaPoistaKolmas kuva on suosikkini pehmeine sävyineen.
Talviluonto on ihanaa katsella ikkunoiden läpi, mutta pärjään aika huonosti ulkona, kun elohopea laskee alle miinus kymmenen.
Kiitos.
PoistaJuuri tuo kolmas kuva on oma suosikkini myös. En myöskään minä lähde enää pidemmälle edes kävelemään, jos pakkasta on yli- 25, nuorempana ei haitannut.
Täällä kokeilin kävelyä kerran -42 palalsessa. ei oikein onnistunut.
Mainio oivallus tuo auringon nousu värikylvystä ja lasku samanmoiseen.
VastaaPoistaUpeita ovat aamunkajot ja auringonlaskut olleetkin väreiltään näinä päivinä.
Hienon, maagisen kuvan sait kuunpimennyksestä ja komeat ovat teillä siellä maisemat tälläkin hetkellä upeine talvenkylmine väreineen kaikkineen.
Kaunis aurinkoinen pakkaspäivä oli täällä etelässäkin tänään.Jäätynyt huurre kimmelsi joka puolella.
no, minusta ne ovat auringonnousun ja -laskun värikylpyjä. Ja juuri tuo viittä vaille hämärä antaa ne kauneimmat sävyt.
PoistaJäätynyt huurre ja timnatit hangella, aah! Kaunista.
Kauniita talvikuvia. Nyt pitäisi talven selän olla jo taittunut. Näin kuulin, että Heikin päivänä se tapahtuu.
VastaaPoistaJaksoit nousta kuunpimennystä katsomaan. Minä luovuin sovinnolla.
Niinpä, näin sanoo vanha kansa - Heikin päivänä karhu kääntää kyljen, talvi on puolessa. Nopeasti on ensimmäinen puolisko mennyt. Vasta kerran katoilta lumia pudotettu.
PoistaKello soitti, että lähdin kuuta katsomaan ja palasin kohta takaisin vaatettamaan lisää.
Olen monesti miettinyt Koillismaan ja Savon väliä kulkiessa, missä on värikkään talvipäivän valon raja. Tähän astisten tutkimusten perusteella olen sitä mieltä, että se on jossain Kajaanin yläpuolella. Tuollaisia värejä joita talvikuvissasi on, ei tavoita Etelä-Suomesta. Värikästä ja pehmeää sydäntalven valoa.
VastaaPoistaEn minäkään nähnyt keski-suomessa ja lounais-suomessa asuessani tällaisia pehmeitä värisävyjä. Ihastuttavia ne ovat, eikä niitä väsy kuvata.
PoistaIhania talvi kuvia,kyllä sinulla on upea asuin paikka.Minulla plokikin tökkii Lapin kierroksellakaan en pystynyt esittelemään oikein mitään uutta.Talvi täällä meilläkin on ja kunnon pakkanen taisi olla punaisen kuun aikaan 27 astetta.Oikein hyvää sydän talven aikaa ja kevään odotusta sinulle.
VastaaPoistaÄlähän hätäile, seuraavalta kerralta kun reissuat, saat uutta blogattavaa. Aina ei vaan jaksa innostua uuteen päivitykseen, minulta on mennyt edellisvuosi tosi harvoijen päivitysten kanssa. Kuitenkaan ei millään henno luopua tästä Karsikonperän Kuvakirjeistä.
PoistaPidetään pakkasia ja suunnitellaan uusia retkiä.
kaunis on luonto parhaillaan. eilen aamulla täälkin kova pakkanen, pieni pilviharso peitti kuuta, mut onneksi h-hetkellä seitsemen jälkeen täysikuu näkyi kauniina kuin suklaamalja! sain siitä ihan kelpo kuvankin pikku pokkarillani. pakkasta on pidellyt. aamulla viiden maissa Juuson lähtiessä töihin pakkasta oli 29.5, meil seitsemeltä -27C.
VastaaPoistajäin miettimään mitä tuo aamun kuhja oikein tarkoittaa. google ei sitä tunnistanut.
Niin on. Nyt on koko maa saanut tuntea pakkasen nipistelyt ja lumen narskumiset. Täällä lukemat kipusivat vielä ennen auringon nousua -33 asti.
PoistaPäivä on vielä aika lyhyt ja aamukuhjalla tarkoitan juuri niitä hetkiä, jotka ovat hämärän ja sinisen hetken välimaastossa, niissä on tunnelmaa.
Kiitos.
VastaaPoistavau mitä värejä ja tunnelmia!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaOi mitä kuvia. Näitä katsellessa muistaa että kylmyydestä huolimatta, luonto on talvellakin hyvin kaunis. Olen itse ihastellut puita, tänä talvena suurimman osan ajasta kuurassa tai lumihuntuisena. Talven kauneus on silloin hyvin pehmeää. Niin kuin tuo kolmas kuva on.
VastaaPoistaSininen hämärän sävy on myös upea näissä kuvissa. Sen katseluun en koskaan kyllästy ja aina se on yhtä ihastuttavaa.
Kuukuva on huikea. Jäin katsomaan pitkäksi aikaa. Katsoin jo aamulla, mutta nyt ehdin kommentoimaan. Hieno ruostekuu. Näyttää olevan jotenkin niin lähellä.
