Ruustinnan ja rovastin
lapsenlapsi Irmeliini vietti kesiään vanhassa pappilassa. Tyttö oli yksinäinen
lapsi, jonka ystävät olivat mielikuvitusmaailmasta.
Pappilan pihapiiri, viereinen kirkko,
sekä hautausmaan kivi- ja rautaristit pysyivät lapsen mielenkiinnon kohteina
kesästä toiseen.
Eritysesti muuan ruostunut rautaristi
puhuttelee Irmeliiniä, joka pysähtyy retkillään ristin eteen keskustelemaan.
Isovanhemmat eivät moista ole säikähtäneet,
mutta Irmeliinin vanhemmat järkyttyvät, kun tyttö alkaa kertoa outoja asioita.
-Tämä mummon ja papan talo oli ennen
Aadolfin ja nyt hän toivoo, että penkit pestään verestä ja viedään etupihalle.
Isoisä rovasti kysyy varovasti. -
Miten Aadolf kuoli?
-Ammuttiin penkille. Hän oli
nimismies silloin vuonna 1888. Tiesi Irmeliini.
Korkea aika pestä penkit verestä!!
VastaaPoistaMielikuvitus on lahja, lapsellekin.
Kyllä krapujen kirjoittamisessa olisi hyvä omata rajaton mielikuvitus.
PoistaTällä lapsella oli sen lisänä vielä jotain mystistä..
Irmeliini on saanut näkijän lahjan. Liekö perinyt isoisältä?
VastaaPoistaEhkä Irmeliinillä oli näkyjä tai voimakas intuitio asioista, jotka koskettivat hänensisintään. Kenties peritty?
PoistaOikein tarinankertoja tuo lapsi! Oivaltavasti kehitetty kertomus.
VastaaPoistaKiitos. Varmasti lapsen suusta tämmöinen "tarinointi" tuntui hyvin oudolta. Irmeliini ei ymmärtänyt kertovansa tarinaa, vaan sitä, mitä hän oli tuntenut rautaristin hänelle välittäneen.
PoistaHui kauheeta!
VastaaPoista(Melkein missasin tämän tarinan, koska hajamielisesti kuvan perusteella luulin jo lukeneeni tämän. 🙂 Se olikin jonkun muun tarina.)
Krapusatuilua tämä on, mutta eikö vaan talo sopisi vanhaksi pappilaksi, jolla liki pari sataa vuotta ikää ja jos sen historiaa alkaisi tutkia, niin tiedä häntä, mitä löytäisi, muutakin kuin tapetun nimismiehen.
PoistaMinä ja pikkusiskoni muisteltiin vanhoja asioita silloin kun olin 5 ja hän 4. Shamaaneja siis mekin ollaan
VastaaPoistaNiinkö? Kiitos kertomastasi. Minä olen asunut lapsuusvuoteni hyvin vanhassa talossa, jossa aikaa aikaa sitten asui kartanon viinuri. Talosta on tarinoita, ikäviäkin ja joskus koin, etten ollut tuvassa yksin, vaikkei ketään ollut.
PoistaNo on kyllä aika pestä penkit. Ai kauhia sentään!
VastaaPoistaKukapa sen tietää, jos penkit olisi kuurattu, olisiko Irmeliinin kiinnostus rautaristiin ja siinä olevaan tekstiin loppunut. Ehkä loppui muutenkin tytön varttuessa.
PoistaIrmeliini conocía extraños sucesos. Gran contraste el blanco de los bancos sobre el verde.
VastaaPoistaSí me gusta el otoño. Ya se está acercando, nos trae preciosos colores.
Te deseo un buen septiembre.
Un abrazo.
Kiitos! Irmeliini es una niña muy sensible que percibe el mal a su alrededor.
PoistaTambién me encanta el otoño y su naturaleza colorida.
Hieno tarina, lapsen mielikuvitus on rajaton, hyvin sopi kuvaan!
VastaaPoistaKiitos. Ihan helposti en saanut kuvasta irti tarinaa. Ensin yritin kirjoittaa annetusta kuvasta rautatien asemarakennuksena, mutta se ei käynnistynyt.
PoistaOnkohan Irmeliini kuunnellut aikuisten tarinoita ja pienen tytön mielikuvitus punonut niistä oman tarinansa? Lasten mielikuvitus on uskomaton, ja ääretön.
VastaaPoistaNiin kävi minulle ja naapurin pojalle, kun salaa kuuntelimme aikuisten juttuja ja sitten kerroimme hänen pikkusiskolleen... Taidettiin saada vähän tukkapöllyä: sekä salaa kuuntelemisesta että pikkusiskon pelottelusta.
Tässäajattelin niin, että Irmeliinillä oli lapsena ns. kuudes aisti. Hän tunsi ja tiedosti paljon asioita, vaikka ei niitä ymmärtänytkään. Hän tunsi pahan värähtelyn sisällään ja osasi kertoa siitä vain sen, että siinä ja siinä paikassa on tapahtunut pahoja asioita.
PoistaSain hieman vinkkejä näistä asioista, jolloin työskentelin kesän samalla osastolla, kuin tunnettu psykiatri, joka on kirjoittanut mm. sivupersoonista - Et ole yksin.
Kiitos aimarii - taidan laittaa tuon kirjan luettavien listalle.
PoistaOle hyvä. Minä kiinnostuin tuohon aikaan sivuperoonailmiöstä, hypnoosista, myös paranormaalikokemuksista.
PoistaMielenkiintoisia ovat kirjat - Et ole yksin ja Kuka minä olen.