Täydelliseen rentoutumiseen minut avittaa viereisen haavan havina.
Sen oksien häilähtävät varjot kasvoillani piirtyvät unikuviksi.
Olen lipumassa nirvanaan. Pihan arkiset äänet muuttuvat etäisiksi
kaiuiksi toisesta ajasta.
Havahdun
nipistykseen, kun paljasta säärtäni vasten kipuaa muurahainen. Miksi se siihen nipistelemään eksyi? Tönäisen pois ja olen hereillä. Harmittaa,
olisin niin mielelläni jatkanut puolihorrosta.
Haapa havisee, aurinko paistaa, mutta äskeinen tunnelma on täysin
haihtunut.
-Tule pesemään perunoita! Kuuluu tuvan ikkunasta.
Oi, miten rakas ääni, ajattelen.
♥
Krapu 18, tällä kertaa kirjoitetaan krapu, mitä mielijohteita annettu musiikki luo omaan mieleen. SusuPetalin blogissa lisää krapujen kirjoittamisesta.
Tämä on viimeinen krapu ja sitten Krapu alkaa loimailla. Kiitos Kraputalvesta SusuPetal ja Cara
Kuuntele ja kirjoita
Ensin muurahainen! Ja sitten perunoita pesemään!
VastaaPoistaJotkut hetket ovat liian lyhyitä.
Vaan olipa mukavaa istua kanssasi tämä hetki piha-aitan portaalla.
Kiitos sinulle alkuvuoden krapuilusta! Lempeää kesää sinulle!
Viehättävän näköinen luomupiha. Toivottavasti saat nauttia sen tunnelmasta tänäkin kesänä, ilman muurahaisten nipistelyä.
VastaaPoistaPari häiriötä nirvanaasi, minkäs teet, elämää ne ovat :)
VastaaPoistaMuistan hyvin runsaat haapakasvustot edellisen kotini lähellä. Se havina, se sopivalla tuulella todellakin tuuditti uneen terassilla istuessa. Nyt on maisema erilainen, mutta kaunis metsärinne onneksi.
Kiitos krapuilustasi ja elokuussa jatketaan! Antoisaa kesää!