maanantai 19. marraskuuta 2018

Salaperäinen myöhäissyksy


Marraskuun maa on yhä musta ja tuoksu syksyinen.
Harva se päivä sataa tihuuttaa vettä ja ilma on kosteaa. Sumu tykkää asustaa liki maata ja leijailla vaarojen rinteillä verhoten ne joskus kokonaan.

Suot hehkuvat yhä punaruskeina ja houkuttelevina. Siellä kävellessä voi maistella karpaloita ja vetää henkeensä ihanan raikasta syysilmaa. Happamia karpalot ovat, mutta kauniin helakan punaisia. Niistä saa herkullisen hyytelön joulupöytään.

Meneillään  siis marraskuun selättäminen, jo yli puolivälin ja
minä vasta herännyt kesähorroksesta.
Olen odottanut tätä syvintä marraskuun hämäryyttä ja pimeyttä, että rupeaisin saamaan jotain aikaiseksi. Minulla menee kesäaika täysin muille touhuille. Kaikella on hetkensä.

Taas toivon, että myöhäissyksy puhaltaisi minuun salaperäistä voimaa ja sytyttäisi intoni.
Vaikka maisemat ovat kulahtaneita, näen ne inspiroivina. Marraskuukin ainutkertainen, ehkä siinä on pisara hulluutta.

Täysin tyyni, alaston maisema ja kaiken yllä pehmeä harmaus, joka ei nyyhkytä, ei itke, vaan sen syvä hiljaisuus lataa minuun hiljalleen ytyä.
Tehokasta, jospa taas kohtaisin sisäisen valkoisen poroni.
    Etsin sitä joen rannoilta, kun kylmä yö on sivellyt rantapenkkoja ja puiden latvuksia. Kun virran juoksu on rauhallinen, se rauhoittaa minuakin.  Vaikka ranta on hiljainen, en siellä kohtaa tyhjyyttä. Levollisuutta vain.

    Etsin vaarojen rinteiltä kapuamalla puuskuttaen kiemuraisia polkuja yhä ylemmäksi. Polulla leikkii syksyn matala valo, vaikka aurinko ei suvaitsekaan olla näkyvissä.
Perille päästyäni katselen vaaran päältä vaaran päälle ja imen näkymää syvälle sisimpääni.

    Etsin soilta harppomalla pitkoksia yhä kauemmaksi, kunnes silmien eteen avautuu  maisema, jonka tunnen mielimaisemakseni, johon haluan sulautua ja juurtua syvemmälle.

    Etsin yötaivaalta, joka tuikkii miljardin tähtien voimin ja lennättää minut huomaamattani Linnunradalle.
    Etsin revontulien villistä loimotuksesta uskoen toisinaan, että juuri minä kutsuin ne tänä yönä värittämään koko taivaan kantta inspiroituakseni.

      Seison portaalla katsomassa, miten hämärä tulee varkain. Tuoreessa muistissa vielä, miten lokakuun lopulla iltapäivän aurinko paistoi silmien korkeudelta onnistuen häikäisemään muiston muurahaisesta, joka kesällä kipitti paljasta säärtäni pitkin.
Silloin oli lämmin, nyt kylmyys ei ole hienovarainen ravistaessaan unelmoijan tylysti oven sisäpuolelle.
Siniset hetket odotuttavat vielä itseään.







58 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen upeat kuvat! Hienot värit ja niin ihanaa tunnelmaa. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Kauniisti kirjoitettu ja aivan mahtavat kuvat! Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
  3. Upea teksi, nautin kovasti siitä ja kuvista! Kiitos♥

    Täällä nyt nautimme selkeistä päivistä, toivottavasti myös siellä!

