Reppu selän alla
Amaalia tupsahtaa selälleen hiihtäessään ojan yli ja uppoaa
syvälle pehmeään lumeen suksen kärjet taivasta kohti.
Kömpelönä hän ei ylety avaamaan siteitä. Kiukku kasvaa ja lämpöasteet
samassa suhteessa toppahaalarin sisällä.
Pahimmasta paniikista selvittyään Amaalia nyhjää itsensä
parempaan asentoon. Vetää pipon silmiltään ja jää ihailemaan sinistä taivasta. Ei
pilvenhattaraakaan missään.
Pahus, että reppu on selän alla! Nyt maistuisi mukaan otetut
eväät, termarikahvi ja paahtoleivät.
Amaalia ei saa reppuaan auki ja kesken yritysten ilmaa halkoo
korvia viiltävä jylinä. Armeijan hävittäjät ovat harjoituslennoilla ja taivaalle
leviää ristiin rastiin suihkukoneiden piirtämiä valkoisia pilvivanoja.
Metelin suivaannuttamana Amaalian adrenaliinitasot nousevat
ja nainen rämpii suksilleen.
♥
Krapu 5, sanat: haalari, suihku, paahtoleipä. Krapu = sadansanan tarina otsikko mukaan lukien. SusuPetalin blogissa lisää asiasta.
Hauska krapu ja niin mainio kuva Amaaliasta hangessa! Horneteista sentään joku hyöty!
VastaaPoistaJuu, hornetit pitää hirveän äänen, kun lentävät niin matalalta, että äänivalli rikkoutuu. Joskus käy näin, melkein tuntuu silloin, että sota on syttynyt. Saattoi Amaaliakin laittaa äkkiä kädet korvilleen. Pääsipä ansastaan kuitenkin.
PoistaHah hah Hauska kuva !! Kiva nähdä nauttivan lumesta hih hih
VastaaPoistaMeillä on 20 miinusta ihana! .. Jopa varis on makannut lumen alla! Mukava kuulla sinusta pohjoiseen! Ystävällisin terveisin Anita
Heh, heh, Amaalialle kävi surkeasti. Putosi syvälle ojaan, mutta ei ollut pahoillaan.
PoistaMeillä ei ollut tänään noin paljon pakkasta, vain -15 ja aurinkoista. Näin kun orava hyppäsi kuusenoksalta, mutta putosi hankeen ja upposi kokonaan! LInnuille mukavaa löytää unisuoja hangesta.
Voi, että mikä stoori! Onneksi Amaalia ei sattunut muuta kuin ihanan pehmeä lumihanki alle.
VastaaPoistaHauska pläjäys!
Nyt menee stoori toden puolelle hyvin pitkälti.
PoistaLumi on pehmeää ja niin upottavaa, ettei neitseellisessä hangessa pääse mitenkään liikkumaan.
Amaalian mielestä oli kuin untuvaan olisi uponnut!
Minä olen myös kaatunut pehmeään lumeen suksilla enkä meinannut päästä ylös. Hauska krapu :)
VastaaPoistaEt meinannut päästä, mutta pääsit lopulta ihan ite?
PoistaKyllähän sitä nuorena ja notkeana pääsi helposti ylös, vaikka miten olisi hangessa, vaan nyt ikääntyneempänä se on mutkikkaampi juttu.
Nauratti tämä juttu, itsekin olen lentänyt suksilla enemmän kuin hiihtänyt. Mukavaa hiihtelyä Amaalialle ja muistaa kaatua seuraavankin kerran pehmeään lumihankeen eikä laskuvauhdissa havuille:)
VastaaPoistaKerrotaan Amaalialle viestisi. Kyllä hän varovainen on, joskin hieman hätikkö. Menee ensin vaan ja ajattelee perästä päin.
PoistaLentäminen suksilla on jo vaarallisempaa, jospa siirtyisit hiihtämiseen.
Voi tuota kuvaa!
VastaaPoistaOnneksi koneet saivat Amaalian liikkeelle ja kahvikupposen makuun :D
Niin, tuo kuva. Lainaan sitä Amaalian hiihtoretkeen, sillä näin Amaaliakin pyllähti.
PoistaItse ehdin hiihtää vasta liiterin taakse, kun oja yllätti. Polvia myöten upposin hiihtäessäni.
Hiihtisurakan jälkeen kahvi maistu Amaalialle, että minulle.
Ha ha, that was a nice picture and a great story :))
VastaaPoistaReally it´s nice that you like.
PoistaIhana kuva hauskan tarinan kera.
