Korttijengi

 

Korttijengi

 Viiden naisen korttipeli muuttuu kovaääniseksi. Ainakin, kun Priitta tavalleen aidosti uskollisena yrittää fuskata. Metakka siitä nousee.

Rahasta ei pelata, vaikka Valborg usein tahtookin. Nainen oli nuoruudessaan kasinon emäntä, mitä asiaa hän ei suinkaan tule liian harvoin täsmentäneeksi.

 Lyydialla on mukavia muistoja Tupen peluusta savottaemännän ajoiltaan.  Oi, olisipa Aukusti pöydän toisella puolen, hän huokaa kaihoisasti.

 Elin ja Olga ovat sopeutuvaisia perässä hiihtäjiä. Heille sopii ihan kaikki, mitä ehdotetaan. He ovat innokkaita osallistumaan, vaikka Olgan sormet ovat niin reuman kangistamat, ettei niissä enää kortit meinaa pysyä, mutta Elin auttaa.

 Äänestyksen tulos on aina sama. Sitten joku hoitajista tulee jakamaan pelaajille Scip-Bokortit.

 👵

 Krapu 9, sanat; täsmentää, aidosti, kangistaa. Enemmän tietoa krapujutuista SusuPetalin blogissa.

Tiistain päiväys

Tiistai 22022022

Tämän tiistain päiväys merkataan 22.02.2022. Ei sinänsä mikään mysteeri ja kuitenkin se on numerologialtaan kiinnostava.

Moni pari solmii tänään avioliiton ja sormuksiin kaiverretaan 22.2.22. Muutama vauvakin saa syntymäpäiväkseen numerosarjan, jossa on monta kakkosta.

 Numerologia on kiehtovaa, kun siihen tutustuu lähemmin. Sen sanotaan olevan okkulttinen näennäistiede, siis mystistä salatiedettä, joka ahdasmielisten mukaan hipoo syntiä, samoin kuin kortinpeluu, spiritismi ja taikojen teko.

 Numerotkin kiehtovat, ovat arvoituksellisia. Kauan minulla oli paperilapuille kirjoitettuna kaikki lottonumerot, joita uutta riviä tehdessäni nostin punakukikkaasta peltipurkista. Testasin oman onnennumeroni avulla monta arpomiskertaa. Uskottelin purkista nousevan samansuuntaisia numerosarjoja, mutta ei.

Onnetarta ei huiputeta. Se asia tuli selväksi.

 💓

Krapu 8, sanat; mysteeri, synti, peltipurkki. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista

Outo matka

 

 Outo matka

 Heitän yöpöydälle Tähdet ja avaruus-lehden ja siirryn odottamaan unta. Viimeinen mielikuva ennen nukahtamista on ikkunan takana vihreää sykkivä maailma.

 Revontulten loimutessa minua tullaan hakemaan lennolle Alfa Kentauriin. Aluksen ovella iskee pelko, haluan kääntyä takaisin. Tunnen levottomuutta, en muista varanneeni ulkoavaruuteen matkaa!  Asiasta ei ollut minkäänlaista merkintää myöskään pöytäalmanakassani. Olisin sen huomannut.

 Aluksesta tulee kaksi vihreäasuista hahmoa, joka johdattavat minut kirkkaiden lamppujen alle ja sitovat turvavöihin, sekä työntävät matkakapseliin.

 Yritän todistella olevani haluton matkalle. Tajuan, että puhun vierasta kieltä, en tule kuulluksi. Vihreäpukuiset vain hymyilevät.

Avaruusmatka oli surinaa, raksutusta, piippausta.  Kaikesta ehjin nahoin selvinneenä herään aamulla ihmettelemään Nukku-Matin hiekka-annosta.

Krapu 7, sanat; levoton, hahmo, almanakka. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.

 

 Hyvää ystävänpäivää 💗

Hyvänmielen päivä

Koko korona-ajan ovat vierailut olleet tuiki harvassa. Hiipuneet olemattomiin. Menee viikko, jopa enemmän, ettei tule tavattua ketään toistemme lisäksi. 

Siksipä ison ilon ja hyvän mielen tuotti viikko sitten olla kokonainen päivä kahden koiran hoitajana.  Omaa koiraa ei ole ollut enää vuosikymmeniin, joten tilaisuus oli erittäin mieluisa.

Päivästä sain aimo annoksen hyvää mieltä lenkkeillessäni Pyryn ja Pennin kanssa. Molemmat koirat peuhasivat vauhdikkaina lumessa.  Minä väsyin ennen heitä, mutta kuuliaisina tottelivat, kun kutsun  lähtemään kotiin.