    VastaaPoista
  4. Kauniisti jälleen kirjoitit ja upeat kuvat❤
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Miten kauniisti osaat kirjoittaa marraskuusta.
    Ihan piti itsekin ryhdistäytyä ja todeta, että totta, noinkin voi asian ajatella.
    Tuohon kauniiseen kakkoskuvaasi upposin kokonaan ja tuota kuuraa niin odotan näkeväni täällä etelässäkin jo.
    Terveisiä sinne hiljaisiin marrasmaisemiin.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Nyt paneuduin enemmän sanalliseen puoleen, kuin kuviin, sillä näillä ilmoilla en tykkää kuvata, vaikka muuten onkin ok.
      Marrasmaisema menettelee siinä missä kaikki muutkin. Olis tylsää, jos maaraaskuu puuttuisi välistä.

      Poista
  6. Kylläpä oli taas kivaa ja rentouttavaa lukea tätä. Tekstisi johdattaa taitavasti kulkijaa kuvien avulla sinne pohjoisen marraskuun tunnelmiin. Kuvaat ihanasti tunnelmiasi. Ihastelin itsekin tänään iltapäivällä taivaanrannan takaa hohtavan auringon viileää valoa Pielisen rannalla, pakkasen nipistellessä sormia. On hämärää ja paljasta mutta kaunista. Kiitos upeasta lukuhetkestä ja mukavia luontoretkiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ♥ Hieman erilainen tämä marraskuu on nyt moneen muuhun marraskuuhun verraten. Silti ei hullumpi.

      Poista
  7. Kuulin juuri uutisissa, ettei pohjoisessa ole ollut näin vähän lunta useaan vuosikymmeneen!
    Voi miten kauniisti taas kirjoitit, tätä tekstiä piti taas oikein maistella.
    Ajattelin, että tuleeko tuo teksti ihan siinä samalla kun sormet hyppivät näppäimillä, vai suunnitteletko etukäteen miten kirjoitat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin kymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että oudolta tuntuu näin leuto ja lumeton marraskuu.
      ♥.Useimmiten teksti syntyy vain istumalla koneen ääreen ja näpyttelemällä, edellyttäen, että on jonkinmoinen flow päällä. Selvä se, ettei aina synny mitään.

      Poista
  8. Niin kauniisti sanottu. Onkohan kohta runokirja tulossa? Laavu tutun näköinen. 🙋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Tutun näköinen laavu? Oletko kenties käynyt tuolla?
      p.s. Osuit puolittain oikeaan - ei ole tulossa runkirjaa, kylläkin sadan sanan kirjoitelmien kooste on valmis.

      Poista
  9. Ihanasti kirjoitat ja kuvaat tätä kauneutta.

    VastaaPoista
  10. eipä näytä Syötteenrinteillä olevan lunta nimeksikään, ilmeisesti tykkilumetkin ovat sulamassa näissä lämpötiloissa. olet syksynlapsi, harmauden rauha voimaannuttaa sinua, minä taasen kesänlapsena tarvitsen värejä, siksipä laitoin keittiöönkin viikolla keltaiset verhot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, ei, mutta parhaillaan kyllä lumetetaan ja kaiketi ensilumen ladullekin pääsee pian. Ellei lumi sula taas pois.
      Totta on, että tykkään tästä ajasta, pimeys ei kiusaa, ei haittaa mitenkään. Joskus suorastaan kuvittelen, että se on minun laturini.

      Poista
  11. Samasi soljuvat, askeleesi joutuvat. Hienosti kuvasit.

    VastaaPoista
  12. Taianomainen teksti ja kauniit kuvat kuljettivat minut mukanaan myöhäissyksyn tunnelmiin. Kiitos ❤

    VastaaPoista
  13. Sinisiä hetkiä odotellessä on hyvä kietoutua pehmeään sumuun ja elää hetkessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tehdään ja ootellaan, mitä tuleman pitää.

      Poista
  14. Voin niin samaistua noihin ajatuksiin. Kiitos!
    Blogin bannerikuva on huippu, miten herkkää kauneutta.