Miellyttävästi kerrot kuvistasi, hetkistäsi luonnossa. On melkein kuin kulkisi kanssasi kuvia katsellessa. Kiitos hienosta retkestä Koillismaan upeaan luontoon.
Mukavaa loppuviikkoa
Kiitos kovasti.
PoistaKylmyys ei haittaa, se tekee omalla tavallaan talvimaisemista tauluja. Omasta mielestänikin talven taika hurmaa.
Huikean kauniita kuvia. Onnistuit tuon punaisen möllykänkin ikuistamaan, minä en onnistunut, tuli todellinen kuunpimennys. Käynkin tästä vielä katselemaan uudelleen hienoja kuviasi.
VastaaPoistaKiitos. Hieman lujille möllykän kuvaaminen otti, kun ensin sain etsiä pakkasessa sopivaa kuvauspaikkaa. Jää mielenkiintoista dataa tiedostoihin näistä taivaan erikoistapahtumista.
PoistaKuvasi ja kertomasi Koillismaan talvesta sykähdyttivät ja lumosivat. Sydäntalven rauhaisa tunnelma välittyi tänne levottomuuksien keskelle. Kiitos Aimarii.
VastaaPoistaKiitos paljon. Varmasti täällä on erilainen talvi, mitä sinun talvesi. Varmaan myös paljon rauhallisempi.
PoistaKoillismaa kaipuu iskee katsoessani kaunista talvista luontoa.
VastaaPoistaEi sitä kaipaa muuta kuin se mitä on valoisuus ja lumisuus luonnossa,
kaikki tulee ajallaan.
Minä en tällä hetkellä raaski lähteä täältä minnekään, ettei vain jäisi näkemättä/kokematta jotain upeaa luonnon näytelmää. Hullaannun jokaiseen vuodenaikaan, keskikesään hieman laimeammin
PoistaEn ihmettele Koillismaakaipuutasi.
Ai että, kiitos ihanista kuvista!! Talvista on nyt meilläkin, paraiten oli lunta jo 52cm, mutta aina sentin päivittäin tipahti alaspäin... annas olla lisää tulee senkun kerkiää ja pakkanen kiristää otettaan:-))
VastaaPoistaMukavaa talvista oloa sinulle :-D
Kiitos vain. Olen nähnyt myös Heinolan talvikuvia, oikea kunnon talvi teillä siellä on. Lunta suht sama määrä, mitä täällä.
PoistaTähän aikaan lumenmäärä on vasta koko saldosta puolet.
Sait verikuun kuvattua! Talviset kuvat sykähdyttävät.
VastaaPoistaJa miten talvista siellä onkaan - niin on lunta täälläkin tänä vuonna ihan riittämiin.
Pirtin lämmössä on hyvä hämärissä oleskella. Mukavaa talvea!
Juu, sain jonkinlaisen, kun kovasti yritin.
PoistaMutta liian paljon olen viettänyt aikaa tupasilla. KYlmä pitää poissa hangilta.
Olet ottanut niin upean kuvan punaisesta kuu-ukosta. Minä sitä katsoin vain ikkunasta. Se olikin hienoisen pilviverhon takana, vaikka näkyikin. Ihania olivat muutkin kuvasi, kirjoitukset myös.
VastaaPoistaMeilläkin on nyt lunta ja pakkasta. Vähän, mutta laski se kerran -27. On niin kaunista. Olen siitä kiitollinen. Pilvistä on, mutta kun aurinko jälleen näyttäytyy, niin sitte vasta isoin ilo alkaa!
Kiitos. Hilkulla oli, että minäkin olisin jäänyt jatkamaan uniani. Kello herätti kuvaamaan, nousin jo ylös, mutta paalsin filtin alle. Kuitenkin kiinnostus sai lopulta ulos yrittämään kuvaa.
PoistaTalvi ilahduttaa koko maassa talvi-ihmisiä!
Mykistävän kaunista!
VastaaPoistaMinä kiitän.
PoistaVoi ihanuutta näitä sinun kuviasi. Sait lisäksi ikuistettua tuon aivan lumoavan Q:n. Tuo muuan sumuinen kuva on niiiin ihana etten sanoja löydä.
VastaaPoistaKiitos. Kyllä kuun kanssa meinasi nokka ja sormet jäätyä, mutta sinnillä sain muutamia kelvollisia otoksia.
PoistaSumuisen kuvan pehmeistä sävyistä itsekin pidän kovin.
Thank you, viikko oli hyvä!
VastaaPoistaHello my dear friend!
VastaaPoistaWow and WOW!! Your photos are so gorgeous! Each one is a masterpiece, even if not painted by hand, your eyes with the camera have captured the majesty of the landscapes! Well done you!
As beautiful as it is, it also looks so cold- brrr! I long for spring as it has been a cold winter so far here. Not much snow, but cold!
Sending you warm hugs and love from the heart,Aimarii! Jackie
Thank you for lovely comment and hugs.
PoistaYou know I like to take photos. It´s so my hobby.
Yes we had very cold a couple weeks ago but now is too warm and the weather like that became at an very inconvenient time.
I hope you're not yourself frostbitten.
On ne vaan ihania, noi sun kuvasi! Ja tuo kuu! Ei näkynyt silloin Keravalla.
VastaaPoistaKiitos kaunis.
Poista