Toukokuinen yö

Tuijotan makuuhuoneen laipioon ja minusta tuntuu, kuin se tuijottaisi ikävällä tavalla takaisin. Varsinkin laipiossa oleva maaliläiskä virnistelee.

Tämä on taas niitä öitä, jotka on jaksettava aamuun. Entuudestaan tiedän, että ylösnousun aikaan olo tuntuu kaksin verroin uupuneemmalta, mitä iltayöstä nukkumaan mennessä.

Iso määrä ajatuksia vaeltaa pääkoppani läpi, joista jokainen osaltaan on estänyt uneen vaipumisen. Tämän tästä on pakottava tarve kääntää kylkeä tai vähintään kääntää tyyny toisin päin. Pienen helpotuksen antaa sen viileämpi puoli poskea vasten. Samalla kuitenkin sisimmässäni syytän tyynyä, kuin se olisi vikapää, että soittaa minulle väärää unilaulua ja lisää näin levottomuuttani.

Ajankulun siirryttyä pikkutunneille yö kietoutuu tiiviimmin ympärilleni. Ehkä se istuu sänkyni laidalla ja nostaa esiin vanhoja, liki unohtumaan päässeitä murheita mieleni puitavakseni. Olo ei tunnu ruusuiselta, eikä uni tohdi lähestyä minua.

Verhottomasta ikkunasta näen toukokuun valoisan yön. Puiden latvukset eivät heilu ja tuuli uinuu Pohjan akkansa kainalossa. Vilkaisen kattoon heijastavan digikellon näyttöä. Lukemat 02.05 ja vieressä + 0.2.

Äkkiä saan itseeni eloa. Minua ei pidätellyt mikään, kun kapsahdin petiltä ylös. Kiersin ulko-oven lukosta ja sujautin jalkani portaalla oleviin saappaisiin. Taivas, miten kylmät ne olivat.

Pian seisoin pihalla reiteen asti ulottuvassa t-paidassa ja vihreissä kumisaappaissa. Yön viileys tuntui iholla ihanalta, samalla kun täydellinen hiljaisuus lumosi mielen. Linnutkin olivat nukkumassa. Hetkessä oma turhautumiseni unettomuudesta oli mielestä pois pyyhitty. Paskassa yössä oli jotain täydellisen ihanaa.

Kun hieman toinnuin, avasin ripeästi vajan oven ja kannoin kaikki viisi pelakuutani uhkaavalta pakkaselta suojaan.

Muistin kyllä, miten koko kevään olin itselleni ja blogissanikin maininnut, etten hanki kukkasen kukkaa, enkä kylvä siemenen siementä tänä kevääni, vaan kuinka kävi.

Edellisviikolla Tokmannin puutarhan ovella oli valtavasti pelakuita kirkuvan punainen hintaleima 2€ ruukkujen kyljissä. Hellyin ja osti viisi kpl jo kauniisti kukassa olevia pelakuita. Sunnuntaina istutin kukat isompiin astioihin ja jätin vajan seinustalle. Nyt ne olivat vaarassa.

Maissin siemenet ovat toinen asia, mitä ostin. Jospa kukka- ja siemenostokseni jäävät näin vähiin.

Tyytyväisenä itseeni palasin satuhetkestä sänkyyni. Tietenkään ei uni tullut ja klo 4 ja jotain nousin keittämään kaakaota. Aurinko oli noussut ja ehtinyt kivuta Kärryn yli. Linnutkin olivat heränneet, mutta en jäänyt ikkunasta pihaa katsomaan, josko oli muitakin liikkeellä. Menin toistamiseen peittoni alle. Laskin lampaita, pääsin yli neljänsadan, sitten sekosin, kun satuin vilkaisemaan pakkaslukemia. Ne olivat -1,5!

Tyytyväisyyttä tuhisten vedin kroppani kippuraan ja ajattelin pelakuita. Nimesin ne, viisi pojan nimellä ja yksi tytön. Vahingossa joukkoon oli eksynyt yksi vaaleanpunainen. Voi olla, että kiinnyn eniten siihen.

Ehdin nukahtaa, ennen kuin mies kysyi puoli seitsemältä.

-Joko sitä katiskoille pitäisi lähteä?

 

 Tässä minun toukokuun toimintaani. Linkitän tämän Repolaisen melko kinkkiseltä tuntuvaan haasteeseen Toukokuun toimintaa

Hepskuta keikkaa. Toiminnallista toukokuuta!

Voi sinua toukokuu!

 

Voi sinua toukokuu! 

Olet rätingeissäsi aivan sekaisin, sillä taivaalta suoltaa päivätolkulla räntää. Entisiäkään lumikinoksia et ole saanut pihalta sulamaan. Yhä kököttää talvella aurattujen ja katoilta pudotettujen lumikasojen jäämät. 

Rouva metso alias koppelo rämpii mielellään sohjolumessa, eikä nouse siivilleen. Tuntee kai olonsa turvalliseksi.