    VastaaPoista
  15. Miten kaunis ja tunnelmallinen teksti ja kuvat. Kyllä nuo maisemat ja se ihana valkoinen poro asuvat sinussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥. Itsekin uskon, että valkoinen poro on minun voimaeläimeni.

      Poista
  16. Tuntuu niin hyvältä lukea luontoa arvostavaa ja kunnioittavaa tekstiäsi.
    Luonto voimauttaa kun sille on avoin mieli. Malttia pysähtyä, aistia, haistaa,kuulla ja olla vaan.
    Harmonisia kuvia!
    Levollisia päiviä Sinulle Aimarii!

    VastaaPoista
  17. Hienoa tekstiä ja kuvia! Itsekin kirjoittelin blogissani tämän kuukausista aliarvostetuimman puolesta. Sisäinen valkea peura on toisinaan vaikea tavoittaa, mutta etsivä löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Tutustuin blogiisi ja kiinnostuin.
      Jokainen valkoinen poro täällä tuntuu omalta, joku niissä vetoaa minuun. Tosin kaikki porot ovat minulle mieluisia.

      Poista
  18. Sinä kirjoitat niin kauniisti.
    Ihanat kuvat. Syksy on lumoavaa, niin salaperäistä,
    Hyvää Marraskuun loppupuolta.

    VastaaPoista
  19. Osaat kyllä kirjoitaa niin, kuin itse siellä sun kanssasi olisi!
    Ja anteeksi, kun en ole saanut aikaiseksi sulle jokaiseen postaukseen kommentoida...olen ollut todella saamaton.
    Mutta olen niin huono ollut blogijutuissa nykyään, jonkinkaista blogiväsymystä näkyy ihan selvästi mulla olevan..Olen jopa miettinyt blogini lopettamista...mutta en sitä sitten kuitenkaan malta kokonaan lopettaa...

    Aika ei tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä.
    Nyt taas, kun joulu lähestyy uhkaavasti, niin aika vaan vähenee ja vähenee.
    Pitää tehdä sitä ja tätä ja joululajaksi pitää tehdä myös sellaistakin ja jouluruokia pitäisi tehdä jo etukäteenkin pikkasen??
    Eli tällasia ajatuksia täällä mulla tällä hetkellä ja päätä särkee koko ajan vielä, niin ei hyvää tuu...polvikin vaivaa edelleen..no, mutta selvitään taas tästäkin joulusta varmaan...mutta sulle kuitenkin oikein hyvää marraskuuta, joka sekin on kohta jo lopuillaaan!
    Tuntuu siltä, kuin aika menisi nykyään paljon noopeammin, kuin ennen!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Äläs nyt mitään blogin lopettamisia haudo. Taukoja on hyvä pitää silloin, kun siltä tuntuu. Tai olen kait itekin ajatellut pistää pisteen, mutta en vaan voi. Pitkä tauko oli minullakin vasta ja taas tuli innostus jatkaa.
      Se on totta, että aikaa tähän kirjoitteluun menee, mutta kaikkeen harrastamiseen menee aikaa.
      Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että aika on ottanut nopeamman vaihteen tai ehkä ollaan vaan hidastuttu itse näiden kremppojen kanssa. Niistä ei autaa muu, kuin selvitä ja yrittää nujertaa niiden mahti.

      Poista
  20. Luonto antaa voimaa, osaa rauhoittaakin kun mieli on yhtä myllerrystä ja tekee mieli itkeä kun ei tahdo jaksaa olla missään. Osaat kirjoittaa niin että melkein tunnen kulkevani vierelläsi.. kiitos voimaa antavista sanoistasi jotka siivittävät omien metsäpolkujeni vaellusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos.
      Paljon saa apuja, jos on luonnon ystävä. Näin uskon. Varsinkin, kun pahan paikan tullen menee oman halipuunsa luo ja painaa poskensa sen runkoa vasten. Kyllä se murheet kuulee ja huokailee lohtua.

