lauantai 3. heinäkuuta 2021

Kesä ja heinähelteet



On niin kesä ja heinäntekohelteet.
Tosin minä en heinätöitä tee. Ei ole tarvis edes nurmikkoa leikata. Joskus kuitenkin pihaojan penkoilta huiskin viikatteella maitohorsmat, koiranputket, niittyleinikit ja mitä sattuu olemaan. Kerran kesässä tuo ei ole iso homma.

Lapsena, eikä aina nuorena aikuisenakaan viehättänyt isän komennus heinäpellolle. Keljutti. 
Niistä ahoista on reilut viisikymmentä vuotta ja luullakseni aika on kullannut muistot.  


Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten juhannusta vietettäessä keksittiin sisareni kanssa verestää heinäntekomuistoja. Lapsuuskodin pihapiiriin oli alkukesän aikana ehtinyt kasvaa pitkä ja vahva heinikko, ettei siihen ruohonleikkurilla ollut asiaa.

Syntyi idea heinätalkoista. 
Isä isäntänä ohjeita jakamassa, kuten ennenkin. Kaikki tarvittava välineistö oli tallella ja työt lähtivät sutjakasti käyntiin.

Kahvit keitettiin valmiiksi pannumyssyn alle.
Kun yksi seipäällinen oli niitetty, haravoitu ja seivästetty, pidettiin paussi.
Filtin päälle katettiin ja istualtaan hörpittiin pullakahvit posliinikupeista.


Muuan kesä taaksepäin innostuin myös niittämään muutaman seipäällisen verran heinää jäniksille talveksi. 
Ehkä olisi syytä taas. Ei suinkaan tiedetä, millainen talvi on tulossa.

Vanamot ja tupasvilla kukkivat. Laajalti ja kauniina. 
Vanamon hienostuneen tuoksun saattaa tavoittaa yllättäen metsässä liikkuessaan ja varmasti tupasvillaa valkoisenaan kukkiva suo on näkemisen väärtti.


Sää on kovin helteistä. 
Uiminen virkistää. Niin arveli porokin, joka tallusteli pitkin rapaista ojanpohjaa. Ehkä se sittenkin koetti paeta miljardeja paarmoja ja mäkäräisiä, joilla on alituinen jahti päällä.

Eilen poro aikoi vieraisille. Kovin vauhdikkaasti nousi portaalle ja ehti kurkistaa hyttysverhon raosta tuvan puolelle ja pelästyi minua. Mikäli en olisi ollut sisällä, kai poro olisi rojahtanut pitkälleen lattialle nauttimaan tuvan viileydestä.


 Säikähtäneenä poroparka pinkaisi pellolle ja katosi lähes niittykukkien joukkoon.



48 kommenttia:

  1. Heinien seivästäminen on ollut kovaa hommaa. Mies oli maatalon poika ja muutaman kerran olin minäkin riiusteluaikoina heinäpellolla.
    Kesä on nyt kiihkeimmillään. Pitää nauttia nyt, vaikka välillä helteessä väsähtää mutta pääseehän sitä varjoon. Tuoksut tulvivat avoimista ikkunoista sisälle ja valvoa täytyy pitkään ja ottaa pienet iltapäivätorkut (tullut jo tavaksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka heinätyöt -50 ja -60-luvuilla ovat olleet rankkaa hommaa, niin jotain hienoakin niistä on jäänyt mieleeni. En muistele pahalla.
      Helteet ovat tulleet. Onhan niitä odotettukin. Minä etsin jo varjopaikkoja ja käyn uimassakin ahkeraan. Enkä minäkään jätä väliin päikkäreitä.

      Poista
    2. Minusta oli kivaa lapsena olla heinäpellolla, koska naapurista aikuiset olivat auttamassa työssä ja meillä lapsilla oli sitten leikkikavereita. Heinäseipäiden tarpeista meidän piti huolehtia, muuten saimme leikkiä. Eväiden syönti oli hauskaa. Illalla pääsimme sitten uimaan. 😀

      Poista
    3. Annelle - kiitos kommentistasi.
      Tappityttönä minäkin heinätyöt olen aloittanut ja kasvaessani isommaksi saanut myös ylennyksiä pellolla.
      Oi, että ne vehnäskahvit maistuivat työn lomassa. Niistä ajoista asti olen ollut kahvin perään.