Kylmän yön jälkeen ei aamukaan hurraata ansaitse.  Ei tee mieli pinkaista heti ylösnoustua portaalle vastaanottamaan sitä, ei liioin huvita istua yläaskelmalle kuuntelemaan lintujen yhteismusisointia kahvin tippumista odotellessa. 

Lämmintä aamua ei tämä toukokuu ole tarjoillut, mutta tottahan niitäkin vielä tulee.

Järvelle johtava polku on kuurainen. Ihmekös, kun ilma huokuu kylmää. Kevyt toppis sekä työrukkaset ovat hyvinkin soutajalle tarpeen. 

Järvi on tyyni, mutta pilvisyys ennustaa sadetta ja usva tanssahtelee tuulenvireen tahdissa. Airojen kitinä hangaimia vasten särähtää korviin joka vedolla.  Kiusallinen riitasointu, jonka saan joskus loppumaan, kun kastelen airohankainten molemmat osapuolet. Aina en viitsi.

Kalaa ei ahti tänäkään aamuna suonut. Kovin heikoksi ovat saaliit jääneet koko viikolla. Verkoilla ehkä onnistaisi paremmin, mutta järvellä on paljon vesilintuja, jotka voivat tarkertua kohtalokkaasti verkkoon.

Muuttolinnut ovat käkeä lukuunottamatta kaikki palanneet.  Haarapääskyspari ilmestyi alkuviikosta ja voi niitä taitolentelynäytöksiä ja livertelyjä, kun saapuivat tutulle pihalleen.

Onneksi käki on älynnyt odottaa loppujen lumien sulamisia, ettei kuku hallaa hankeen, mikä tietäisi armottoman surkeaa kesää ja aikaisia hallaöitä.

 

Ei ole koivu rohjennut pullauttaa silmujaan hiirenkorville, mutta aavistuksen verran vihertävät jo. Maa huokuu kosteutta ja tuoksuu mullalle. Ihmeen kiihkeästi odotan vihertäviä ruohotuppaita. Aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ei leskenlehtiä, voikukkia, kevätlinnunherneitä, lemmikkejä. Suo-orvokin uskon löytäväni ensimmäiseksi kevään kukkasekseni.

Poluille minun mieleni tekevi. 

Märkiä ja paikoin lumisiakin ne vielä ovat, mutta niin huokuttelevia.

Elättelen toivetta kulkea hieman pidemmästi Koiti-Jussin polkua, jos vain se erottuu edes vähän maastosta. Samoin haluttaisi jatkaa Antinkuusen ohittavaa polkua suutaan tai toiseen pidemmällä, kuin viime kesänä. Ehkä löytyy myös sopiva pätkä UKK-reitiltä, joka kiinnostaa. Paikoin reitti  on vähän kuljettu, mikä lisää vain vaikeusastetta ja kiinnostustani.

Kesän kukkahankinnat ovat jäissä. 

Liian usein hankkimani kukat ovat ehtineet paleltua tässä kevään korvilla. Nyt maltan. Toivottavasti en malta niin pitkään, että puutarhat sulkevat ovensa ja jään kokonaan ilman.

Pelkäsin vähän, että viime keväänä istuttamani hunamarjapensaat olisivat kuolleet, mutta alkuviikosta lumen sulettua niiden päältä, huomasin, että lehtisilmuja lykkäävät.

Nyt toivon, ettei tämä joka päiväinen tyyppi käy tekemässä pahojaan. Toistaiseksi käy kaivamassa vain akanakasaa ja löytää aina jotain suuhunsa. Takinvaihto valkoisesta kesämuotiin on vähän vielä kesken.

 

Ensi viikolla täälläkin on lehti puussa ja vihertävä maa ja minä suunnittelin heittää talviturkin pois.

Minkälaisia suunnitelmia teillä muilla on kesän alkuun?

Toukokuun myräkkä

Mies kiiruhtaa aamulla tarkistamaan lumitilannetta parvekkeelta. Se näyttää hurjalta, jopa ahdistavalta.

-Onneksi hain ajoissa varastosta lumikengät ja minisukset. Pääsen ulos, mikäli haluan ja kantti kestää. Tuumi mies.

Lumi on saartanut talon. 

Sisäpuolella on harmaan villasukan värinen hämärä. Mies kiroilee kuiskaamalla, sillä vaimon mielestä hämärätunnelmaa ei saisi rikkoa. Vitsi, vitsi, eihän se niin ole, vaan mies ei saa enää ääntä. Se lähti jo aikaa sitten ärräpäiden mukana.

Lunta on satanut viisi päivää ja yötä. Sitten tuli kirkas auringonpaiste ja valkoisuutta hohtava ympäristö, mikä sattuu silmiin.

Mies haluaa toukokuun hangille. Hän valitsee minisukset ja laskettelee tyylikkäästi parvekkeelta, kuten aikoinaan mutkamäessä.

