maanantai 29. tammikuuta 2024

Taiteilijan alku

 


Krapu 5/24 vihjeenä yllä oleva kuva. Enemmäön krapuilusta SusuPetalin blogissa,

Taiteilijan alku

Kolmivuotias on keskittynyt piirtämään.

Hän värittää piirustusvihostaan kaikki ääriviivakuviot. Jatkaa sitten vetämällä paperin yli paksuja rantuja pöydän pintaan.

 Sitten tulee oivallus.

Pikkumies kipittää vihreä väriliitu kourassaan huoneeseensa ja innostuksen puna poskillaan alkaa kuvioida lattiaa. Kun lattia on mielestään hyvä, hän kiipeää sängylle ylettyäkseen värjäämään seinätapettia korkeammalta. Samalla tulee kookkaaseen porotauluunkin lisäystä.

Vesseli kiipeää pöydälle, että pystyisi paremmin piirtämään myös ikkunaruutuun. Siihen väriliitu tarttuu huonosti, mutta ikkunanpieliin sentään paremmin.

Vasta komeron valkoisissa ovissa paksu vihreä rantu näyttää oikein hyvälle!

Tyytyväisenä taiteilija istuu lattialla ihailemassa kättensä jälkeä ja huutaa äiti katsomaan.

Äiti tuli, eikä tykännyt yhtään. Näytti vähän paljon vihaiselta.

 

 
                                                              kuva / Elisa Ahosen taulu

19 kommenttia:

  1. Nauratti tämän nuoren taiteilijan innostus maalata. Arvasin kyllä, että ensimmäinen aikuinen joka ne näkee, ei oikein ymmärrä taiteilijan lahjakkuutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pikku taiteilija rakasti virhreitä värikyniä. Aina ensimmäisenä otti sen, joskus ei muita nähnytkään. Ymmärrän myös äidin mielipahan, ettei tykännyt. Oli iso työ koettaa puhdistaa pintoja.

      Poista
  2. Minkäs sille voi, kun inspiraatio iskee! Ymmärrän hyvin, ei malta lopettaa!
    Minä piirsin lapsena taulujen taakse seinälle. Paljastuin, kun muutimme ja taulut otettiin pois...ei äiti tykännyt.

    Onpa kaunis tuo Elisa Ahosen maalaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inspiraatio on taiteijoille kaiken A ja O.
      Hyväksi tullaan lajissa kuin lajissa aloittamalla hyvin nuorena ja harjoittelemalla paljon. Sinullakin on inspiraatio säilynyt, vaikkei äiti aikanaan tykännytkään piirtelyistäsi. Tai tykkäsi piirustuksista, vaan ei niiden paikasta.

      Poista
  3. Höh, kyllä äidit on tylsiä kun ei ymmärrä pieniä taiteilijoita! Sukupolvesta toiseen sama juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä suhteessa varmaan moni äiti on ikävää sorttia. Edelleenkin.

      Poista
  4. No eihän tuosta ennen vanhaan ilman selkäsaunaa olisi selvinnyt. Mutta hyvä, että nykyisin selviää moitteilla/ ohjeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vielä 60-luvulla olisi koivuniemen herra ripsutellut pakaroita ja/ kinttuja, Myöhemmin lapsi olisi selkäsaunan saatuaan vienyt asian poliisille.

      Poista
  5. Mikä tarina! Itse en pääse Susun sivustoille, mikä harmi. Hieno tuo Elisa Ahosen akvarelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso harmi, kyllä joo, ettei kone toimi. Tässä taannoin minulla oli sellainen kiusa, etten pystynyt kommentoimaan yhteenkään wordpress osoitteeseen.
      Pidän Ahosen akvarelleista.
      Tässäkään ei ole enää jäljellä värikynän jälkiä.

      Poista
  6. Heh, heh! Nauran meille, en lapselle. Hänelle taputan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, heh, vaan. Itseänikin huvitti kirjoittaessa, kun mietin tarinan käänteitä. Olin armollinen taiteilijalle että äidille.

      Poista
  7. Hieno krapu! Kautta aikojen äidit ei ole ymmärtäny pienten taiteilijoiden ylipursuavaa intoa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kai siihen syy lienee se, että useimmiten äidit siistivät taiteilioden aikaansaamat ehkäpä väritykset vääristä paikoin.
      Totta kai tympäisee, jos jälkikasvu väritti juuri asennetun uuden tapetin.

      Poista
  8. No nyt on niin osuvaa ja uppoavaa tekstiä, että ihan mielessäni näöin tämän pienen taiteilijan ilmeineen ja äidin ilmeineen.... hyvä kun olit armollinen molemmille!
    Vastaavaan tuhoutunut kenties monen luovuus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertomani tilanne on ehkä tuttu monessa perheessä.Hienointa on, jos perheessä pystytään hoitamaan maltilla tällaiset taiteilut.
      Kerran näin, miten pieni poika oli raaputtanut kivellä kuvioita uuden auton toisen puolen oviin! Sieppasi kyllä vanhempia, mutta rakakudella tilanne hoitui.

      Poista
  9. Kiitos jokaisesta kommentista. Mukavaa, että piipahditte lukemaan ja pistämään jonkun ajatuksenkin lukemastanne.

    VastaaPoista
  10. Lapsilla on niin paljon vähemmän sisäisiä rajoituksia ;o) Mulla on keittiössä neljä tuolia, joiden istuinosan alapuolelle olen lapsena tuherrellut piirroksiani. Olivat piilossa, kukaan ei tainnut huomata. Nyt ovat hauskana muistona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset toimivat oivalluksesta ja innosta. He ovat ideoita täynnä. Ikävää vain, että aikuisen täytyy tuota innnostusta välillä rajoittaa.
      Heh, eheh, sinullakin on ollut salataiteilua, Taisit kuitenkin tietää, ettei siitä vanhemmat tykkää.

      Poista