Näytetään tekstit, joissa on tunniste mänty. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mänty. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2022

Metsän voima

Metsän voima

Olen noussut väärällä jalalla sängystä, joten tulossa musta päivä. Tosin eivät edeltäjätkään ole niin ruusuisilta näyttäneet.

 Aamukahvit hörpittyäni vedän vanhan maastotakin ylleni, eväsrepun selkääni. Otan lisäksi kävelysauvat tuekseni.

Lähden etsimään mielenrauhaa, muuttamaan ankeaa oloa kevyemmäksi.

Kävely sujuu kehnosti, sillä väsyn nykyään helposti. Näköyhteys voimapuuhun auttaa kuitenkin jatkamaan. Se on valtaisa energialisä.

 Kierrän kädet mahtavan puun ympärille. Painan ryppyisen poskeni sen karkeaan kilpikaarnaan. Hyvänolon tunne leviää vartalooni. 

Jo vuosia sitten tutustuin halipuuni voimaan. Se kirkastaa murhemielen, tyhjentää pois turhan painolastin.

Kotiin palatessa muistelen Vuorelan runosta pätkää - ”Minun tielläni vastukset makaa, minä murheita metsihin vien.”

Olikohan runoilijallakin oma halipuunsa?


Krapu 45/22, sanat; tutustua, kirkas, jatkaa.

Krapu on sadansanan tarina, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

perjantai 4. helmikuuta 2022

Honka, mänty, petäjä ja pettu

Vanha satu tulee mieleen sanoista honka, mänty, petäjä. 

Sadussa karhu ja kettu kinastelevat, kumpi sanoo nopeammin kolme eri puulajia.  Karhu hönkii, honka, mänty, petäjä. Kettu puolestaan suikkaa lipevästi -  lepkuuskoi.

Minulle honka ja petäjäkin ovat mäntyjä. Tykkään, että kelot ovat honkia ja joku yksin kasvava iso mänty on petäjä. Joku toinen erottelee kolmikon toisella lailla. 

Mänty on mänty ja siitä on ollut ja on yhä moneksi. 

Pulavuosina mänty auttoi ihmisiä selviämään hengissä. Sadoista tuhansista männyistä kiskottiin pettua, joka työstettiin jauhoksi. Petäjäisen valmistus oli  iso ja vaivaloinen urakka.

Pettua irrotettiin kaadetusta tai jopa pystypuusta.  Ensin parkki pois, jonka alta löytyy nilakerros. Nila kuoritaan mattona puun ympäriltä, jonka jälkeen nilaliinat levitetään kuivamaan ilmavasti. Vielä ennen nilan jauhamista liinoista paahdetaan (tai keitetään) parkkiaineet pois.

Nilaliinoja paahdettiin ja jauhettiin tarpeen mukaan. Jauho on kevyttä. Yhteen pettujauhokiloon tarvitsee ämpärillisen jauhoja ja siihen määrään ison männyn koko nila. Työlästä oli leipäjauhojen teko. Ei ihme, että "Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän."

 Minulla on kuva, jossa iso-isoäitini ( s.1870 ) jauhaa pettua iso-isoisän (s.1854 ) kanssa. Sain kuvan yllättäen äidin albumista. En ole ollut tietoinen kuvasta, joka itse asiassa on lehtikuvasta leikattu, mutta innostuin selvittelemään kuvan henkilöitä.

On sattumaa tai ei, kun seuraavana päivänä näin saman kuvan juuri postin tuomasta Aarre-lehden kylkiäisnumerossa, josta selvisi, että kuva on vuodelta 1917. Se on nyt minun aarteeni.

Nykyään pettujauhon teko on harrastushommaa. Huomattavasti helpommalla pettujauho syntyy  modernein tehosekoittimin ja monitoimikonein. Nyt pettuleipä on lähinnä trendiruokaa, jonka terveysansioita tutkitaan ahkerasti. 

Onneksi näin. Kokeilunhaluiset löytävät jo pettuleipäreseptejä. Minä en ole maistanut pettua. Ehkä joku kerta maistan.

Nykyajan pettuleivässä lienee vain noin 10%  (ehkä vähemmänkin) jauhojen määrästä pettujauhoa. Pahimpaan pula-aikaan pakon edessä pelkistä pettujauhoista tehty leipä eli silkko oli äärimmäistä hätäruokaa, joka sairastutti jo pahoin valmiiksi nälkiintyneitä ihmisiä.