Toukokuun yö

Tuijotan makuuhuoneen laipioon ja minusta tuntuu, kuin se tuijottaisi ikävällä tavalla takaisin. Varsinkin laipiossa oleva maaliläiskä virnistelee.

Tämä on taas niitä öitä, jotka on jaksettava aamuun. Entuudestaan tiedän, että ylösnousun aikaan olo tuntuu kaksin verroin uupuneemmalta, mitä iltayöstä nukkumaan mennessä.

Iso määrä ajatuksia vaeltaa pääkoppani läpi, joista jokainen osaltaan on estänyt uneen vaipumisen. Tämän tästä on pakottava tarve kääntää kylkeä tai vähintään kääntää tyyny toisin päin. Pienen helpotuksen antaa sen viileämpi puoli poskea vasten. Samalla kuitenkin sisimmässäni syytän tyynyä, kuin se olisi vikapää, että soittaa minulle väärää unilaulua ja lisää näin levottomuuttani.

Ajankulun siirryttyä pikkutunneille yö kietoutuu tiiviimmin ympärilleni. Ehkä se istuu sänkyni laidalla ja nostaa esiin vanhoja, liki unohtumaan päässeitä murheita mieleni puitavakseni. Olo ei tunnu ruusuiselta, eikä uni tohdi lähestyä minua.

Verhottomasta ikkunasta näen toukokuun valoisan yön. Puiden latvukset eivät heilu ja tuuli uinuu Pohjan akkansa kainalossa. Vilkaisen kattoon heijastavan digikellon näyttöä. Lukemat 02.05 ja vieressä + 0.2.

Äkkiä saan itseeni eloa. Minua ei pidätellyt mikään, kun kapsahdin petiltä ylös. Kiersin ulko-oven lukosta ja sujautin jalkani portaalla oleviin saappaisiin. Taivas, miten kylmät ne olivat.

Pian seisoin pihalla reiteen asti ulottuvassa t-paidassa ja vihreissä kumisaappaissa. Yön viileys tuntui iholla ihanalta, samalla kun täydellinen hiljaisuus lumosi mielen. Linnutkin olivat nukkumassa. Hetkessä oma turhautumiseni unettomuudesta oli mielestä pois pyyhitty. Paskassa yössä oli jotain täydellisen ihanaa.

Kun hieman toinnuin, avasin ripeästi vajan oven ja kannoin kaikki viisi pelakuutani uhkaavalta pakkaselta suojaan.

Muistin kyllä, miten koko kevään olin itselleni ja blogissanikin maininnut, etten hanki kukkasen kukkaa, enkä kylvä siemenen siementä tänä kevääni, vaan kuinka kävi.

Edellisviikolla Tokmannin puutarhan ovella oli valtavasti pelakuita kirkuvan punainen hintaleima 2€ ruukkujen kyljissä. Hellyin ja osti viisi kpl jo kauniisti kukassa olevia pelakuita. Sunnuntaina istutin kukat isompiin astioihin ja jätin vajan seinustalle. Nyt ne olivat vaarassa.

Maissin siemenet ovat toinen asia, mitä ostin. Jospa kukka- ja siemenostokseni jäävät näin vähiin.

Tyytyväisenä itseeni palasin satuhetkestä sänkyyni. Tietenkään ei uni tullut ja klo 4 ja jotain nousin keittämään kaakaota. Aurinko oli noussut ja ehtinyt kivuta Kärryn yli. Linnutkin olivat heränneet, mutta en jäänyt ikkunasta pihaa katsomaan, josko oli muitakin liikkeellä. Menin toistamiseen peittoni alle. Laskin lampaita, pääsin yli neljänsadan, sitten sekosin, kun satuin vilkaisemaan pakkaslukemia. Ne olivat -1,5!

Tyytyväisyyttä tuhisten vedin peiton alla kroppani kippuraan ja ajattelin pelakuita. Nimesin ne, viisi pojan nimellä ja yksi tytön. Vahingossa joukkoon oli eksynyt yksi vaaleanpunainen. Voi olla, että kiinnyn eniten siihen.

Ehdin nukahtaa, ennen kuin mies kysyi puoli seitsemältä.

-Joko sitä katiskoille pitäisi lähteä?

 

 Tässä minun toukokuun toimintaani. Linkitän tämän Repolaisen melko kinkkiseltä tuntuvaan haasteeseen Toukokuun toimintaa

Hepskuta keikkaa. Toiminnallista toukokuuta!