      Poista
  2. Nostalginen postaus <3 Nykyään näkee niin harvoin heiniä seipäillä. Valkoisia muovipalleroita vain. On ollut mahtavat helteet. Vaikka välillä tuntuu,että lääkähtyy, niin ajattelen etteivät tarvitse tehdä lumitöitä. Viime talvena lumitöitä piti tehdä välillä kolmekin kertaa päivässä. Ruohonleikkurin lykkääminen on lystiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, ehkä hieman etsinkin nostalgisuutta. Kuten Beatelle kommentoin, en muista pahalla heinätöissä ahertamistani.
      Muovipallukat eivät ole pelloilla koristeellisia, mutta nykyaikaa. Jos näen heinäseiväs jonoja, tulee paljon mieleen kaikenlaista.
      Hellettä on Karsikonperälläkin ja ehkä juuri siksi ehdin väsätä uuden postauksen ja vastata kommentteihin.
      Minulla oli ruohonleikkaamisen kanssa sama kuin lumitöiden - linjat piti tehdä viimeisen päälle. Olen niin nipottaja. Nyt ei ole ruohonleikkaamisia.

      Poista
  3. LLegó el verano y también el calor amiga. Tener cuidado el campo da trabajo, pero gusta hacerlo. Inesperado visitanteos llegó. El reno quiso apuntarse a vuestra reunión. Muy guapas las fotos.
    Buen fin de semana. Cuidaros.
    Un abrazo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias.
      Toda Finlandia ahora está caliente. Es un gran verano.
      La vida de los renos ahora es miserable. Quieren un espacio más fresco.

      Poista
  4. Juuri eilen ajattelin kun katsoin ison traktorin ison koneen kanssa kaatavan hetkessä tuon lähipellon heinän nurin ja tänään se jo sitten korjataan talteen miten olisikaan kovaa homma tällä helteellä tuo iso aukio seivästää vanhalla mallilla Miten onkaan heinän teko vuosien saatossa muuttunut,Mistä enään löytyisi tuo väki joka heinän tekisi entiseen malliin.

    Kun vanhaksi elää kaikkea kokee ja nyt oli kyllä ensinmäinen kerta kun näen että heinäkuun alussa jo toinen rehu tehdään. Nopeasti on uusio heinä nyt kasvanut.
    Kyllä' on kaunis kuva suosta tuoasvilloineen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koneet ja teknisyys ovat niin nykyaikaa. Ne korvaavat ihmisen monessa kohtaa.
      Minä saatan joskus hullutella ja hakea viikatteen, kaataa vähän heinää ja pistää seipäälle. Jäniksille vain.
      Kiitos kuvakehusta. Suot ovat parhaillaan niin kauniita, ilokseni niitä kuvaan ja nautin tupasvillan keinunnasta pienessä tuulessa.
      Melkoisella vauhdilla täällä on kesä myöskin edennyt. Hillakin jo hyvästi tupella!

      Poista
  5. Heleppoa ku heinän teko ,sanonta kuuluu. Eka kesä kun ei tarvinnu seipäitä tehä,kyllä ois tarennu heinäpellolla. Kyllä tarkeni traktorin kopissa kun säilörehua tehtiin. Helteistä heinäkuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvä se, ihan varmaan tarkenee traktorin hytissä.
      Meillä on kummallakin omakohtainen suhde heinätöihin. Tosin minä vain nostalgiseeraan.
      Kiitos ja sinulle samoin.

      Poista
  6. Onpas nätti tuo sinun yläkuvasi, kuin myös nuo tupasvillat! Monet heinätalkoot sain mummolassa kokea. Usein olin se, joka olin mukana viemässä kahvia pellolle ja sitten pomppimassa heinäkasojen päällä. Voi poro-ressukka! Mahtaa sillä olla ikävä viileitä aikoja. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä helle jatkuu vielä jonniin aikaa. Onneksi järvi on lähellä - ja suihku kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen maatalojen muksut joutuivat ilman muuta heinätöihin. Omassa muistissa on, miten aina ehti odottaa kahvihetkeä. Se oli tauko.
      Poroilla on kurjaa nyt. Paarmat, mäkärät ja monet muut itikat ovat niiden kimpussa. Karvanlähtökin on vielä kesken. Ei ihmeettä haluavat viileämpiin paikkoihin.
      Minulla on puoli kilsaa matkaa uimavesiin, mutta uiminen on kivaa.

      Poista
  7. Kauniita luontokuvia!
    Pienenä tikkutyttönä, vähän isompana haravanvarressa ja polokemassa heiniä. Sama viljapellolla, tähkätki piti kerätä talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Ihan samankaltaisia muistoja meillä kummallakin on.