VastaaPoistaSuuttumus saa adrenaliinin virtaamaan.
Ensin luulin, että Amaaliaa etsitään jo, mutta että suihkukoneella. Se olisi ollut jo paksua.
Kyllä suuttuminen nostaa sykkeen ja tehoja tulee lisää. Tässä tehot olivat tarpeeseen.
PoistaEihän Amaalialla hätää ollut. Aivan kotinurkilla kokeili ojan ylitystä ja näin kävi.
Voi mikä kuva! Tarina myös hauska.
VastaaPoistaSinullakin on nyt lunta. Oletko milloin kokeillut hiihtämistä hauskutteluna?
PoistaNiin on. Pari talvea on mennyt hiihtämättä, mutta aion kyllä hiihtää tänä talvena. Pelkään mäkiä, joten valitsen tasaisen ladun. Paras odottaa sellaista päivää, jolloin lämpötila on ihanteellinen ja aurinko paistaa, niin saan hyvän mielen ja löydän taas hiihtämisen ilon. Minulla on sellaiset pohjat suksissa, että ne liikkuvat parhaiten nollan tietämillä, parista plusasteesta muutamaan miinusasteeseen, ei saa olla liikaa pakkasta.
PoistaLapsenlaspi, 4v, tykkää pyöriä lumessa kuin koiranpentu. Välistä hän liikkuu hyppimällä kuin pupu ponnistaen kahdella jalalla yhtä aikaa ja sitten kurkkaa taakseen, tuliko oikeannäköiset jäljet.
PoistaHänestä oppia nyt kun meilläkin vihdoin on kivasti pehmeää lunta!
Mainio kuva, vaikka tuntemukset varmaan kiukkuiset. Paksussa lumessa onkin hankala päästä ylös sukset jalassa.
VastaaPoistaKiukun voimalla onneksi selvisi.
Nyt ihan oikeasti kuvan saamiseksi Amaalian hiihtoretkeen, niin kokeilin itse ojan yli hiihtoa. Näin kävi minulle. Minut autettiin, Amaalia rämpi kiukun voimalla montusta ylös.
PoistaEttei ihan kirjoittaja itse ole kuukahtanut ojan pohjalle ? :) Tukalastakin tilanteesta löytyy jotain positiivista, sininen taivas ja rauha... kunnes...!
VastaaPoistaNäin pääsi käymään. Pyysin kuvaajan paikalle, jotta tehtäisiin yhdessä kuvitus Amaalian tarinalle.
PoistaHauskaa oli. Aina kun yritin ponnistaa ylöspäin, vajosin saman verran syvemmälle.
Amaaliaalle aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi kaikki sentään iloksi muuttuu.
VastaaPoistaAmaalia on näemmä niitä naisia, jotka kokeilee kaikenlaista, eikä aina mene ihan putkeen. Juu, yleensä on kuitenkin kivaa.
Poista🤣Minuakin alkoi lapsettamaan ja taidanpa kokeilla lumipyllähdystä omassa pihassa, jossa lunta on yli puoli metriä, tuiskupaikoilla enemmänkin. Ja jos sattuu kuvaaja paikalle niin julkaisen kuvan blogissani.
VastaaPoistaIlman muuta lähde pitämään hauskaa pihallesi. Aina saa lapsettaa, että innostuu nauttimaan lumesta, silloin kun sitä on.
PoistaVarmasti käyn kurkkaamassa blogissasi, miten innostuit.
Sitkeä on Amalia hiihtoreissuillansa! Mainio kuva :)
VastaaPoistaAmaalia on ikätäti ja samalla heittäytyy ihan lapselliseksi, kun siltä tuntuu. Nytkin hän tiesi, ettei leveähköä ojaa ylitetä suoraan, mutta rupesi kokeilemaan sittenkin. Tarkoituksenakin juuri pyllähtää ojan pohjalle kuvan saamiseksi, heh, heh.
PoistaHävittäjät on pilanneet monta hyvää hetkeä! Kuvitus ja krapu kohillaan :D
VastaaPoistaNäin on. Kyllä kädet on laitettava korvien päälle, hävittäjien melu on raakaa. Pitihän minun saada todistetta Amaalian hiihtoretkestä.
PoistaKuva kruunasi tarinan!
VastaaPoistaNiinkö? Todistin vain kuvalla, miten Amaaliakin rypi hangessa ja oli vaikeuksissa päästä suksilleen.
PoistaHupsista! Mainio postaus jälleen.
