lauantai 8. syyskuuta 2012

Heleää syysaamua

Harmittaa, kun en aikanaan tullut osallistuneeksi Lauantain Aamukampaan. Siellä on ollut ja on monissa blogeissa upeaa luonnon seuraamista kuvin ja tekstein.
Teen kuitenkin syksyisen tunnelmapalaseni, ennen kuin lähden poimimaan variksenmarjoja. Saatan katsella myös löytyisikö puolukkaa.
Aurinko piilotteli tänään melko kauan sumuverhon takana, on ollut lähes pakkasyö, mutta nyt on kuulas aurinkoilma. Kylmää tietenkin.
Hyvää huomenta toivotteli poro, joka köpötti ikkunan alle. Silmästä silmään siinä viestitettiin aamukuulumisia. Kovin pitkään poro ei katsekontaktista välittänyt, vaan siirtyi aterioimaan.


Tämä poro vierailee usein pihassa. Se on niin mieltynyt ottamaan aamiaisensa tienpenkan horsmista ja pajupensaista. Sarvista minä sen tunnistan.



Poro ja vasat ovat niin lähellä sydäntäni. Kuvaan niitä kuvaamasta päästyäni. Ehkä korvikkeeksi, kun kukkasia en voi kuvata, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä juurikaan ole.
Vasa tarvitsee vielä emon läheisyyttä ja maitoannoksensa. Sille tulee nälkä yllättäen, eikä emon auta muuta, kuin pysähtyä imetyshetkeksi. Nytkin siltä jäi kesken oma ruokailunsa, eikä niin mielellään olisi pysähtynyt lainkaan, mutta pikkuinen oli vaativa. Eivät vasat enää ole niin pieniä, ovat kasvaneet hirmu vauhtia keväästä, mutta söpöjä ovat pikkuisten sarventynkiensä kanssa.



Kaunis on hämiksen verkko. Taidekäsityötä parhaimmillaan, niin kaunis silmälle, mutten tykkää pyyhkiä niitä kasvoilta. En halua ensinnäkään niitä rikkoa ja kierrän, jos huomaan verkon, mutta joskus niitä saa kaapia naamaltaan oikein urakalla.



Kopistuksen suon ohi en näytä koskaan pääseväni, ettenkö sitä kuvaisi. Ehkä salaisuus piilee nimessä - Kopistuksen suo, kun sitä huulillani maistelen, tulee tavattoman monenlaisia makuja. Eilen otettu kuva suosta ei ole mitenkään hääppönen, siis ohimennen joen vartta edetessä napattu. Tuonne suon taakana nousevalle kankaalle ajattelen suunnistaa marjakorini kanssa. Siellä pitäisi variksenmarjaakin olla.



Ainakin jokipenkalla pääsen ihailemaan lepän kukintoja ja yleensäkin leppiä, jotka kaartuvat veteen ja peilaavat kuvajaistensa kanssa. Leppä vasta kypsyttelee käpyjään, jotka ovat nyt ihan vihreitä. Kaipa niistä aikoinaan siemet pöllähtävät ilmoille. Lopuksi huikean hienoa lauantaita teille.

28 kommenttia:

  1. Minun sisälläni asuu joku, joka kahdehtii avaruuttasi, soitasi, maisemiasi..... porojakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavuoroisesti minä katehdin sinun luovuuttasi kynän ja siveltimien kanssa. Tasoihin menee.

      Poista
  2. Hienoista kateutta ja suurta ihailua, herättävät nämä kuvat. On varmasti upeaa asua keskellä luontoa, osana sitä.
    Huikeaa viikonloppua sinullekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja aurinkoista viikonvaihdetta myös itsellesi. Tunnen todella olevani siinä suhteessa etuoikeutettu, että täällä voin ja saan asua täällä lähes erämaassa. Nautin ympärillä olevasta koskemattomasta luonnosta, jota vielä löytyy.

      Poista
  3. Komppaan edellisiä, ihan sisimmässä värisee, vaan enpä usko että pystyisin kuitenkaan siellä pysyvästi asumaan, olen kai jo kaupunkilaistunut liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas erakoitunut liikaa, jotta viihtyisin kaupungissa. Mukavaa on toki käydä, mutta siihen se jääkin. Me saamma olla erilaisia ja niin olemmekin.

      Poista
  4. Sielläkin on syksyisen kaunista.
    Tänään metsäretkelläni juoksi pieni peura tien yli, eipä kamera ollut valmiina ja nopeasti peura katosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on todella tehnyt tuloaan jo viikkoja, mutta oikeastaan edennyt melko maltilla.
      Tuttua minulle myös, ettei kamera ehdi mukaan yllättäviin tilanteissiin, joskus suorastaan harmittaa.

      Poista
  5. Tässäpä syksyistä erämaa-tunnelmaa.
    Sitä tunnelmaa voi löytyä aivan 'pihan-perältä'...
    Kiitos vierailusta...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä olen samaa, tunnelma on itsestä kiinni. Kun ja jos on avoimin mielin, näkee ja löytää enemmän, tuntee myös.

      Poista
  6. Kaunis on poron katse, kaunis on hämähäkinseitti, hurmaava on Kopistuksen suon värimaailma. Huvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Famu. Kaunista syysviikkoa toivotan sinulle niin ikään.

      Poista
  7. Nature is so beautiful and your photos so speaking...
    Much love
    Annick

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Annick. Nice too see you here.

      Poista
  8. Lapissa on hianoa. Tilaa ja rauhaa. Vielä hetken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja kyllä uskon, että Lapin tiettömien teiden syrjäseuduilla tilaa ja rauhaa on vielä kauan.

      Poista
  9. Onnea uudelle blogillesi! Kyllä blogi on kiva olla olemassa, se on osa meitä. Sinulla on kauniita kuvia ja komea poro. Mukavaa viikkoa ja syksyn värikästä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Siis blogittelun merkeissä jatketaan syksyä.

      Poista
  10. En yhtään ihmettele, että viihdyt noissa maisemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole valittamista viihtymisen kanssa.

      Poista
  11. Kun tulimme, emo imetti vasaa keskellä tietä ja autoja tuli kahdelta suunnalta. En kerinnyt kuvata, harmitti.
    Voit varmasti aloittaa aamukamman vielä. Minäkin aloitin keskeltä, eivät ole pois ajaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein voi nähdä, miten vasa hamuaa emonsa nisää, ei siinä katsota, missä ollaan. Nyt vasat ovat jo sen verran isoja, että emot koettavat karistaa ne tisuleistaan herkästi.
      Pitäisiköhän tutkia, mikä jatko on Aamukammalla, siis osallistumismielessä.

      Poista
  12. Ilahduin huomatessani liittymisesi lukijakseni, joten löysin blogisi.
    Toivottavasti korisi täyttyi marjoista, ja kamerasi nappasi uusia upeita kuvia.
    Upea tuo seitin kuva !
    Kuulaita ruskan värittämiä päiviä aimarii !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kori täyttyi todella variksenmarjoista ja kuvia tuli ehkä liikaakin, vaan mitään ei hennoisi poistaa.
      Toivotan niin ikään sinulle kaunista kuvauksellista sykyä.

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Näitä kavereita saan ihailla päivittäin. Ovat kuin minun "kotieläimiäni"

      Poista
  14. Marimerin kautta tänne löysin ja ihastuin. Minulla on kukkasia mitä kuvata, mutta ei poroja:) Tulen toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ilahtunut, kun löysit tänne. Olet tervetullut. Siinäpä kuva-aiheet tasaantuvat, sinulla kukkasia (onhan blogissasi paljon paljon muutakin!) ja minulla poroja.

      Poista