Täydellisen hillaretken loppu
Aurinko lämmittää ja erilaisten lintujen äänimaailma saattaa Amaalian nopeasti uneen. Sielunsa silmin hän näkee itsensä vajoamassa suohon. Syvemmälle ja syvemmälle, aina viimeistä hiustupsua myöten.
Amaalia havahtuu raottamaan silmiään vasta, kun hänen vatsansa päällä liikkuu jotain. Katse osuu kyykäärmeen punaisiin silmiin ja mustista pystypupilleista on heijastuvinaan takaisin kauhistunut nainen.
♥
Krapu 20, sanat; viimeinen, ryteikkö, vaatteet. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.
Voihan veljet, mikä hillaretken päätös. Tuon takia en käy suolla hillassa enkä etenkään makoile maassa. Onneksi Amaalia sentäs hengissä. Itse olisin kuollut sydänhalvaukseen. :)
VastaaPoistaAina ei hillaa löydy, vaikka pitkältikin soita kulkee. Amaalia taitaa olla vain tapaturma-altis tyyppi, tai ehkä turhan rohkeakin.
PoistaHarvoin käärme kimppuun käy, tavallisemmin pakenee.
Voi jestas näitä sinun suojuttujasi! Minä inhoan käärmeitä yli kaiken ja kiljun joka kerran, kun niitä suolla (tai muuallakaan) tapaan. Tulevana kesänä muistan suolla Amalian.
VastaaPoistaAmaalia on touhukas tyyppi. Hänestä minulla on lupa kirjoittaa.
PoistaEn minäkään käärmeistä tykkää, mutta en tapakaan, paitsi jos kehtaa madella portaalle tai yrittää tupaan, niin jopa näytän seivästä.
Huh huh olipa siinä jillareissun päätös. Se suo saisi sitten tulevina vuosina hillanka pitää.
VastaaPoistaTämä Amaalian suo, missä hän uimasilleen joutui ja kääme puraisi, kun oli suosilmästä selvinnyt, ei ole edes hillasuo. Eihän hilla tuommoisella lettosuolla kasva, jossa sammalmättäät kelluvat.
PoistaHrrrhh! En ole luonnossa nähny käärmettä, toivottavasti en nääkkään :)
VastaaPoistaPitkään meni itseltäkin, ennen kuin kyykäärmeen näin eka kerran. En lapsuuskodin metsissä, enkä pelloilla sellaista koskaan nähnyt, vasta aikuisena Lounais-SUomessa ja nyt täällä Koillismaalla melko usein ja monesti kesässä.
PoistaHyi kamala, melkein kiljaisin ääneen.
VastaaPoistaSittenhän minä onnistuin tarinassani, jos ihan pelästyit!
PoistaAmaalian suoretkillä sattuu ja tapahtuu.
VastaaPoistaToivottavasti tämä fiktiota,jos henkikultakin tässä vaarantui.
Äidinisänäitini sairasti parkinsonin tautia ja oli omassa lapsuudessani jo täysin liikuntakyvytön.Kerrotaan,kuinka hän(ennen minun syntymääni)oli viety ulos pellonlaitaan istumaan tuoliin,kun muu väki oli ollut heinätöissä.Kertoi sitten kuinka kyy oli luikerrellut hänen jalkojensa ylitse.Hän oli vain joutunut katselemaan ja olemaan täysin hiljaa,kun ei voinut liikkuakaan.Tämä ajatus Wilhelmiinan kyykokemuksesta on poikinut omia ajatuksia,että mitä tekisin,pysyisinkö kylmän rauhallisena jos kyyn kohtaisin puremaläheisyydeltä.Melko läheltä olen kyllä kohdannutkin,useamman kerrankin,mutta välimatka on ollut sen verran turvallinen,että on saanut vain katsella niitä ja kyy on rauhassaan poistunut paikalta vähin äänin.Onnekseni en kammoa käärmeitä,toisin kuin isäntä.
Trillerikrapu sinulta tällä kertaa.
Ai, ettäkö trillekrapu! Kiitos. Amaalia on nainen, joka on monenlaiseen joutunut ja selvinnyt. Huumornaisia lienee myös.