      Poista
  8. Tämä oli mukavaa luettavaa.Herätti paljon omia muistoja ja hauska tuo lopun porokin!Että tuollaisia vieraita saattaa teillä kurkkia ovista.😊
    Me kokosimme samanlaisen heinäseipään niitetystä heinästä viime kesänä koristeeksi.Vaan olipa siitä muutakin hyötyä.Keppi oli pystyssä tänä keväänä.Rankan talven aikana on kelvannut pupuille ja peuroille kesäkuiva heinä.
    Niin kaunis tuo tupasvillanäkymä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Muisteluksi karkasi postauksen teko itseltäni siinä vaiheessa, kun nimi oli selviö. Heinäntekokuvat vuodelta 2004.
      Taidan minäkin tehdä jäniksille heinää myös tänä kesänä. Saattaa porokin nyhtää seipäältä kuivaa heinää tuoreen lisäksi. Nyt se vain haluaa viileään paikkaan ja suojaan ötököiltä.

      Poista
  9. Lapsuuden heinäpellot tulivat tästä mieleen. Lämmintä oli, eväät ja mehut maistuivat pellon laidalla hyvältä. Itse en heinätöihin joutunut, lähinnä juokentelin pitkin ahon laitaa paljain varpain, olin niin pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäntekotouhussa olet kuitenkin ollut mukana, vaikka vaan eväiden testaajana.
      Hassua sinänsä, että aina lapsuuden kesät olivat lämpimiä.

      Poista
  10. Tupasvillat ovat kyllä kauniita.

    Voi poroa, ettei päässyt tupaan viilentämään oloaan :)

    Heinätöistä ei ole mitään kokemusta, kaupungin lapsia kun olen.

    Helteitä on todellakin piisannut, en muista tällaista alkukesää olleen koskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tupasvilla on vaatimaton kasvi, niin kaunis se on kuitenkin. Sitä vastoin porot ovat nyt surkeassa kunnossa. On jo ahdistavaa katsoakin niiden hätää, jota helle vielä lisää.
      Tämä kesän alku on ollut erityisen lämmin täälläkin. Oli jopa rajut ukkosmyrskyt, jolloin läheltä kaatui paljon metsää.

      Poista
  11. Αυτή η ανάρτηση είναι πολύ όμορφη! Οικογένεια, καλοκαίρι, ήλιος και ευχάριστες δουλειές.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Σας ευχαριστώ.
      Οι εικόνες εργασίας σανό είναι παλιές.
      Άλλες νέες εικόνες.
      Είναι καλοκαίρι, όμορφο και ζεστό.

      Poista
  12. Huh, hyvin muistan loputtomilta tuntuvat heinäntekopäivät silloin menneisyydessä. Aluksi tappityttönä, myöhemmin seivästäjänä ja siten kasan päällä keikkujana ja ladossa heinien polkijana. Harvoin näkee enää seivästettyä heinää ja niitä nähdessä tulee nostalginen olo.
    Olipa aika yllätys, kun meinasit saada poron tupaan vieraaksi. Kyllä tämä helle on kovaa aikaa eläimillekin ja jos vielä hyönteiset ja paarmat kiusaavat, on kurjuus kaksinkertainen.
    Voi hyvin ja kiitos upeista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tappityttönä minäkin olen heinätyöt aloittanut ja ura edennyt kuten sinulla.
      Aikamoisia porot ovat, kun tottuvat, ettei niitä jostain pihasta ajeta pois, niin suosivat sitä pihaa enemmän. Meidän pihassa porot saavat olla. Jos papanoita tulee, niin haravoin pois.
      Keskikesä on kurjaa aikaa poroille, kunpa osaisivat kaikki kiivetä korkeille avarille vaaroille tai yleensä tuulisille paikoin, jossa ötökät saisivat kyytiä.
      Kiitos, sinulle myös hyvää vointia ja kesäriemua.

      Poista
  13. Oi miten ihana ja niin nostalginen postaus!
    Lukuisilta lapsuusvuosien kesiltä tulvi muistoja hikisistä heinätekopäivistä, kun paarmat pörräsivät ja pääsivät aina välillä kipeästi puremaan. Parasta olivat evästauot, ja se kun illansuussa päästiin saunomaan ja jokeen uida polskuttelemaan.
    Voi tuota poroparkaa, sekä muitakin ötököiden ja helteen kiusaamia eläimiä. Ensi viikolla taitavat helteet ainakin hetkeksi väistyä sateisempien ja tuulisempien kelien tieltä, ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kaikille lukijoilleni, joilla on omakohtainen kiinnekohta heinätöihin, kokevat samaistumista tätä postausta lukiessaan. Itsekin kuvia etsiessäni monet muistot tuppasivat nousemaan mieleen.
      Poroja käy todella sääli, mutta tilanne kääntyy paremmaksi muutaman viikon kuluttua.
      Tänne on tulossa jo loppuviikolla sadetta ja viileämmät päivät.