Loistopäivä, toivottavasti hyvänmielen sai myös koirien oma väki, kun ei tarvinnut viedä karvakavereita kauas eläinhoitolaan 

Osallistun Hyvä Mieli-haasteeseen, jonka Sus on laittanut liikkeelle.

Luostarin puutarhako

Luostarin puutarhako

 Oli kevät ja minun lukuvuoteni meni huonosti.

Tiesin sen jo kevättalvella ja etsin kesätyöpaikan Ruotsista.  Vasta laivalla lähempänä Ruotsia alkaa kaduttaa, mutta takaisin kääntyminen on mahdotonta.

 Jatkan Tukholmasta junalla Märstaan ja siitä linja-autolla Sigtunaan. Lopun matkaa kävelen sydän syrjällään peläten valinneeni harhaanjohtavan katupätkän, kun kylteistä ei ole mihinkään. Ne ovat sireenipensaiden peittämiä.

 Päädyn pihan jykevän, perinteiseen malliin rakennetun kiviportaikon eteen. Seuraavalta tasanteelta näkyy avara ruusupuutarha pihakaivoineen. Tavattoman kaunis ja harmoninen yksityiskohtia myöten. Missään ei ole sorruttu mauttomuuksiin. Tekijöillä on ollut silmää estetiikalle.

Mietin kiihkeästi, olenko tosiaan tullut luostariin, samalla havahdun ystävälliseen ääneen.

-Välkommen. Du är på rätt plats.

♥

Krapu 6, sanat: perinteinen, mauton, harhaanjohtava. Krapuilua emännöi SusuPetal. Hänen blogistaan löytyy lisää tietoa.

                                                                    ( tämä kuva netistä )

Honka, mänty, petäjä ja pettu

Vanha satu tulee mieleen sanoista honka, mänty, petäjä. 

Sadussa karhu ja kettu kinastelevat, kumpi sanoo nopeammin kolme eri puulajia.  Karhu hönkii, honka, mänty, petäjä. Kettu puolestaan suikkaa lipevästi -  lepkuuskoi.

Minulle honka ja petäjäkin ovat mäntyjä. Tykkään, että kelot ovat honkia ja joku yksin kasvava iso mänty on petäjä. Joku toinen erottelee kolmikon toisella lailla. 

Mänty on mänty ja siitä on ollut ja on yhä moneksi. 

Pulavuosina mänty auttoi ihmisiä selviämään hengissä. Sadoista tuhansista männyistä kiskottiin pettua, joka työstettiin jauhoksi. Petäjäisen valmistus oli  iso ja vaivaloinen urakka.

Pettua irrotettiin kaadetusta tai jopa pystypuusta.  Ensin parkki pois, jonka alta löytyy nilakerros. Nila kuoritaan mattona puun ympäriltä, jonka jälkeen nilaliinat levitetään kuivamaan ilmavasti. Vielä ennen nilan jauhamista liinoista paahdetaan (tai keitetään) parkkiaineet pois.

Nilaliinoja paahdettiin ja jauhettiin tarpeen mukaan. Jauho on kevyttä. Yhteen pettujauhokiloon tarvitsee ämpärillisen jauhoja ja siihen määrään ison männyn koko nila. Työlästä oli leipäjauhojen teko. Ei ihme, että "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän."

 Minulla on kuva, jossa iso-isoäitini ( s.1870 ) jauhaa pettua iso-isoisän (s.1854 ) kanssa. Sain kuvan yllättäen äidin albumista. En ole ollut tietoinen kuvasta, joka itse asiassa on lehtikuvasta leikattu, mutta innostuin selvittelemään kuvan henkilöitä.

On sattumaa tai ei, kun seuraavana päivänä näin saman kuvan juuri postin tuomasta Aarre-lehden kylkiäisnumerossa, josta selvisi, että kuva on vuodelta 1917. Se on nyt minun aarteeni.

Nykyään pettujauhon teko on harrastushommaa. Huomattavasti helpommalla pettujauho syntyy  modernein tehosekoittimin ja monitoimikonein. Nyt pettuleipä on lähinnä trendiruokaa, jonka terveysansioita tutkitaan ahkerasti. 

Onneksi näin. Kokeilunhaluiset löytävät jo pettuleipäreseptejä. Minä en ole maistanut pettua. Ehkä joku kerta maistan.

Nykyajan pettuleivässä lienee vain noin 10%  (ehkä vähemmänkin) jauhojen määrästä pettujauhoa. Pahimpaan pula-aikaan pakon edessä pelkistä pettujauhoista tehty leipä eli silkko oli äärimmäistä hätäruokaa, joka sairastutti jo pahoin valmiiksi nälkiintyneitä ihmisiä.