lauantai 21. syyskuuta 2019

Syyssykkeitä



Syksy sykkii täysillä, niin tohinalla, että kohta saattaa maa muuttua valkoiseksi.
Aamut ovat kuuraisia, soiden sammalmättäät kohmeessa ja pihojen heinänkorret kuorrutetut huurteella. Yön miinusasteet jatkuvat pitkälle aamupäivään ja aamulenkillä kylmä viima pistää hytisemään. Pipot ja toppavaatteet ovat hyvinkin tarpeen.

Syksy sykähdyttää.
Se soittelee haikeaa melodiaa puiden latvustoissa ja kieputtelee keltaisia koivunlehtiä ympäriinsä. Kun sille päälle sattuu, niin ripauttaa syyssateen ja kohta perään aurinko loistaa koko naamallaan.

Kuulaiden syyspäivien aamun- ja illanrusotukset ovat huikeaa värihehkua. Varsinkin iltaisin auringon painuttua alas mieli rauhoittuu hämärän hyssyssä. Jos vain malttaa hetken olla napsauttamatta yhteenkään lamppuun valoa.



Värikäs luonto on hurmaava.
On glamouria kulkea syksyn punaisella matolla ja hengittää viileää ilmaa, joka tuoksuu kirpeältä, suolta, tuulelta ja ohessa myös lahoavilta sieniltä ja mullalta, ei niinkään kypsyvältä syysviljalta.
Omassa riistapellossakaan ei ehdi kypsyä muu, kuin korkeintaan ohra. Kaura vielä vihreää, rehukaali pientä, herne vasta kukassa ja paleltunutkin. Auringonkukan siemenet menivät sen siliän tien jo kylvötilanteessa keväällä sepelkyyhkyjen suihin, Eivät ehtivät edes mullan alle!
Porot käyvät pellossa päivänokosilla. Sitä ennen tarkastavat, olisiko pihassa vielä jokunen kehäkukan kukka naposteltavaa.




Ensimmäinen syysretkeni suuntautuu lähiseudun maastoon, erätuvalle, joka nykyisin on maksullinen ja numerokoodilla avattava.
Ikiaikaisella KoitiJussin polulla kävellessä tulee tunne, kuin itse Jussin henki olisi seurassa. Jussi on aikoinaan elänyt kauniissa maisemassa, jossa ei teitä ollut. Apostolinkyydillä, suksella, ehkä hevosellakin on pitänyt matkat taittaa.
Polut ja hänen muistonsa ovat säilyneet
Ovatpa jotkut hähneet itse Jussin hahmonkin liikuskelevan nimikkopolullaan. Tarinoita sata vuotta sitten eläneestä miehestä riittää.
Polku on yhä olemassa ja porot likimain ainoat polun tallaajat, mitä nyt satunnainen kulkija joskus eksyy sinne.



Syysilta muuttuu nopeaan koleaksi ja pimenee. Tulillakaan ei tarkene istua kovin pitkään. Sentään nuotiokahvit ja mustaksi palanut makkara lämmittää ja maistuu.
On täysikuu ja tähdet syttyvät.
On pakkasyö ja tuvan suloinen lämpö häviää sudenhetkeen mennessä. Pakko nousta sytyttämään kaminaan uutta valkeaa ja jatkaa  uudelleen unta, sitä jossa kuljen KoitiJussin kankaalta kohti Jussin nimikko nivaa. Vieläköhän ahvenet ovat nälkäisiä?



46 kommenttia:

  1. Pohjoisen syksy parhaimmillaan.
    Kauniita huurrekuvia ja tunnelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Syksy on tullut ja koleat yöt aamuineen. Päivisin hieman lempeämpää.

      Poista
  2. olipa sinulla mukava ahvenuni, nappasiko päästessäsi uudelleen vällyjen lämpöön uniasia jatkamaan?
    syksy on sinne todellakin tullut, niin lumoavia kuvia. täälkin ollut jo parina yönä niin kylmää, et vesiastioiden päällä ollut aamuisin ohut jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uni kyllä nappasi maailmaansa, vaikka autiotuvan laverilla makasin. Ahvenunia en nähnyt näkynyt.
      Eihän syksy mitenkään ikävää aikaa ole, varsinkin syksyisen suon tuoksut ovat mieleeni ja tietysti värikkyys.

      Poista
  3. Ai että miten on taas mukaansatempaavaa tekstiä, jonka vietäväksi on helppo heittäytyä. Puhumattakaan lumoavista kuvistasi ❤
    Olipa kiva piipahtaa luonasi pohjoisen upeissa syystunnelmissa, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, jos viihdyit syksyisisää tunnelmissani.