      Poista
  14. Heinänteko on niin idyllistä! Muistan lapsena, miten isä pani heinää seipäille ja me penskat hypittiin navetanvintissä. Kyllä pöllysi ja kutitti. Voi poroparka, kuuma ja muuta kiusaa silläkin. Säät ovat ihanat, mutta puutarha ja luonto kärsivät kuivuudesta. Kauniita kesäpäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on jäänyt hyviä muistoja heinätöistä. Tietysti huonojakin mahtuu joukkoon. Nyt olen katsonut muutamia vanhoja Suomileffoja. Ihastelen niiden maisemakuvia, joissa näkyy riukuaitoja, lehmiä lypsettävän, pelloilla riveissä heinäseipäitä jne.
      Kesäsää ei tästä enää paremmaksi voi muuttua. Leppoisa lämmin tuuli, aurinkoa, hellettä, loppuviikoksi luvassa sadekuurojakin. Tietystikään porot eivät helteistä ilahdu.
      Kiitos - sinulle myös.

      Poista
  15. Ihana "vanhan ajan" postaus, kauniita maisemia ja vanhoja työtapoja. Niin nostalgista! Niin ihanat kuvat, kiitos niiden jakamisesta. Voi poro raukkaa, kyllä silläkin lienee kuuma, kuten meillä muillakin. Mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kivaa, että tykkäät "nostalgiasta". Olin hieman kahden vaiheilla liittääkö muisteluja tämän päivän postaukseen.
      Porot säälittävät minua. Syöpäläisiä on runsaasti niiden kiusana.
      Sinulle mukavia kesäpäiviä.

      Poista
  16. åhh så flotte bilder!!Nettopp nå da jeg svarte deg og lurte hvordan dere hadde det!Så hadde du jo postet i denne fine bloggen.Litt av en sommer!Jeg tror det er varmt overalt over den vestlige jordkule..i Karasjok er det nå 28 varmegrader!

    Vi har regn torden men, fremdelest varmt.Det blir å drikke mye te med sitron .Den headeren din er vakker.Er det en fjellblomst?Den er veldig forsiktig og fin

    Du verden for en tid vi har lagt bak oss.Det var tider det med å jobbe på gården!
    Nesten ingen gjør det i dag,glemt historie.Pent bilde av deg og din familie da, snill pappa tror jeg:))

    Det beste av alt likte nå jeg REINSDYRET.For en søting!!Gav du han mat??Hilste fint på??

    Åhh vakker skapning Aimarri!Du er så heldig å få se slike og bo slik du gjør

    Fortsatt fin sommer!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Fungerer telepati mellom oss?
      Jeg bruker sommeren på å glemme bloggen min. Dette er den beste sommeren på mange år. Helle er også her, 30 grader i skyggen i går.
      Reinsdyr og jeg har også problemer. Jeg orker ikke den gigantiske varmen, men jeg mariserer ikke.
      Blomsten i bloggtittelen er en cloudberry.
      takk for ros av bildet.
      He, heh, jeg er så gammel at jeg som ung jente jobbet på gården om sommeren.
      Reindeers are my favorites!

      Poista
  17. Ihana nostalginen postaus! Muistan hyvin ne heinänteon ajat, maalaislikka kun olen juuriltani. Koko väki, nuorimmasta vanhimpaan osallistui kykynsä mukaan. Nyt ei näy heinäseipäitä missään, ainoastaan noita valkeita isoja "munia". Niin, ja mansikkapeltoja marjaa punaisenaan.

    Eilen viimeksi ajeltiin maalaismaisemissa. Ihailin kilometreittäin vehreitä metsämaisemia, joissa kukkivat ja tuoksuvat parhaillaan mesiangervot. Ihanat vanamot ovat jo lopettaneet.
    Huh hellettä sielläkin, porokin aikoo viilentää itseään..

    Sadetta ja viileämpää toivoen, hyvää heinäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Näin oli minunkin lapsuudessa ja nuoruudessani. Kesäisin töitä riitti jokaiselle.
      Pallukkapellot eivät näytä kauniille. Varsinkin, kun joskus linnut ovat repineet muovit hajalle.
      Meidän puolen mesiangervo ei kuki vielä täysillä, mutta vanamo on kukassa. Sää on helteistä, meilläkin päivisin noin 30, varjoja haeskelen.
      Ehkä viikon loppupuolella tulee ripaus vettäkin.
      Sinulle myös!

