Elämys

 

On varhainen pakkasaamu. Aurinko ei ole vielä noussut ja kiirehdin näköalapaikalle nähdäkseni sen ihmeen pitkästä aikaa.

Kylmyys nipistää poskipäitä ja lumi narisee askelten alla. Kiirehdin, etten myöhästyisi, sillä aamu valkenee nopeaan.

Olen noussut puurajan yläpuolelle, enkä ollenkaan huomannut, missä vaiheessa pumpulimaisen paksu pilviverho jäi alapuolelleni.  Taivas on kauttaaltaan oranssi-, kelta-, liilasävyinen ja aurinko hohtaa kultaisena pallona värikkäiden harsopilvien läpi.

Pilvistä siilautuu auringonsilta tunturinrinteelle, jolla minä ihmeissäni seison. Otan askeleen, toisenkin, eikä silta katoa. Tuntuu, kuin itsekin sulautuisin väärän väriseen lumeen.

Pian lumous haihtuu.

Aurinko vapautuu viimeisistäkin pilven riekaleista ja lumi silmieni edessä muuttuu takaisin valkoiseksi ja taivas heleän siniseksi.

                                                                              ❤️

Krapu 11/25, vihjeenä sadansana tekstiin on  alla oleva kuva. Lisää krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.