-En ikinä hiihä,
ikinä!
Ulkoa kuuluu kiukkuinen lapsen ääni. Samassa lentävät sauvat
ja sukset peräkanaa lumihankeen.
-Kenkku joulupukki toi ällipää sukset. Ne ei haluu sinne,
minne minä haluun, enkä minä huoli niitä enää!
Kyyneleet valuvat valtoimenaan pojan poskille. Nenäkin alkaa
tursuta. Räkää tulee aina uutta, vaikka sitä miten pyyhkisi kinnaskädellä.
Äkkiä itku kuitenkin loppuu ja poika keskittyy tutkimaan
lapastaan. Sylkäisee sitten hangelle ja lumeen ilmestyy pieni punainen läntti.
Hammas lähti!
Suussa maistuu pikkuisen veri ja kielen kärkeä on mukava
työntää hammasvälistä. Poika unohtaa hetkessä suksimurheensa ja juoksee
näyttämään äidille hammaskoloa ja irronnutta pikkuriikkistä hammasta.
-Mä oon nyt kuus vuotta!
*Krapu 3/25, sanat; kuusi, lumi, lapsi
lisää krapusäännöistä sekä krapukirjoituksia SusuPetalin blogissa.
så fin fortelling😂Artigt bilde💖
VastaaPoistaTakk for at du liker. ❤️
Poista💖💖💖
PoistaVoi ällipää sukset miten hellyttävä tarina! Niin sitä vuodessa kasvoi pieni poika isoksi 🥰
VastaaPoistaKiitos. Kun omakin lapset kasvavat nopeasti, niin lapsenlapset vieläkin nopeammin.
PoistaMokomat sukset. Mutta hampaan irtoaminen onneksi ilahdutti.
VastaaPoistaKun mulli iskee päälle suksien ällitellessä, niin siinä tuiskeessa voi heiluva hammas todellakin irrota.
PoistaIhana kirjoitus. Välillä sattuu kohdalle ällipääjuttuja :)
VastaaPoistaKiitos. Niinhän se on, kun oikein vastustaa.
PoistaKuva voisi hyvin olla minusta - olen juuri tuollainen suksien kanssa...
VastaaPoistaIhana tarina - hampaanlähtö 6veenä on MAHTI JUTTU!! 60veenä ei!!! Iloa viikkoosi!
Ehkä mieleesi tulvahti muistoja. Vuodet syövät ilon hampaiden irtoamisesta.
PoistaKiitos paljon, sinulle myös.
Herttainen tarina!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKiva tarina. Ällipääsukset hyvin sanailtu.
VastaaPoistaKiitos paljon.
PoistaIhana tarina. Ällipääsuksista en ole ennen kuullut.
VastaaPoistaKiitos.Tämmöiset hirvittävän omapäiset on ällipää sukset.
PoistaVoi ei, minullakin on aina ollut tuollaiset sukset!
VastaaPoistaVaan ihana tarina pikkumiehestä, joka hampaiden pikkuhiljaa lähtiessä, ei olekaan enää kauan niin pieni.
No voi sun sentään! Ällipää sukset sinullakin. Ovatkohan hankittu samasta suksikaupasta ne sinun ja nyt nämän pikku vesselin sukset?
PoistaÄkkiä lapset kasvavat. Kuusi vuotias on pian kuusitoista.
Hieno tarina! Siitä välittyy lapsen turhautuminen kun sukset ei tottele vaan liukuvat ihan väärään suuntaan.
VastaaPoistaKiitos. Onhan se hirveää, kun sukset haluaa eri suuntaan, kun itsellä on aikomus. Itseänikin kiukuttaisi.
PoistaIhanaa miten nopeasti lapsen kiukku vaihtui ihastukseksi.
VastaaPoistaTuli mieleen yksi suksimuisto kun halusin kaverin kanssa mennä hiihtämään mutta emme olleet tajunneet ennakoida suojasään vaikeuksia. Lumi kasautui raskaiksi paakuiksi suksien pohjaan ja kellahdimme kumpikin kyljellemme. Tarpeeksi naurettuamme kävelimme kotiin sukset kainalossa. Ikää en muista mutta kouluaikoina.
Niin iso asia oli eka hampaan irtoaminen, että sai unohtamaan äksyilevät sukset.
PoistaKiitos muistelustasi. Minäkin muistan suojalumen paakkuuntuset suksien pohjiin. Ei silloin hiihtämisestä tule mitään.
Lapsella harmittelut ja kiukuttelut unohtuvat nopeasti, toisin kuin aikuisilla:-).
VastaaPoistaÄkkiäkös ikävyydet unohtuu, kun jotain paljon hauskempaa on tulee tilalle. Aikuiset voisivat ottaa lapsilta mallia.
PoistaToivottavasti pienen harmitus on jo haihtunut ja suksetkin kulkee minne hiihtelijä haluaa. Kaikenlaisia suksia niitä onkaan..hui!
VastaaPoistaKiitos kyllä. Tämä suksija on jo aikuinen, mutta ei taida olla kiinnostunut hiihtämisestä vielä, ehkä sitten harmaantuessaan. Sattui pojalle äksyilevät sukset.
PoistaTodella elämänmakuinen, ja hellyttävä, tarina. Melkein tulee hiki ja melkein maistuu veri suussa pudonneen maitohampaan muistona. :)
VastaaPoistaOlet kyllä taitava kirjoittaja.
Kiitos kommentistasi tänään! Luonnossa kävelyt ovat ihan parhaita, kävelijälle ja myös haasteeseen. Kaupunkikävelyjä voi tehdä, jos ei ole luontoa lähellä. :)
Iloista tammikuun jatkoa ja tunnelmallisia kävelyretkiä! <3
Kiitos. Ehkä meillä monella on muisto tilanteesta, miten ensimmäinen maitohammas lähti. Minua pelotti.
PoistaMinua innostivat taikapölyä saaneet tekstisi talviset kuvat
Ihanan ihana tarina.
VastaaPoistaterkuin orvokki
Kiitos. Terkkusin aimarii.
PoistaAika monella voi olla eka hiihtokokemus tuollainen. Minäkin lopetin aikaa sitten vähäisen suksimisen.
VastaaPoistaTotta. Ei silloin olke kivaa harrastaa mitään, kun ei homma suju. Pettymys siitä tulee. Kaikki loppuu aikanaan.
PoistaVoi sitä poikaa, kun sai ihan kummalliset sukset... sellaista se elämä on: opettelua. Hänhän onkin jo iso poika, kuusivuotias. Ensimmäisen hampaan lähteminen on huippujuttu! Onneksi siihen unohtuivat suksimurheet.
VastaaPoistaLuulenpa, että moni meistäkin on jossain vaiheessa hermostunut suksiinsa, joilla on tuntunut olevan oma tahto. Kuusivuotiaan murhe unohtuu, kun tilalle tulee yllättävä ilonaihe.
Poista