Sattuu ja tapahtuu

 

Sattuu ja tapahtuu

 Pariskunta suunnittelee yhteiselonsa vuosipäivän viettoa ulkona. He lähtevät pilkkiretkelle. Vaimo pakkaa reppuun eväät, nokipannun, kahvit ja kuksat. Miehen kontolle jää kaikki pilkkimiseen tarvittava.

 Matkaan lähdetään moottorikelkalla. Vaimo haluaa istua kelkka-ahkion päällä, josta vauhdikkaassa mutkassa pyllähtää päistikkaa hankeen. Ajaja tajuaa vasta järvellä, että kelkan perässä on tyhjä ahkio.

 Mies kairaa avantoja valmiiksi siinä toivossa, ettei putoamisesta tulisi erimielisyyttä. Vaimon orastava kiukku laantui kuitenkin nauruksi kelkkajälkeä kontatessa.

Lisää harmia tulossa, sillä syöttitoukat ovat vanhoja. Ovat muuttunet kärpäsiksi, jotka toukkapurkkia avatessa lehahtavat lentoon.

 Parasta ottaa rennosti, sytyttää rannalle nuotio, keittää kahvit ja nauttia aurinkoisesta talvipäivästä. Hyvä retki, vaikkei nappiin mennytkään.

♥♥

Krapu 8,sanat: tajuta, kiukku, vanha. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa

Kukkapelto

Kukkapelto

 Pelto kukkii elokuussa.

Kukinnan ollessa hurmaavimmillaan mies kiinnittää pellon laitaan kyltin– Kukkia saa poimia. Näin on ollut parikymmentä kesää.

Viime vuosina mies ei enää ole jaksanut itse kasvattaa peltokukkiaan, mutta ostaa vuosittain täyden palvelun naapurilta.

 Kylähulluna vanhaa miestä pidetään. Jonkinlaisena outolintuna, joka kulkee ”kukkaispolkujaan” pukeutuneena talonpoikaispaitaan, mustaan silkkiliiviin ja saapashousuihin. Jalkoihinsa vetää jatsarit ja päähän lierihatun. Itse veistämänsä keppi tukena hän poimii kauneimmat kukat lehmien vanhaan juoma-astiaan. Aina uudet kuihtuneiden tilalle.

 Vähintään kerran kesässä vanhus on hukassa. Useimmiten hän löytyy sekavana pellolta. Eväät repussa syömättä, mehut juomatta. Nykyajan älylaitteilla ja laboratoriotekniikalla selviää syy nopeaan, silti kadonnut viedään yöksi tarkkailuun.

♥

Krapu 7, sanat pelto, laboratorio, astia. Lisää asiasta SusuPetalin blogissa.

Laturaivo

Laturaivo

-Nukutko? viereisestä sängystä kuuluu kuiskaus. Kun toinenkaan ei ole unessa, viriää keskustelu päivän ikävästä tapahtumasta.

-Laturaivo. Kamala tauti, sanon minä!  Onneksi tyyppi ei nuijinut kävelijää hengiltä.

-Tajuut sä, mikä silmitön viha?  Syyte napsahtaa ihan varmasti, mutta tapon vai murhan yrityksestä?

-Ehkä vahingontuottamuksesta. Kai hakkaajan pääkopassa jotain napsahti. Oli muuten hirmu äkkipikanen. Eihän hullukaan tollasta etukäteen suunnittele?

-Sitä kiukutti pirusti isot nokialaisen jättämät kuopat ladulla. Se tulistu, kun näki syyllisen.

- Niin kai, mut mieti, miten järjettömästi se hakkas. Ihan punane naamaltaanki. Olis voinu saaha vaikka sydärin.

-Eipä saanu, mut me saahaa kutsu poliisilaitokselle todistamaan.

-Pistäsit jo simmut kii. Nukutaan.

Krapu 6, sanat; punainen, miettiä, murha. LIsää krapuilusta SusuPetalin blogissa

Sininen torstai

 

Pakkanen kiristää otettaan auringonnousun tienoolla, mutta onneksi maltillisesti. Ei haittaa minua, mutta varmuuden vuoksi parsin ison reiän villatumppuni peukalosta.  Edelliskerralla peukalo oli paleltua. Sitä kipotti, vaikka miten puhaltelin ja hieroin sitä.

Tänä torstaiaamuna Koillismaan kolkalla paistaa aurinko.  Sinisyys hurmaa. Taivas ja lumi ovat samoissa sävyissä, valkoisina vain kevyesti tykkyiset puut. 

Hetken seison suksineni maantieltä auratun korkean lumivallin päällä. Eteeni avautuva suomaisema saa sanattomaksi. Kitukasvuiset reppanapuut pönöttävät  tomerina asennossa, kuin vartijat ikään työmaallaan.

Raaskinko ollenkaan lähteä suolle rikkomaan ehjää hankea?

 Otan suunnan metsänlaitaa kohti. Siellä on joku toinen aikaisemmin jo hiihtänyt. Leveillä suksilla on helppo edetä, mutta ne peukalot?  Niitä pakkanen nipistelee. Sitä enemmän nipistelee, kuta useimmin vedän käsistä tumput sauvojen päähän ja alan kuvata. 

 Hetkessä on lumoa ja sen saaminen kuvaksi, edes jotenkuten, hivelisi sisintäni.

Tykky ei ole paksua, eikä piilota alleen koko puuta. Silti se maisemoi. Saa sirommat koivut nöyrästi kumartamaan  ja kynttiläkuuset näyttämään liki pilviä piirtäviltä hujopeilta.

Kierrän suon ympäri. Pistäydyn välillä syvemmälle metsään. Hento pilviharso pyrkii toisinaan auringon eteen ja heti sininen punertaa.

Palatessa en unohda kuvata mielimaisemaani, vaikka olen sen taltioinut tuhannen kertaa, ehkä vielä useammin, mutta harvemmin sinisessä sävyssä.

Reppu selän alla

                                                                                                           kuva, hr

Reppu selän alla

 Amaalia tupsahtaa selälleen hiihtäessään ojan yli ja uppoaa syvälle pehmeään lumeen suksen kärjet taivasta kohti.

Kömpelönä hän ei ylety avaamaan siteitä. Kiukku kasvaa ja lämpöasteet samassa suhteessa toppahaalarin sisällä.

 Pahimmasta paniikista selvittyään Amaalia nyhjää itsensä parempaan asentoon. Vetää pipon silmiltään ja jää ihailemaan sinistä taivasta. Ei pilvenhattaraakaan missään.

Pahus, että reppu on selän alla! Nyt maistuisi mukaan otetut eväät, termarikahvi ja paahtoleivät.

 Amaalia ei saa reppuaan auki ja kesken yritysten ilmaa halkoo korvia viiltävä jylinä. Armeijan hävittäjät ovat harjoituslennoilla ja taivaalle leviää ristiin rastiin suihkukoneiden piirtämiä valkoisia pilvivanoja.

Metelin suivaannuttamana Amaalian adrenaliinitasot nousevat ja nainen rämpii suksilleen.

♥

 

Krapu 5, sanat:  haalari, suihku, paahtoleipä. Krapu = sadansanan tarina otsikko mukaan lukien. SusuPetalin blogissa lisää asiasta.