Aamu iltaa viisaampi
He lähtevät ja huoneeseen jää ankeus.
Jää hiljaisuus, joka kohisee korvissa ja hiertää silmissä. Ei tässä huoneessa ole ketään tapettu. Ei ole muita kuolleita, kuin rakkaus, joka on hiipunut loppuun.
He, jotka vuosikymmenet sitten lupasivat toisilleen ikuista
rakkautta, ovat luovuttamassa. Ovat päätymässä erilleen, kuten olohuoneen
taulujen geometriset kuviot, joille on viime aikoina täytynyt kääntää selkä jo
muutaman viinilasillisen jälkeen.
Pöydänkulmalle vahingossa jäänyt muistivihko uhkaa pudota.
Kunpa putoaisi sopivasti piiloon, sillä tuskin sen sisältöä on tarkoitettu
ylimääräisille silmäpareille.
Ajasta ei tietoa, onko ilta vai aamu. Ehkä mieluummin
aamu, jos se on iltaa viisaampi, mutta kuka senkään varmuudella tietää?