PoistaWilhelmiinan kokemus kyystä on hyvin samanlainen, kuin tuttuni kohtaaminen käärmeen kanssa Käärme oli luikerrellut uimarannalla hänen vartalonsa yli, kun hän lekotteli auringossa. Kantti oli kestänyt olla hiljaa, mutta hän oli tunnistanut käärmeen rantakäärmeeksi.
Ei minullakaan ole käärmekammoa, mutta varon kyytä kyllä. Sen purema ei koskaan ole täysin vaaraton. Pahaa jälkeä se pystyy tekemään.
Voi Amaalia mihin tilanteeseen olitkaan joutunut. Minä näin ihan tiellä viimeviikolla kyyn ja säikähdin niin, että pelästytin Niilonkin...:)
VastaaPoistaTäpärälle meni Amaalian kodalla hoitoon pääsy, mutt Kyllä Amaalia on taas iskussa ja valmis uusiin "seikkailuihin"
PoistaEhkä Niilokin nyt hoksaa, että semmoista luikertelevaa matoa on syytä varoa.
Voi inhotus mikä herääminen, suoraan painajaisesta tämä tilanne, hrrrr.
VastaaPoistaVähän niin kuin ojasta allikkoon! Tuntuu, että vain Amaalialle voi sattua näin ohrasesti, vaan taas nainen selvisi, vaikka rimaa hipoen.
PoistaOispa tämä ollut vain unta.
VastaaPoistaEipä ollutkaan unta läheinen tapaaminen kyykäärmeen kanssa. Olis vaan pitänyt pysyä visusti paikallaan, kun kyy oli menossa kropan yli.
PoistaAmaalialle sattuu ja taphtuu! Ihan tässä jo henki salpautuu, kun hänen elämäänsä seuraa. Onneksi hän jälleen selvisi hengissä! (Lisää odottelen Amaalian seikkailuja <3)
VastaaPoistaNiinpä! Kyllä on Amaalia monessa liemessä keitetty. Usein hänelle käy enempi tai vähempi hassusti, mutta yleensä hän selviää huumorilla.
PoistaNyt taidettiin tarvita ihan tehostettua hoitoa.
(Amaalia on kunnossa ja "seikkailee kyllä, mikäli krapusanat osuvat kohilleen.)
Hyttysiin ja kyihin pätee sama: parempi olla täysissä tamineissa ne kohdatessaan :D.
VastaaPoistaEi kai sitä kesällä täysissä tamineissa jaksa olla? Niin no tietysti tilanteen mukaan.
PoistaHuh, pelkään käärmeitä, tarina on puistattavan hieno.
VastaaPoistaMuutaman kerran on ollut kyiden takia läheltä piti tilanteita. Maalla lapsuuskodin ympäristö on käärmeiden suosima. Nehän ovat paikkauskollisia, joten aina niihin sielläpäin törmää.
Kiitos, ihan makeasti sanottu tarinastani - puistattavan hieno.
PoistaNiin minäkin uskon myös, että käärmeet ovat paikkauskollisia. Ainakin olen usein samassa paikkaa nähnyt käärmeen. En tapa käärmettä muualla, kuin oman kodin portaalla ja sisälle pyrkimässä.
Hieno tarina, mutta voi hurja, mikä päätös hillaretkelle.
VastaaPoistaTänään meinasin saada sydärin, kun kuvasin metsäorvokkia ja siinä vieressä oli vaskitsa, jota luulin kyyksi.
Kiitos. Amaalian hillaretki meni niin täysin pieleen, kuin vain mennä voi. Alun alkaenkin vääränlainen suo.
PoistaAina säväyttää, kun kohtaa käärmeen. Joskus rantakäärme on niin kyyn näköinen, että sekin pelästyttää.
Olen joskus hyvin monena kesänä aina samalla lenkkipolullani lämpiminä päivinä kohdannut vaskitsan. Oletan, että se on ollut sama vaskitsa.
aimarii, ei saa kirjoittaa tällaisia inhorealistisia tarinoita! En tykkää matelijoista yhtään ja tuo kyyn kuvailu sai ihokarvat pystyyn, yäk! MUTTA osoittaa, että tarina oli mehevästi kirjoitettu :)
VastaaPoistaEn minäkään matelijafani ole, eikä tainnut olla Amaaliakaan. Pihasta hätistän kyyn pois, jos tulee, en viitsi tappaa.
