Etkö lainkaan
tajunnut,
että viimein olin
pakotettu jättämään sinut,
nousemaan lopen
uupuneena siivilleni
ja lentämään pois?
Sanattomat tunteet
saattoivat minua yhä etäämmälle sinusta,
sillä sinun mielessäsi
ei ollut enää tilaa minulle.
Sinä et vaivautunut
pitämään minusta huolta.
Unohdit tyystin, että
mielikuvituskin
tarvitsi ravintoa.
Et huomannut, tai
kiireiltäsi pysähtynyt tajuamaan,
miten näivetyin päivä
päivältä.
Tein hidasta kuolemaa
ja viimein sammuin,
kuin loppuun
palanut kynttilä,
jonka mustasta sydänlangasta leijailevat viimeiset savukiehkurat.
Silti vuosien ajan
kuljin toiveikkaana uniesi läpi
ja yritin houkutella
sinut tavoittelemaan takaisin runonhenkeä.
Kun olit
saavuttamaisillasi sen, se katosi.
Joku ehti viedä sanat, ennen kuin ehtivät päästä tietoisuuteesi.
Upea teksti. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kaunis.
PoistaKaunista. Mielikuvituskin tarvitsee ravintoa, energiaa, lepoa. Hellikäämme sitä sisäistä luovuuttamme!
VastaaPoistaKiitos. Olen huomannut tämän, mielikuvitus ja luovuus tarvitsevat aikaa uusiutumiseen ja elpymiseen. Todellakin, hellikäämme.
PoistaHerkkää tekstiä! En ole koskaan ottanut kuvaa juuri sammutetusta kynttilästä, hieno oivallus tuo kuvasi!
VastaaPoistaKiitos. Minä kokeilin kuvata nyt joulun aikaan. Ei ollut ihan helppoa ajoittaa aivan parhaisiin kiehkuroihin, Sain jo napakan varoituksen - älä söhrää tulitikuilla.
PoistaKauniisti kirjoitit. Luovuus tarvitsee lepoa, mielikuvitusta on ruokittava.
VastaaPoistaKiitos. Kyllä, tähän tulokseen olen tullut.
PoistaKaunista tekstiä, runollista. Eihän peltokaan kasva, jos sitä jatkuvasti kynnetään. Sama juttu luovuuden kanssa.
VastaaPoistaKiitos. Tosihan se on, ettei mikään kasva, ei voi hyvin ilman hoitoa.
PoistaGreat post.The poem is very tender🤗You made good photoes to it..The flower is so pretty💖
VastaaPoista
PoistaThanks. This time the three words given ignited the reason for the loss of creativity. Such a sad thing.
I bought myself a red tulip bouque
Mahtavan upea runo ja myös kuva. Puhumattakaan niistä kuvista joita runo luo mieleen.
VastaaPoistaIkiaikaisia viisauksiakin muistuu mieleen, kuten "Luovuus syntyy tyhjästä."
Mielikuva: Loppuunpalaminen. Burn-out.
Toivottavasti: Uusi alku.
Kiitos. Juuri näistä asioista tekstini tällä kertaa kertoo. Pohjautuu omakohtaiseen kokemaan. Oli kadottamaisillani innon kirjoittamiseen.
PoistaKatson yhä uudelleen ja uudelleen tuota läpikuultavaa savua sammuneesta kynttilästä - kiteytit niin kuvaan kuin runoon paljon - koskettavaa ja sanailun taituruutta.... ehkä omakohtaista, mutta taitavasti teksti koskettaa omakohtaisesti tätäkin lukijaa ja varmaan montaa muutakin! Kiitos koskettavasta hetkestä, johon voi tarvittaessa aina palata!
VastaaPoistaRepolainen sen sanoi!
PoistaKiitos, että kuva ajatuksineen herätti sinussa ajatuksia ja kosketti. Tuon todella tässä julki jotain omakohtaista siitä, ettei tekstiä synny ja turhaannun laistamaan kirjoittamisen.
PoistaMinuun kolahti tuo "toiveikkaana kuljin uniesi läpi". Yksipuolisuus on kuihduttavaa. Koskettava teksti.
VastaaPoistaUskon, että runoratsuni yrittää parhaansa, jopa unieni kautta saada tietokoneeni näppäimet elämään. Usein en ole vastaanottavainen, tiedostan, että minulla on sisäinen halu kirjoittaa, mutta en kuitenkaan jaksa kuunnella sitä ääntä tarpeeksi. Kiitos, että pohdit tekstiäni.
PoistaKaunis teksti, jossa monta arvokasta kohtaa. Joku vei sanat ennen kuin ne ehtivät tietoisuuteesi.
VastaaPoistaKiitos. Ei aamulla enää muista mitä unessa on tapahtunut.
PoistaMonitulkintainen teksti. Koskettava ja hieno tulkinta taas!
VastaaPoistaKiitos paljon.
PoistaTuolla kommentissa kerroit, että olit kadottamassa innon kirjoittamiseen. Itse poden sitä tautia yhä. Toivottavasti se ei nyt kokonaan katoa! Hieno runo, ajatukset kuin omiani.
VastaaPoistaKiitos mietteistäsi. Toivon, ettet kadota kirjoitusintoasi. Oma runoratsuni on voinut pitkään huonosti, en ole pystynyt elvyttämään sitä.
PoistaSurullinen runo, erään elämänjakson päättymisen tunnustus. Kaunis.
VastaaPoistaTerkuin orvokki
Kyllä, surua ja haikeutta. Tunnustan, että rakastamani runoratsuvoi huonosti.
PoistaKiitos ja kiitos myös terveisistä.
Kiehtovaa ajatuksen virtaa, muistuttamassa sekä yksityisen että yhteisen pysähtymisen tarpeellisuudesta olennaisen äärelle.
VastaaPoistaKiitos. kyllä, mitää vain ottaa aikalisä. Kyllä se taas siitä.
PoistaKaunis ja puhutteleva runo <3
VastaaPoistaKiitos!
PoistaNostalgia hoy por aquí. Y dolor en tus palabras Me ha gustado leerte. Y preciosas las dos fotos.
VastaaPoistaPuse cigüeñas hoy en mi blog para ti.
Buen semana.
Un abrazo.
Después de mucho tiempo escuché mi voz interior y escribí esto.
PoistaLa vela me iluminó.
Gracias. Voy a ver las cigüeñas.
Buena semana para ti.
Sieltä se karautti kuitenkin paikalle taas, Runoratsu! Ja hyvä että karautti. Ilman sitä olisimme paljon heikompia!
VastaaPoistaRunoratsusta meidän pitäisi huolehtia, muuten se tylsistyy kuihtuu. Runot ovat upeaa sielunruokaa.
Poista