                                                               🏂

Krapu 19/25, sanat: kuiskata, valinta, kirkas. Krapu on 100 sanan tarina, johon pitää sisältyä annetut sanat. Niitä saa taivuttaa, mikäli haluaa ja on tarvetta. Lisää tietoa tästä löytyy SusuPetalin blogista.

Toukokuun hyväilyä odotellessa

......tunne sisältäni kantautuu, mua hyväilee toukokuu....laulaa artisti,
Mutta Karsikoperällä sataa räntää.
Satanut aamusta lähtien ja taivaankannen peittää kauttaaltaan harmaus. Tuuli puhaltelee ajoittain navakasti ja lintulautojen alla piipahti aamuaterialla monikymmenpäinen järripeippojen parvi.
Istun ja ihmettelen, mistä löytyisi startti päivälle.

Hangille ei ole menemistä, sinne uppoaa liian syvälle, sillä maastossa on puolisen metriä lunta. Vitkutellen saan päivän käynnistymään, mutta aurinkoa se kaipaisi.
Huhtikuun hurmos on haihtunut ja ikävöin sitä.  Anteeksi marina - asteen parin lämmössä ja räntäsateessa ei kevään hentoa heräilyä huomaa. Kevät ei inspiroi, vaikka tiedän - uusi lumi on vanhan surma.

Tutun koivunoksamaljakossa-testin mukaan meidän pihakoivu saa hiirenkorvat kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Silloin on luultavasti myös lumi poissa ja minulla retkikamppeet repussa tai rinkassa ja ajatuksissa polun pää. On kovasti ikävä nuotitulille hörppimään kuksasta nokipannukahvia, kuuntelemaan erämaan ääniä ja haistelemaan sen kesän lämpöön herääviä tuoksuja. Siltä varalta, jos kuitenkin tulisi vielä kantohanki, niin sukset ovat vajan seinustalla.

Pari päivää sitten oli otollinen aika pitkään mielessä muhineen idean toteuttamiselle.
Koskaan aiemmin en ole juonut koivun mahlaa. Tosin lapsuuskodin portinpielikoivusta tiedän otetun mahlaa, sillä koivun rungon arvet siitä kertoivat.
Teollista mahlaa olen maistanut, mutta siihen oli lisätty yhtä ja toista. Aito, neitseellinen mahlanmaku saattaa olla jotain muuta.

Tutustuin Googlen avulla mahlan juoksutukseen.
On helppoa valita sopiva koivu, ei isompaa vaivaa kahlata sen tykö tarvittavien tavaroiden kanssa.
Poraan seuraavaksi reiän hieman yläviistoon koivun kylkeen, melko alhaalle, ei liian syvälle, ettei koivun ydin vahingoitu.
Vielä sopivan kokoinen putki porattuun reikään ja keräysastia alle.
Hetken odotus ja pullo alkaa täyttyä. Kirkasta tulee ja maistelen heti.

Muistan olla huomaavainen ja kiittää lahjan antajaa, koivua. Alkajaisiksi pyydän anteeksi tekoani, silitän koivua ja halaan sen kylkeä. Toivon, ettei kovin pistäisi pahakseen.

Ahneeksi en rupea ja tarvittaessa tukin koivun reiän puutapilla.
Kiinnostaa myös kokeilla, miten myöhään kevään edetessä mahlaa tulee, vieläkö kenties koivun ollessa hiirenkorvalla ja onko maku miten muuttunut.

Spesiaalipäivän huipentumana postilaatikossa on minulle pitkän matkan kulkenut pikkupaketti. Jännittää istahtaa purkamaan sitä ja päästä näkemään, mitä on sisältö

Ihastun ikihyviksi. Selailen ja nautin näkemästäni, jossa kaikki on niin taidokkaasti tehtyä.  Iso kiitos Jackie P Neal, olen ihan otettu.

P.s Porot ovat ilmestyneet maisemaan.

Toukokuun aamua

Koivu sai lehdet, mutta vain maljakossa.

Hiirenkorvienkin ilmestyminen on ottanut viisi päivää.  Nyt pohdin, voiko olla mahdollista, että ulkona koivuun ilmestyisi vihreää vasta kesäkuun alussa?

Toukokuu kolmas, aurinkoinen aamu, kaunis maisema, vitivalkea hanki, mutta kaikenkattava harmaus jo lähellä. Tuulikin virittäytymässä puiden latvuksissa.

On kantohanki, joka  -2 asteen yöpakkasen jälkeen kestää ja ei kestä.  

Myllyoja, musta virta, jonka luo hiihdän. Yli en pääse, kun uskallus loppuu, mieli kyllä tekee.

Harmitus unohtuu ja jään kuuntelemaan peippokonserttia.

 Kuka sen määrää, ettäkö työ ensin, huvi sitten?

Parampi tänään tehdä päinvastoin - ensin huvi, ettei jää siitä paitsi. Työt eivät karkaa.