PoistaSilloinpa tarinani on toiminut hyvin, kun onnistui nostamaan ihokarvasi pystyyn.
Kiitos kuvailevasta kommentistasi.
Olisi kyllä veret seisauttava herääminen...
VastaaPoistaYllättävä kyykäärmeen kohtaaminen helposti säikäyttää kenet tahansa ja varsinkin kun sattuu tilanteeseen, missä käärme tulee iholle.
PoistaMe encantan los puentes. buen relato y la foto es preciosa.
VastaaPoistaGracias Aimarii. Esto fue lo que pasó con Blogger. Me rliminaron 40 entradas de blog. Dijeron: " Hemos descubierto que infringe nuestras políticas y hemos determinado que vulnera nuestras normas y hemos eliminado la entrada, Su contenido infringe nuestra política de malware y virus".
Les envié un correo electrónico pidiendo explicaciones de por qué estaba rompiendo las reglas, no me respondieron. Pero devolvieron las 40 entradas.
Buen martes. Cuídate.
Abrazo.
Su traductor de texto no entendió el texto correctamente.
PoistaAmaalia estaba en un viaje de bayas. Amaalia estaba en un viaje de bayas. La imagen muestra un pantano muy acuoso.
Lo bueno es que tu blog está bien ahora.
Kauhua pohjoisen soilla! Toivottavasti Amaalia tervehtyi kyyn puremasta.
VastaaPoistaKiitos, kyllä Amaalia on jälleen kunnossa. Eikä varmasti jätä hillasoita koluamatta, mikäli vaan hillakesä tulee. Sitä ei vielä tiedä. Toivottavasti hilla ei pidä kiirettä kukinnallaan.
Poista♥ i think all animals and critters ae\re great but of course a shock to have a snake on you with that tongue, love the picture aimarii ♥
VastaaPoistaI also think that all living beings have a place in this universe.
PoistaAbsolutely, I do not understand the importance of everyone.
Thanks for praising the picture.
Huh huh! Kylläpä oli melkoinen hillareissu. Viime kesänä oli muuten sellainen hillavuosi, jollaista en ole koskaan ennen kokenut! Hilloja oli silmän kantamattomiin. Onneksi ei nähty kyykäärmeitä! :)
VastaaPoistaKyllä hillareissut voivat olla yllättäviä, mutta en ole itsekään suolla kyytä tavannut. Joka kesä kuitenkin muualla.
PoistaKoillismaalla oli aivan vastaavanlainen hillakesä viime vuonna. Muuta marjaa ei runsaasti ollutkaan.
Tuleva kesä jää nähtäväksi.
Les tengo terror. No me gustaría encontrar serpientes.
VastaaPoistaBuen fin de semana Aimari.Cuídate.
Un abrazo.
Soy como tú. No me gustan las serpientes.
PoistaGracias por tus cuidados
Apua! Käärmeitä pelätään ihan melkoisesti. Ikävä reissun päätös. Veikkaan, että punkista on tullut yhtä suuri pelonaihe. Eilen tapasin ison koiran omistajineen ja lamaannuin kun isäntä kertoi koirasta löytyneen 29 punkkia. Meillä on ollut kaksi ja panikoin jo siitäkin 😳 Mukulana juostiin avojaloin heinissä eikä kukaan saanut punkin punkkia koipiinsa...
VastaaPoistaKäärme herättää inhoa, ihan samoin kuin punkit.
PoistaKumpiakin saa varoa.
Muistan lapsena, kun joutui huiskimaan koivunoksalla lehmistä paarmoja äidin lypsäessä, niin samalla nypin punkkeja pois lehmän kyljiltä. Siihen maailman aikaan varmaan todella harva punkki oli taudin levittäjä. Kyllä äiti teki meille muksuillekin punkkitarkastuksia ja otti punkit pois, jos löytyi ja joskus löytyi.
Sielläpäin punkkivaara on isompi, mitä täällä Koillismaalla, tosin punkit ovat "kiivenneet" jo yli Oulun rannikolla.
Niin se muuten on kun kaikki muuttuu, kaikki muuttuu. Punkkivaara on entistä vaarallisempi...
Poista