Tänä aamuna on kevät.
Oli jo eilen ja sitä edellisenäkin.
On pilvetön taivas ja aurinko helottamassa varhain. Lämmin, juuri ja juuri tuntuva tuuli hipaisee kasvoja ja paljaita käsivarsiani, kun seison portaalla tervehtimässä uutta aamua.
Lunta on vielä.
Vain harppaus portaalta, niin seison lumihangessa, mutta en viitsi tehdä sitä paljain jaloin. Hanget ovat viime päivinä madaltuneet huomattavasti ja vastaavasti vettä liikkeellä. Katolta lähtevät ilmeisesti tänään viimeiset lumirippeet.
Tuoksu on keväinen.
Siinä on sopiva sekoitus metsän, kostean maan ja suon tuoksuja. Tuoksujakin voimallisemmin voi kuulla kevään. Lintujen soolot ja yhteiskonsertit ovat hurmaavaa kuunneltavaa. Upeinta sooloa on esittänyt mustarastas ensi kertaa lähimaastossa.
Joutsen huutelee pihassa töllistelijöille suunnitelmistaan käväistä lähilammella, olisiko jo sulaa. Tyhjä reissu se vieläkin on, mutta en osaa huutaa sille joutsenen kielellä, että paras pysyä vielä joella.
Tiedän järven jäätilanteen. Eilen hiihdin ottamassa selvää, joko saa veneen vesille. Tyhjä reissu.
Toukokuun aamuilla on monta ilmettä.
Viime päivien kesäisen lämpimät aamut ovat omiaan virittämään Karsikonperälläkin kevään tunnelmiin. Minkäänlaista viherrystä, eikä kukkaa luonnossa vielä näe, mutta parin viikon sisällä tilanne on toinen.
Varsin lämmin sää, lumet peltoaukeilla, soilla ja teiden varsilla, nostatti pari aamua sitten vesihöyryä, joka maanpinnan lähellä tiivistyi usvaksi. Kehittyi hangenpalo- ilmiö tai sanotaan sitä lumenpaloksikin.
Se peitti paikoin näkyvyyden lähes kokonaan, mutta päivän edetessä ja pienen tuulenvireen tullessa hangenpalo "sammuu", usva leijui nopeasti pois.
Ehkä hangenpalokaan ei ollut tarpeeksi tehokas lumensulattaja, joten lisäksi oma apu.