VastaaPoistaHelmikuu alkoi ja pehmeää lunta on riittämiin♥
Näin voi sanoa, että lunta on riittämiin. On se kylläkin untuvan pehmeää. Katoilta kertaalleen on pudotettu.
PoistaHelmikuu on alkanut lumisateen ja pakkasten merkeissä, sekä niin aurinkoisena.
Sait kuvallasi aikaan aamun eka hekotuksen, kiitos.
VastaaPoistaNo hyvä, päiväsi alkoi leppoisasti. Minullakin oli eilen naurussa pitelemistä, kun yritin kiemurrella lumihangesta pois. Ei ollut ihan helppo nakki.
PoistaAi että!Eipä saisi nauraa Amaalialle,mutta kyllä tämä niin hauska tarina oli!
VastaaPoistaSamalla lailla kävi yhdelle kreikkapoika ystävälle joskus 1980 luvulla kun vietiin hänet ensimmäisen kerran suksimaan maalla pellolle.Me muut hiihdimme ojan yli kahdella leveällä laudalla,joidenka päällä latu oli.Vieras ei ymmärtänyt nousta niiltä vauhdilla penkan toiselle laidalle,vaan lähti liukumaan takaisinpäin ja tippui ojaan juuri samalla lailla.
Uskon,että Amaalialla on ollut tekemisen paikka tuolta nousta!
Hävittäjä taas pelästytti minut totaalisesti pari kesää sitten mustaviinimarjapensaissa,luulin,että vieressä räjähti ja isosti kun jyrähti ylitse!
Kuva on aivan mahtava Ja hauska krapu!
Luulen, että Amaalia nauraa hekotteli itsekin. Saa nauraa lukijakin. Minä naureskelin kerran sisäänpäin, kun japanilaiset yrittivät nousta pientä mäen nyppylää ylös. Ilmeisesti eivät olleet koskaan hiihtäneet. Rankaksi heille kävi, enempi tulivat takaisin päin, mitä eteen.
PoistaÄkillinen hävittäjien ylilento on ikävää korville. Usein yöllisistä harjoituslennoista ilmoitetaankin, päivällä joskus lentää kolmekin konetta mutkitellen ja matalalla.
Mainio kuva ja teksti! Ihanaa, kun aikuinen löytää itsestään leikkimielen. Ja nuo hornetit, jo yhdstäkin lähtee kamala ääni. Malmin lentokentällä olen joskus saanut ihailla lentonäytöksiä ja sitä hornettia aina odotettiin innolla. Kyllä yhden vielä hyvin kestää, mutta monta, huh! Oikein hyvän mielen Krapu sinulla <3
VastaaPoistaTottahan leikkiä pitää vaikka vanhakin olisi. Se on omiaan nuorentamaan, jos ei muuten, niin mieltä ainakin virkistää.
PoistaEdellisessä vastauksessani Mirjam-Matildalle kerroin, miten täällä seudulla hornetit lentää. Tottahan niiden on harjoiteltava, mutta korviin käy se meteli, mikä matalalla lentävät koneet saa aikaan
oi, ihanko totta!
VastaaPoistajuu, juu, näin kävi Amaalialle.
PoistaKyllä! Olen ollut tuossa tilanteessa, ei ollut helppoa päästä ylös. Ja se reppu, tietysti siellä alimmaisena.
VastaaPoistaTuttuja on nämä tilanteet talvella paksussa lumessa liikkujalle. Varsinkin vielä jos sattuu kaatumaan rinteessä pehmeään lumeen selälleen pää alaspäin rinnettä. Hikinen juttu.
PoistaOh, no reason to be afraid. Amaalia is a brisk woman who is used to surviving. She knows how to take the situation right and of course coffee would help in a tight spot ...
VastaaPoistaVoi hupsistakeikkaa Amalia, onneksi on pehmeä hanki vastassa.
VastaaPoistaMeikä jos noin kepshtaisi niin siihen jäisi ilman hiiappia, heko,heko.
Saattoi Amaalia haukkoa hetken henkeään hupsahdettua lumeen. Se on vaan niin pehmeää.
PoistaTiukkaa taisi ylöspääsy tehdä Amaaliallekin.
Aina voi, ellei itse pääse pystyy, huutaa apujoukkoja, eiks niin?
Aina innosti osallistumaan,tämä hauska talvinen tarina.
VastaaPoistaOikein mukavaa, että innostuit krapuilemaan. Tulenpa visiitille.
PoistaIhana tarina! Voin kuvitella, vaikka siitä on aikaa kun viimeksi lumessa tempoilin. Paljon aikaa. Mutta äänen piti nauraa loppua, sisua löytyi.
VastaaPoista