      Poista
  4. taas niin mahtavat kuvat ja tarinasi uskomattoman ihania lukea. Kiitos sinlle. Tuo kuva missä kahvipannu nuotiolla tuo kyllä ihan veden kielelle kun kuvittelee tuon kahvin makua suussaan.
    Oikein, oikein hyvää syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo nuotiokahvipannukuvat ovat itselleni myös kovasti mieleen. Mukavaa on kuvia selatessaan muistella, missä sitä onkaan kahviteltu.
      Kiitos sinulle ja niin ikään hyvää syksyä.

      Poista
  5. Olipa tätä kiva lukea. Pohjolan syksyä, kaunista ja kylmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäpä luulen, että syksy on joka puolella kaunis, eteläisemmissä osin maata se tulee hieman myöhemmin. Silloin täällä taidetaan olla jo alkutalvessa?

      Poista
  6. Niin kauniisti kirjoitat ja upeat kuvasi täydentävät taiten tehtyä tekstiäsi.

    Täällä etelässä luonto on vielä vihreää, muutama koivun lehti lepattaa keltaisena. Pakkasöitä on ollut vielä niukasti, kesän värit pitävät sitkeästi kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos.
      Kuten tuossa ylempänä kirjoittelin, niin etelään tulee syksy myöhemmin, ei te siellä ilman sitä talveen hyppää. Rehellinen ollakseni, olen näinä pohjoisen porstuan syksyinä josksu kaivannut lounaisen Suomen vaahteroiden syysvärikkyyttä.

      Poista
  7. On sinulla tosiaan luonnon glamouria ympärilläsi! Ihanat kuvat ja teksti <3 Toppatakki on minullakin päällä aikaisella aamulenkillä, joskin täällä etelässä lämpenee aika nopsaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt alkaa glamour täältä hiljalleen hiipua. Kuivilla kankailla loistaa vielä lumeen asti (luulisin) mustikan ja juolukan puna, joka paikoin oikein hehkuu. Ulkoill aon mukavaa, kuin pukeutuu niin, ettei vilu vippase.

      Poista
  8. Tunnelmalliset kuvat. Viime viikko oli todellinen syksyn juhlagaala. Kuulaita pakkasaamuja ja väriloistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niinpä olikin ja nyt vielä tämä, ainakin alkuviikko on ollut upeita päiviä.

      Poista
  9. Ihastuksen huokauksia täällä pääsi, kun blogisi avasin. Bannerikin on niin kaunis. Löydät syksystä kauneutta, jota kaikki ei osaa katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain, kyllä minunkin sydäntäni lämmitti piipahtamisesi blogissani. Eihän sinusta olekaan aikoihin mitään kuulunut.
      Olen käynyt kyllä kurkkimassa.

      Poista
  10. Voi että kun siellä onkin jo kaunista, kiitos kuvista....yritän niistä nauttia:-))
    Heinolassa oli tänä aamuna ulkona +2, mutta aurinko pilkahtelee ja lämpötila nousee. Kymenvirran rannalla on aina lämpösempää kuin esim kirkonkylällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin, kyllä meillä oli hetken hyvin kaunista, mutta kuten kaikki, niin ajallaan tämänkin syksyn kauneus rapisee.
      Mukavaa syksyä Kymenrannoille.

      Poista
  11. Nuotio valkea ja nokipannu sävähdytti, erämaa kulkijan työkalut vaelluksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuotiokahvilla istuskelu kiireettömästi on juuri sitä akkujensa lataamista, ainakin itselleni.

      Poista
  12. Ihanan lukunautinnon sain jälleen kerran sinun, taitavan sanankäyttäjän syyssykkeistä.Tuo viides kuva on silmäherkku,mikä rauha ja kauneus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri mainitsemaasi kuvaan taltioin tämän syksyn ensimmäisen kunnon kuuran. Kipaisin autiotuvan lämpimistä herättyäni sen kuvaamaan.
      Kiitos, että pidit näkemästäsi ja lukemastasi.

      Poista
  13. Nautiskelin syksyn kirpakkuudesta ja kauneudesta blogissasi, kiitos.
    Ai että nuotio kahvi tuoksuu hyvältä syksyisessä viileydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, että nautit kuvaamistani syksytunnelmista.
      Syysretket ovat monessa mielessä upeita. ivan liian koukuttavia minulle.

      Poista
  14. Kauniin tunnelmalliset kuvat ja kerronta myös! Mukavaa syksyä sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Sinulle myös mukavia syyspäiviä.

      Poista
  15. Sinä kyllä taidokkaasti kuvailet tunnelmia kuvien höysteeksi. Tekstiäsi on ilo lukea.
    Kuurassa oli maa meilläkin tänä aamuna. Taisi olla jo kolmas hallayö. Se hyvä puoli asiassa on, että maisema ja kasivt ovat kauniita eikä hirvikärpäsistä ole haittaa puolukkametsässä.
    Ihanaista alkavaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Olen ihan otettu.
      Hienoa nähdä aina asioissa myös useampi puoli, enää ei ole tosiaan hirvikärpäsiä. Tosin täällä ei niitä juuri muutenkaan ole, vaan ei ole nyt ollut puolukoitakaan, eikä muitakaan metsämarjoja. minä en ole kertaakaan käynyt mennen kesän- kuluvan syksyn aikana marjassa.
      Mukavia syyspäiviä sinulle.

