Valokuvan salaisuus
Viidellä sielunsisarella on tapana aloittaa uusi syksy viettämällä yhteinen ilta.
Näin on tapahtunut vuosikymmenen ajan.
Nyt yksi on joukosta poissa ja muut hiljentyneet muistelemaan häntä.
Parvekkeella
palaa kynttilälyhdyt ja hämärän huoneen pöydän ääressä tuntee itse kukin voimaannuttavaa levollisuutta, myös tarvetta kiittää tuota oman
tiensä kulkijaa, parasta ystäväänsä ja toivottaa hänelle hyvää iäisyysmatkaa. Sanat
tuntuvat tyhjiltä, eikä niitä edes tarvita.
Ilta on sekoitus naurua ja kyyneliä.
Kuten aina, lopuksi istahdetaan
sohvalle yhteispotrettiin. Näin itselaukaisulla saadaan kuvaan kaikki..
Otoksia selatessa ihmetellään, kun yhteen kuvaan on ilmestynyt viides henkilö, utuhahmona
parvekkeelle.
Ilmestyikö ystävä tervehdyskäynnille hetkeksi? Katosi sitten aavemaisesti
- myös kuvasta.
Ilmestyikö ystävä tervehdyskäynnille hetkeksi? Katosi sitten aavemaisesti
- myös kuvasta.
♥
Pitkästä aikaa yritän elvyttää Kirjeitä Karsikonperältä. Krapuilemalla aloitan. Huomasin edellisviikon krapusanat myöhässä, mutta rustailin tämän kravun liittämällä viikkojen 36 (tyhjä, kiittää, parveke) ja 37 (uusi, oma, ilmestyä) sanat yhteen ja samaan krapuun. Lieköhän sallittua lainkaan?
Krapu on täsmälleen 100 sanan novelli, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin ja Caran blogeista
Tämähän meni hienosti, kiitos tarinasta ja kaksoiskravusta!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKesätauon jälkeen oikein mukavaa jatkaa blogia.
Mukavaa, kun olet palannut mukaan krapuilemaan ja kätevästi sait tarinan syntymään kuuden sanan ympärille, hieno saavutus.
VastaaPoistaLohdullinen tarina haikeudessaan. Porukan hajoaminen on aina niin surullista. Onneksi on muistot.
Kyllä tavallaan jo kaipasinkin tänne.
PoistaKiitos. Samaa mieltä olen, muistot ovat yksi tärkeä voimavara.
Kaunis surun väreinen tarina. Mukana tunne elämä jatkuu. Muistot elävät.
VastaaPoistaKauniisti ajateltu - surun värinen tarina. Ei kuolemakaan tiivistä sielunsiskoutta hajoita. Muistot säilyvät ja sydämissä on tila hänellekin, joka elämänliekki on sammunut.
PoistaHerkistävää. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaOnnellista syksyn aikaa Sinulle, vaikka siinä olisi haikeutta sielunsiskon menehtymisestä.
Kiitos.
PoistaToivon itsekin syksystäni hyvää, myös sinulle mainiota syksyä. Tämä krapuni on täysin vailla henkilökohtaista pohjaa, ajattelen vain vahvasta sielunsiskoudesta näin.
Koskettava ja herkkä krapu. Aivan ihana tuo yksinäinen lehti <3
VastaaPoistakiitos paljon.
PoistaRuska alkaa hiipiä Karsikonperälle.
Lämmin tarina sielunsiskoista.Kyllä hän varmasti halusi piipahtaa.
VastaaPoistaTuo kuva yksinäisestä koivunlehdestä on äärettömän herkänkaunis.
Mukavaa,että olet palannut!
Kiitos, kiitos. Kyllä kaipasinkin jo tänne blogiystävien joukkoon.
PoistaJotenkin ajattelen sielunsiskoudesta tähän tapaan, että se on ystävysten välillä erittäin vahva side henkisellä tasolla. Ei kuitenkaan sitova fyysisesti, sielunsiskot voivat asua toisistaan kaukanakin, joku iso ja syvä side heitä vain yhdistää.
Kuvat ja yeksti tukevat toisiaan lämpimästi. Herkkä ja todellinen krapu.
VastaaPoistaKovasti kiitoksia.
PoistaKaiken mukavan ja hauskan jälkeen elämä on myös luopumista. Raskasta, mutta kauniit muistot kantavat. Mukavaa että olet palannut. Olen niin monesti käynyt kurkkimassa.
VastaaPoistaJuuri näin, yksi elämän isoista faktoista on luopuminen, joka kohtaa meitä jossain vaiheessa kaikkia.
PoistaKiitos, samat sanat, kyllä minäkin olen käynyt vaklaamassa sinun blogiasi. Odotan paluutasi.
Aivan uskottavasti kerrottu elämän tarina, ny kolahti syränalaan.
VastaaPoistaKiitos!
Kiitos paljon.
PoistaYstävänne tuli tervehtimään teitä utuhahmona♥.
VastaaPoistaNäin haluan uskoa minäkin, että sielunsiskouden side on noin vahva.
PoistaSielunsisko kävi tervehtimässä teitä, haikean kaunista!
VastaaPoistaKiitos. Näin sen täytyy olla.
PoistaHivelevä kirjoitus, niin sanoissa kuin tunnelmassa...
VastaaPoistaKiitos, kiitos.
Poistatodella mukavaa lukea krapu Karsikonperältäkin, upeasti sujautit kaikki kuusi sanaa tähän samaan tarinaan. sekoitus naurua ja kyyneliä, sellaistahan se juuri on, jos menetämme rakkaan ystävän. iloa yhdessä koetusta hetkistä, itkua niiden loppumisesta
VastaaPoistaKiitosta vaan.
PoistaKrapu syntyi todella Karsikonperällä, mutta tarina itsessään on mielelessäni syntynyt ja kuuden sanan siihen ymppäys hetken oivallus. Itku ja nauru ovat toisinaan niin lähellä, ilosta voi itkeä ja suruun tuovat muistot naurua itkun lomaan.
aimarii, kiva kun kun ilmestyit taas mukaan! Tarinasi kosketti, oli totta tai ei.
VastaaPoistaKiitos. Tuntuu sanomattoman hyvälle, kun on odotettu.
PoistaOn aikoja jolloin kirjoittaminen ei vain suju... ja sitten taas sanat vaativat tulla esiin! Seuraan krapuja, ihailen sanojen synnyttämiä oivalluksia, niistä syntyviä tarinoita! Mukava oli löytää sinun koskettava krapu. Ihania ruskan päiviä sinulle!T. Crane
VastaaPoistaNäin se on. Minulla oli just pitkä tauko koko kesän. Sanat hukassa, ja kuvat niin jo moneen kertaan näytetty, että tuntu paremmalta vaieta.
PoistaKiitos.
Crane, onko sinu blogisi kokonaan hiljentynyt? Pitkään minä sinua olen seurannut. Toivon paluutasi.
Syksy on tullut, ei paha. Minä kyllä tykkään ja toivotan sinulle myös kaunista värikylläistä syksyä.
Thank you very much. Nice to see you here again.
VastaaPoista