Amaalialla on uninaamio.
Ei suinkaan mikään silkkikankainen, joka peittää silmät, vaan
sellainen koko kasvot peittävä.
Amaalia muovasi naamionsa savitöissä ja innoissaan ripusti sen makuuhuoneen seinälle muka suojelemaan untaan. Siinä se ei kuitenkaan ole ollut erityisen hyvä, mutta kuuntelijana aivan ehdoton.
Naamio on ruma. Siitä huolimatta se on rakastettava ja helppo kokea inhimillisenä olentona, jolle voi purkaa sydäntään.
Joskus Amaalia on huomaavinaan, kuin naamion ripsettömistä
silmistä oikeanpuoleinen olisi ilkikurisesti raollaan ja huulillakin väreilisi
hymyn tapainen. Voisi olettaa, että se seuraa luojansa edesottamuksia. Ehkä varsin huvittuneena.
Näin tapahtuu varmasti silloin, kun Amaalia seikkailee valveen ja unen rajamailla vajoten lopulta syvään uneen.
.jpg)
Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.
Savinaamiolle on helppo jutella, se ei sano koskaan vastaan, eikä ole eri mieltä.
VastaaPoistaVähän samaa, kun puillekin jutellaan ja kukkasille, eikä riitaa tule.
PoistaKomppaan Caraa, savinaamio on loistava kuuntelija :D
VastaaPoistaAi niin, voisitko laittaa krapusi suoran linkin kommenttiisi blogiini, niin pääsen helpommalla eli yhdellä klikkauksella. Listan päivittäminen ottaa toisinaan voimille.
Loistava tyyppi, ottaa vastaa niin hyvät kuin pahatkin tuulet.
PoistaAnteeksi, olin taas hätäinen ja huolimaton. Parannan tapani.
Tuollaista naamiota kun katselee illalla sängystä käsin, uni tarttuu varmasti!
VastaaPoistaSitävarten tuo tyyppi on kai tehty, että imee unta odottavan ajatukset ja antaa tilaa unen tulla.
PoistaRauhoittava naamio. Varmasti tekee tilaa unen tulla.
VastaaPoistaNaamio on kuin vetäisi verhot silmien päälle ja lisäksi korvatulpat, niin pimeä hiljaisuus houkuttelee unen.
PoistaNo jopas oli taas hieno kraapaisu, sulle tulee välillä oikein hienoja ajatuksia, oivalluksia, loistavaa!!
VastaaPoistaKiitos, onhan se ihan yes saada välillä jonkunmoisia oivalluksia
PoistaHieno krapu taas. Tuli mieleeni Gast away leffa, jossa Tom Hanks juttelee potkupallo Wilsonille autiolla saarella.
VastaaPoistaKiitos. En ole nähnyt mainitsemaasi elokuvaa. Jos löydän jostain, niin uteliaisuudesta kyllä katsoisin.
PoistaValveen ja unen välimaastossa, se pieni hetki, on mahtava tunne. Vähän samanlainen kuin ennen nukutusta, upea fiilis!
VastaaPoistaNiin on ja varsinkin itse nautin siitä hetkestä työstä tulleen oikean väsymyksen jälkeen, kun kroppa on valmis nukahtamaan. Minulle taas hetki ennen nukutusta leikkauspöydällä on ahdistava, siksi valintani on puudutus, mikäli se vaan on mahdollista.
PoistaEihän tuo ole ruma vaan hieno!
VastaaPoistaYksineläjällä olisi monesti paljon puhuttavaa,pitäisköhän tuollainen naamio tehdä minunkin,sängyn viereen seinällle.
Mainio krapu.
Luin tuosta yläpuolelta kommentista,että sinua ahdistaa hetki ennen nukutusta,
minäkin olen aina kokenut sen kovin ahdistavana.
Aito väsymykseen nukahtaminen sen sijaan on suloista.
Niinkö? Mutta on se niin kuin kirveellä veistetty. Kiitos vain,
PoistaVoithan sinä kokeilla, ei se ota, jos ei annakaan.
On totta, että en haluaisi nukutettavaksi, mikäli suinkin anestesiamuotona toimisi puudutus. Väsymisen tuoma nukahdus on kuin lahja.
ei naamioita tartte täällä, jos vaikka aurinko sattuisi herättämään... Miniä teki hienon isosta vatsastaan... ennen esikoisen syntymistä, maalasi sateenkaaren väreíllä 🌈 hieno "taulu" seinälle.
VastaaPoistaValossa nukkumiseen minä olen kyllä sopeutunut, kun valoisaa aikaa öisin on toukokuusta heinäkuulle.
PoistaMiniäsi antama taulu on varmasti rakas.
Inspiroitunut ja erittäin luova tarina. Tuokoon naamio erittäin rauhallisen unen.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaEhkä paras uni tulee kuitenkin sellaisen päivän päätteeksi, kun ihminen tuntee itsensä tyytyväiseksi.
Ei hassumpaa, naamiota tuijotellen uneen :)
VastaaPoistaKiitos. Niin kai, sekä tietoisesti pääkopasta turhat mietteet pois karistaen
PoistaHieno naamiohan tuo on, ikäänkuin se eläisi.
VastaaPoistaKiitos. Kai Amaaliakin ajattelee sen olevan elävä.
PoistaMinusta naamio on kaunis! Se on levollisen näköinen ja toden totta käy kyllä ihan varmasti päivittäisestä terapeutista. Tuollaisen voisin ottaa itsellenikin, sillä inhoan nukkumaanmenoa. Vaikka kuinka tiedän, että uni on tärkeää, niin silti se tuntuu ajan hukalta, kun haluaisi vielä valvoa ja tehdä jotakin muka tärkeää ;). Tuollainen rauhaa uhkuva naamio voisi olla avuksi muistuttamassa, että nyt pehkuihin siitä! Taas niin tykkäsin sun tarinasta ja Amaaliahan on jo mulle jotenkin ihan elävä tyyppi <3
VastaaPoistaNiinkö, kiitos vain? Ehkä sinulla unennaamio pitäisi olla siinä huoneessa, missä mieluiten myöhään aikaasi vietät, että vain vilkaisu naamion kasvoihin olisi muistutus pehkuihin menosta.
PoistaOlen koettanut kirjoittaa Amaaliasta sellaisen tyypin, jolla sattuu ja tapahtuu. Amaalia on vanha, sydämellinen tohelo.
Jokin kivikasvoissa ja naamioissa on kiehtonut ihmisiä kautta aikojen. Liittyyköhän se siihen, että pieni vauva jo tunnistaa kasvot erityisesti.
VastaaPoistaItse olen tehnyt kipsipään ja halusin siitä kauniin, mutta sepä ei sitten keskustelekaan kanssani millään tasolla.
Ennen suurmiehet ja -naiset saivat näköispatsaita. Veistettiin kiviksvoja. Enää ei niinkään.
PoistaEi kai tekemäsi kipsipään keskustelutaito ole kiinni kauneudesta? Kehu sitä ja sen älykkyyttä, niin ehkä se innostuu juttusille.
Aika hurja tuo loppukuva, herättää kauhua.
VastaaPoistaIhan kauhuako? Amaalia uninaamio viehättää. Nainen jopa kuvittelee sen silmät joskus auki ja hymynhäivänkin suupielessä.
PoistaBuenas esculturas, pero yo no pondría ninguna en mi dormitorio. Te veo contenta con tu macara de dormir.
VastaaPoistaUn abrazo,
máscara :(
Poista