      Poista
  18. Voi mikä ihana postaus kuvineen.
    Aika taitaa kullata muistot, kun nykyisin kaipaan heinäseipäitä muovitettujen paalien tilalle.
    Minun ole tarvinnut olla heinäpellolla kuin yhtenä kesänä ja siitä on vain hyviä muistoja.
    Näillä helteillä metsään ja suolle on mentävä anivarhain. Jos jää vaikka yhdeksään, paarmat ovat kimpussa. Voi poro poloja ja muita eläimiä.
    Hyvää heinäkuun jatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Kyllä vaan ne heinäseipäät jonossa peltosaroilla on nostalginen näky. Minä olen monet nuoruuteni kesät ollut heinätöissä, enkä ole traumaa saanut. Ei tietenkään aina niin huvittanut, mutta ei isä mikään "orjapiiskuri" ollut.
      Täällä alkaa hilla kypsyä ja taitaa tulla toinen hyvä hillakesä peräänsä.
      Helteitä on piisannut ja juuri poroilla erittäin tukalaa. Siksi pyrkivät maanteille seisoskelemaan ja ärsyttämään autoilijoita.
      Toivotan sinulle myös hyviä kesäpäiviä.

      Poista
  19. Onpa nostalgista. Upeat kuvat. Minun muistoni heinätöistä eivät ole kovin mukavat. Minua ärsyttää suunnattomasti sanonta: helppoa kuin heinänteko. Se ei todellakaan ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa..."
      Kiitos. Minun heinätöiden muistoni eivät ole jääneet ikävänä asiana mieleen, mutta rankkaa homma se silloin oli, ei helppoa.

      Poista
  20. Heinätöitä en ole koskaan tuohon malliin tehnyt, vaikka kesiä vietin isovanhempien maatilalla. Olin niin pieni, että sain seurata vierestä. Se oli kaupunkilaismuksulle hienoa aikaa. Muistan niitä aikoja lämmöllä vieläkin. Nyt aikuisena keskustan alueella tulee häivähdys mummolamuistoja kun naapuri tekee pienelle nurmikentälle "heinät seipäälle". Se on jopa yllättävä näky.

    Ja jestas, mitä vieraita! Poro sisään! Meillä se on kettu, joka koittaa joskus rappusten suuntaan lähteä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se - olit vain vierailija heinähommissa.
      Edelleen minusta on seipäällä oleva heinä kaunis katsella. Tosin kuuluun siihen sukupolveen, joka myös pientiloilla seivästi kauran ja ohrankin. Ruis sidottiin osin lyhteille ja kasattiin kuhilaiksi.
      Poro ja kettu ovat molemmat vierailijat saattaisivat joutua paniikkiin, jos eksyisivät vahingossa sisätiloihin saakka.
      "Minun" poroni saa tulla portaalle asti moikkaamaan, mutta ei sen pidemmälle.

      Poista
    2. 😃 ihana porovieras. Mieluusti hänet tapaisin. Mulle hän edustaisi harvinaisuutta 👍

      Poista
  21. Ihanat muistojen kuvat.
    Tuleepa mukavia muistoja heinänteko kuvistasi.

    Heinäpellolla lapsuuden kesinä tuli haravoitua.
    Jollei onnistanut ja päässyt ruoanlaitto ja ruoan/juoman kanto touhuun heinä sakille pellolle.
    Mukava kun muistat eläimiä,heinät on varmaa tevretulleita talvella pupulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Itsekin sukelsin muistoihin selatessani kuvatiedostoja, kun haeskelin inpistä postaukseen.
      Useana kesänä on jo tullut niitettyä ja kuivatettua heinää jäniksille. Ne saavat talvella turvallisesti meidän pihassa käydä ruokailemassa. Ei hätyytetä.
      NYt on heinät vielä tekemättä, ehkä on vanha heinä jo niitettävä alas ja odotettava uutta kasvua ja avot sitten heinätöihin yhden seipäällisen verran!

      Poista
  22. Monet kerrat on tullut heinäpellolla oltua. Isäni kanssa, itse olin niin pieni vielä etten hommiin joutunut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella kommentoijalla on omakohtaista kokemusta heinätöistä. Minulle ne olivat jokakesäinen työ, josta ei maksettu palkkaa, Pahalla en muista.

      Poista