      Poista
  21. Onneksi se "ikävin" syksy alkaa olla jo takana. Juuri se aika kun on märkää ja pimeää. Nyt jo pienikin pakkanen saa ihmeitä aikaan.
    Kuura maassa ja puun oksilla, se on kuin lupaus tulevasta talvesta.

    Kauniissa kuvissasi välittyy syksyn kirpeys ja raikkaus. Samoilu ulkona antaa ihan kummasti voimaa. Odotellaan talvea tulevaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka lumentulo onkin poikkeuksellisen myöhästynyt, oma hohtonsa on tällaisessa hitaassa talven tulossakin. Tykkään kyllä. Just kuura tekee maisemista niin valokuvauksellisen kauniita.
      ♥ Kiitos, jäädään talvea oottelemaan.

      Poista
  22. Maisemat avaavat sanaisen arkkusi, talvi on tullut lumettomana.. 😊
    Lapin maisemat ilman lunta... on uusi kohtaaminen maaäidin kanssa.
    Turistit eivät sitä ymmärrä hehän haluaisivat vain kuluttaa maata ja taivasta.
    Nythän tuntureilla ja laaksoissa voi samota pitempään nauttien hiljaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ kiitos.
      Maisemissa piilee salaisuus, joka minut innostaa sanoihin.
      Turistit ovat pettyneitä tietenkin, kun ovat ison rahan maksaneet halustaan tulla näkemään ja kokemaan lunta ja lumisia aktiviteettejä, eikä se nyt onnistunut.
      Me jotka tiedetään, että lumi kyllä tulee, ei siitä niin huolissamme ollakaan. Luonto kyllä tietää metkunsa.

      Poista
  23. Mieleen muistuu nuoruuden talvet, kun vaelsin kävellen lumettomissa metsissä. Sieltä sain rauhaa ja voimaa. Ymmärrän sinua täysin. Kotona ei ollut omaa huonetta ja kaipuu omaan rauhaan oli suuri. Metsästä se löytyi.
    Sanasi soittavat kauniisti muistojeni kannelta : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥. Nyt on todella hienoa vaellella siellä täällä, esim hyvin märät suot oavat jäätyneet ja miten helppoa on kulkea mätästuppaalta toiselle, kun ei upota. Härtyvä ilta laajalla suolla on kokemus.

      Poista
  24. Ei lunta siellä, aika oudoksi on säät muuttuneet. Upeita kuvia ja kauniisti kerrottua tarinaa. Kiitos ja mukavaa syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ NÄin on käynyt, lumi odotuttaa. Tosin parhaillaan on hneto lumikerros maassa ja noin-10 astetta pakkasta. Talventulo erilaista, mihin tälläkin seudulla on totuttu.

      Poista
  25. Hello my friend,

    I can see that you have posted a Photo-Poem full of your great text.
    I have you always in my heart.

    Yannis Politopoulos

    VastaaPoista
  26. Ihanaa marraskuista hemmotteluhoitoa täältä saa, kiitos Aimarii. Se on nyt joulukuu, tänne tuli lunta, mutta miulla on vieläkin ikävä marraskuuhun. Joten selaan uudelleen kuviasi ja nautin tekstistäsi. Toivottavasti valkoinen poro löytää polun luoksesi, tulee sisimpääsi asumaan. Hyvää adventin aikaa Sinulle t. mehtäsielu + Sohvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa Sohvi hemmotella sinua viemällä marraskuiseen metsään. No, vie tietysti joulukuiseenkin.
      Ei ole minulle todellakaan marraskuu ikävän sorttinen, sillä on salaisuutensa. Sinä löysit sen myös.
      Valkoinen poro on lähimailla.
      Kiitos ja hyvää adventtiaikaa myös itselelsi ja Sohville.

      Poista
  27. Beautiful post- beautiful You!!
    hugs,Jackie

    VastaaPoista
  28. Que os bons momentos sejam eternos. Feliz Natal!
    AG

    VastaaPoista