      Poista
  16. Nuo pohjoisen autiotuvat ovat mukavia paikkoja vierailla. Olitko siellä ihan yön yli? Aikoinaan yövyin muutamia öitä Pielpajärvellä ja tietenkin Otsamolla.
    Kuurainen maa on kuvissasi niin kaunis. Lähtevätkö porot karkuun heti jos pihalle menee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä näistä autiotuvista. Ne ovat yleensä ottaen hyvin siistejä, puutilanne on hyvä, monissa tuvissa on lavereilla jopa jonkinlaisia patjoja. Ikäihmisen selkä ja lonkat tykkäävät niistä.
      Molemmat paikat Pielpajärvi ja Otsamo ovat minullekin tuttuja kohteita, vaan yöpynyt en ole kummassakaan.
      Jos olen valmiiksi ulkona pihassa, ja jos poro ei minua huomaa, niin tulee melko lähellekin. Arkoja ne ovat, saattavat vielä kestää oven avaamisen ja jäädä tuijottamaan, mutta jos alan puhutella niitä, niin hölmönä pitävät, kääntyvät sukkelaan ja lähtevät pois.

      Poista
  17. Pitääkin alkaa tunnelmoida sun tekstien ja kuvien parissa, kun pimeys vähentää ulkona vietettyä aikaa. Kiitos sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, sehän on mukavaa, että tulet seuraana. Tervetuloa.
      Kovasti minulla on aikomus ainakin pitää blogiani hengissä. Nyt kesällisen tauon jälkeen yritän sitä tekohengittää ja saada taas virkoamaan entiseen malliinsa. Millä tarkoitan, että päivityksiä tulisi edes kaksi-kolme kuukautta kohden.

      Poista
  18. Kyllä tulin iloiseksi, kun taas kerran tänne kurkatessani löysin hienot kuvasi ja huikean tekstin syksyisestä luonnosta siellä. Taitavat krapujutut. Kuinka ihmeessä keksitkin aina niin yllättävät?
    (Minusta tuntuu, että elämä on järjestyksessä taas, kun löydän Aimariin blogin!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä ilahduin ♥, että löydän sinut täältä!Toden tottako pidät niistä hullun mahdottomista kravuistani, joita kyllä tykkään raapustella silläkin uhalla, että uskollisia blogiystäviäni kaikkoaa. Salaisuutena kerron sulle, että nautin suunnattomasti keksiessäni jotain ihan pöhköä kirjoitettavaa.

      Poista
  19. Kiitos aimarii jälleen kerran hieno teksti ja upeat kuvat.

    VastaaPoista
  20. Tulin kurkkaamaan vieläkö sinä bloggailet, ja täällähän sinä olet, kiva! Niin moni bloggari on lähtenyt tai vähentänyt tahtia (itsekin). Upeita kuvia sinulla, asut kyllä niin ihanassa paikassa. Minäkin olen yhä enemmän alkanut arvostaa luontoa, rauhaa ja kaikkea siihen liittyvää. Parin viime vuoden aikana olen alkanut muuttua kaupunki-ihmisestä maaseutuihmiseksi. Ihanaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ei tämä minun bloggailuni enää niin ahkeraa ole ollut, mutta poiskaan en millään halua pudota tästä blogikelkasta. Samaa olen huomannut, että "vanha" porukka karsiutuu tai sitten minä olen kadottanut heidän osoitteitaan.
      Kiitos, kun piipahdit moikkaamassa. Mukavia luontohetkiä sinulle.

      Poista
  21. Nautin kirjoittamastasi tunnelmasta ja kuvissasi huokuvista kirpeistäkin tunnelmista, jo hieman värit alkaneet jo hipaista puitten lehtiä täälläkin. Hämärän hyssyä kaipaan kylällä asuessani ja toivon näkeväni revontulet tänä vuonna mutta tuskimpa kuitenkaan. Oikein mukavia kirpeää syksyn jatkoa sinulle kuuranvalkoisissa maisemissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Toivon todella, että näkisit revontulet. Muistan, miten olet kirjoittanut useinkin revontulitoiveestasi.

      Poista
  22. Syksy on kyllä kaunista aikaa - vuodenajat yleensäkin. On muuten melkoinen rikkaus. Niin kauniita kuvia sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan parasta, että meillä on vuodenajat. Talvi ja syksy ovat mieleiseni eniten, ehkä kuvauksellisuutensakin vuoksi.
      Kiitos kommentistasi.

      Poista
  23. My friend,
    Your life it seems so unexpectable. But I am sure that you can find the happiness through your dreamy texts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I suppose my life is very usual. All my time is my own and I like to walk in the forest and to take a lot of photos.
      Thanks for comment.

      Poista