maanantai 16. lokakuuta 2023

Harrastuksena kutominen

 


Tämäkin tarina on tosi. Nolo juttu, vaan mihin se tutusta porukasta leviää.

 No niin.

Yhden välisyksyn jälkeen minuun iski neulevimma. Ensituskaan perkasin lankakorini löytääkseni mieluisaa lankaa tuubihuivia varten.

 Ei löytynyt, mutta kaupasta löytyi. Ostin kilon villalankaa, ettei heti loppuisi. Ajatuksena kutoa sukkia, lapasia, myssyjä ja tietenkin ykkösenä itse tuubihuivi.

Parhaimmillaan minulla oli keskeneräisenä kolme työtä. Kudoin jack cousteau-pipoa, sukkaa ja tuubihuivia vuorotellen. Ruuanteko tahtoi keskeyttää ikävästi puikoilla kalistelun. Malttia ei juuri ollut lieden ääreen.

Laitoin kuitenkin kananmunat kattilaan ja siirryin takaisin kutomaan.

Munat kiehuvat. Unohdan ne. 

Ajatukseni keskittyivät sukan kantapääkavennukseen. Kananmunat kiehuvat ainakin tunnin ja kattilastakin tuli entinen.

                                                              ☻

Krapu 42/23, vihjeenä tällä viikolla sadansanan tarinaan on annettu ensimmäinen lause, joka on

Tämäkin tarina on tosi …

Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa.

24 kommenttia:

  1. Eihän nyt jutut leviä tämän tutun porukan kesken...

    Voihan paistettu kattila ja kivikovat kananmunat! Ymmärrän hyvin, että noin käy. Minullekin kävisi ellen käyttäisi munakelloa. Se onneksi muistaa, kun en itse muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos, tämmöistä sattui. kyllä minullakin oli munakello, mutkun oli jo mennyt rikki.

      Poista
  2. En kerro kenellekään...
    Mutta tutulta tuntui, minä keitin kerran kananmunia tunnin. Laitoin ne kattilaan ja menin pihalle vadelmia poimimaan. Tunti kului, ja kun menin sisälle, niin ihmettelin kummallista tuoksua - kananmunat olivat mustia, teräskattila selvisi puhdistuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Näköjään ei kannata jättää asioita muistin varaan, jos puuhaa jotain toista kiinnostavampaa samalla.

      Poista
  3. Erittäin tutun oloista. Tipalla on ollut kastikkeen kuivuminen pannulle kun olen laskenut silmukoita. Onneksi hajuaisti vielä toimi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meitä on melko monia, joile sattuu näitä köökiunohduksia. Onneksemme ei ole tullut isoja vahinkoja, Tällaisissa unohtamisissa nekin väijyvät lähistöllä.

      Poista
  4. Meitä, jotka tekevät ruokatouhut mielenkiintoisemman tekemisen ohella, yhdistää ajoittaiset kommellukset….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, meidän ei kannattaisi jättää asioita muistin varaan.

      Poista
  5. Samantapainen tilanne ja monta muuta on sattunut minullekkin. Ainakin, jos laitan paistumaan uuniin jotain lyhytaikaista, istun vieressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä suinkaan ainutkertaista minullakaan ollut. En uskalla enää täysin luottaa muistiini. Ehkä parasta tehdä sinun laillasi ja vahtia vieressä, mitä milloin on vahdittavana ja jättää sivuhomma odotuslistalle.

      Poista
  6. Voi, muna mikä stoori! :)
    Itse en uskalla uppotua mihinkään ilman kännykän häläriä tai munakelloa. Flow vie niin mennessään ettei ajankulua huomaa! Juuri sain sukkien kantapäät tehtyä, ilman vahinkoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, munat kärähti perusteellisen mustiksi. En osaa käyttää puhelimen hätystä niin kuin te nuoret. Kai unohdan senkin asentaa.
      Ai, hieno juttu, sait sukat jo valmiiksi, Minä aloitan vasta toista,

      Poista
  7. Olen kattiloiden pohjaan palamisen mestarisuorittaja. Ei auta kellot, kun ihmettelen vain, että mikähän nytkin soi... Ainoa keino pelastaa viimeisetkin toimivat kattilat on ollut pysyä hellan vieressä. Mulla on aina meneillään jokin kirja, jota kutsun "ruoanvalmistusajankirjaksi" ja jota siis luen ruokaa vahtiessani. Se on toiminut hyvin, vaikka uppoudunkin syvästi kirjoihin! Ehkä se on ruoan tuoksu, joka pitää mut jotenkin tässäkin maailmassa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vissiin kuulun samaan sarjaan kanssasi. Voisi olla hyvä keino ottaa sinun konstisi apuriksi, siis tuo "ruuanvalmistusajankirja"! Käsityö hellan vieressä ei toimi.

      Poista
  8. Tejer calma amiga, mucho he hecho ahora ya no. Cuidado con los huevos enseguida se cuecen :)) Bonita tu cabecera.
    Hyvää keskiviikkoa Aymarii
    Halaus.
    Buen miércoles aimarii
    Un abrazo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tejer es relajante. En él, los pensamientos se centran en el trabajo, pero es una pena que el resto esté demasiado olvidado.
      Gracias por la advertencia. Siempre tengo cuidado, pero a veces lo olvido.
      Genial, te gusta mi título.

      Poista
  9. Olen kuullut, että neuloosi on vakava sairaus. Onneksi ei ole tarttunut,

    VastaaPoista
  10. Olen myös unohtanut ne munat, jotka kypsyivät pannulla. Oli erittäin vaikeaa pestä pannua ja jättää se sellaiseksi kuin se oli ennen.
    Pidin villatyösi väristä.
    Haleja ja kaikkea hyvää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei ole varmaan kovin harvinaista, että innostuessaan johonkin täysillä, toinen asia unohtuu. Unohtamisesta seuraa enempi tai vähempi harmia.
      Kiitos, minäkin pidän tästä lämpimästä harmaasta.
      Kivat myös sulle.

      Poista
  11. Hih - miksihän olen nykyään niin epäileväinen... kun piti aloittaa, että tämäkin tarina on tosi - eli onhan se silloin, onhan?? Hih... olet kyllä vedättänyt ennenkin.... ja aina tulee menemään jatkossakin läpi kaikki - niin hyvin sanailet totuudenmukaisia krapuja. Kudin myös edennyt hyvin - mullakin oli alkusyksystä ahkerat puikot... mutta väsyivät... puikot, vai minä?? Hih.. pirteyttä syksyysi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä ihan oikeasti ole tosi. Tai siis onhan tarina tosi, kun kirjoitin sen.
      Minun puikkoni pelittävät yhä melko tiheästi. Miten sinulle olisi tullut kutomisväsy, ehkä vain puikot kuumenivat liikaa. odota, ne jäähtyvät.
      Pirtsakkaa syksyn muuttumsta talveksi.

      Poista