maanantai 30. syyskuuta 2019

Yövuoro




Isä meidän


Sisätautiosaston yövuorosta on tulossa surullinen. Viikatemies lähestyy, eikä sitä voi estää.

Potilashuoneen vuoteessa makaa sairas, uupunut ihminen, jonka laiha käsi tavoittelee hoitajan kättä. Kuuluu anova kuiskaus.
-Rukoile puolestani. Anna rukouksen voimalla matkalleni valoa ja rohkeutta. Saata rajalle, yli mustan tyhjyyden.

Nuori sairaanhoitaja kokee ahdistusta, osaako, mutta rauhoittuu. Ottaa vanhuksen kädet omiensa väliin ja ristivät yhdessä neljä kättä.
-Isä meidän, joka olet taivaassa…..
   
Hoitaja sekoaa Isämeidässään. 
Ei lopeta, vaan jatkaa omin sanoin. Tuntee, miten vanhuksen käsien ote kirpoaa. Ei kohoa enää rintakehäkään. Hetki kuoleman äärellä koskettaa.
   
Hoitaja käy avaamassa ikkunan, katsoo tähtitaivasta ja  miettii, liekö syttynyt juuri uusi tähti?




Krapu on kirjoitushaaste, sadansanan tarina, jossa on jo mukana otsikko. Viikon 40 annetut sanat surullinen, musta, isä.Annettuja sanoja saa taivuttaa tarpeen mukaan.
Lisää krpauja linkkien SusuPetal ja Cara takaa.
 - Ei kun kirjoittamaan!-

34 kommenttia:

  1. Hoitaja toimi kauniisti tuolla hetkellä. Nuo pitkospuut kuvaavat elämänkulkua hyvin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, myös kiitos tämän kirjoitushaasteen ylläpidosta. Ihan sunnuntain uusia sanoja!

      Poista
  2. Koskettava kirjoitus. Kyyneet sain silmiini♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Uskon, että hoitalle tulivat myös kyyneleet.

      Poista
  3. Kaunis kertomus vaikeasta hetkestä. Sairaanhoitajien työ on kyllä vaativaa.♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ja raskasta, varsinkin sellaiselle hoitajalle, joka kun/jos ei osaa jäättää työtapahtumia työpaikalle kotiin lähtiessään.

      Poista
  4. Upeasti osasit taas tämän surullisen ja pysäyttävän tunnelman tuoda lukijalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti kiitoksia. Itselleni oli tällä kertaa verraten helpot sanat päästä kirjoittamisen alkuun.

      Poista
  5. Kyynelee tulivat minunkin silmiini. Juuri eilen olin äitiäni katsomassa sairaalassa ja kirpaisi niin kovsti, kun hän puhui kuolemasta ja siitä, että olisi jo hänenkin aikansa lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että sinun äitisi on sairas. Toivon hänelle parantumista. Minun isäni myyös alkoi noi 80 ikävuotensa nurkilla puhella kuolemasta. varmasti osin siksi, että sairauksia tuli ja hänen rakkaita ystäviään kuoli.

      Poista
  6. Kaunis ja koskettava kirjoitus olikin...kuolema on aina.
    Oma äitini sanoi aamulla mulle, että hän haluaisi jo kuolla ja iltapäivällä kun menin taas häntä katsomaan, löysin hänet kuolleena.
    Kuvasi pitkospuista on jotenkin todella kaunis, sitä jää pitemäksikin aikaa katsomaan.
    Hyvää syksyä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Harakka, onko äitisi kuolema nyt vastatapahtunut vaiko jo aiemmin? Otan suruusi lämpimästi osaa.
      Monet vanhukset alkavat iän ja sairauksien rasituksissa toivoa jo kuolevansa, Oma isäkin sanoi kerran lähtiessäni hänen luotaan, että kyllä tämä jo riittäisi. Kotimatkan pohdin todella hänen sanojaan, ensin hyvin ahdistavan tunteen vallassa.

      Poista
  7. Ei ole tärkeää, ovatko rukouksen sanat oikeat, pääasia on pitää kädestä ja olla läsnä.

    Kaunis, surullinen hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä myös ajattelen noin, että rukous voi kullakin hetkellä olla sellainen kuin tilanne "vaatii" Oikeat sanat tulevat tulevat jostain, ikään kuin ne vain annettaisiin, kuten nyt tarinassa, sillä vanhushan lähti rauhoittuneena taivasmatkalleen.

      Poista
  8. Vaikuttava teksti. Todellisessa tilanteessa kävisi hyvin helposti varmaan juuri noin, että sanat sekoaisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. Oikein arvelet. Tämä on niin oikeasta elämästä.

      Poista
  9. Kosketit minut kyyneliin tällä krapulla.Kunpa jokainen saisi lämpimiin käsiin omansa laittaa lähdön hetkellään.Minua surettaa,kun en ollut isäni luona kun hän nukkui pois.Mutta lohduttaa syvästi,että siskonpoika oli ja sanonut isälle että kaikki hyvin,ja isä oli vielä vastannut "hyvä",ja nukkunut rauhassa pois.Hän tiesi vahvassa morfiinissakin,että paikalla oli joku rakkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon vakaasti, vaikka kuolemansairas olisi jo tajutonkin, hän aistii, jos esim. hänen kädestään pidetään kiinni ja sitä kevyesti silitetään. Myös puheen tajuton ehkä kuulee, vaikkei enää reagoisi mitenkään.
      Näitä asioita varmasti moni mielessään pohtii. Kuin sitäkin, miksi en ollut vanhempieni tukena heidän tehdessään lähtöä tästä maailmasta. Kuten sinä et voinut olla isäsi luona, en minäkään oman isäni, mutta oltiinhan me ajatusten voimalla.

      Poista
  10. elämää, juuri tullut Suomesta 90-vuotiaan isäni uurnanlaskemishommasta Turussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, otan lämpimästi osaa suruusi. Yksi elämän suurista faktoista on - niin varmasti kun olemme saaneet tänne syntyä, niin yhtä varmasti jonain hetkenä kuolemme.

      Poista
  11. Hei,

    olen laittanut blogiini kyselyä krapuilijoille. Olisi mukavaa, jos ehtisit vastata jossain vaiheessa.

    Linkki on nimessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, totta kai vastailen, mitäpä tässä muutakaan. On kahden lämpöasteen päivä ja niin tuulinen, että pyörii ympyrää päässä.

      Poista
  12. Hienosti kuvailtu läsnäoleminen. Eihän ne sanat ole niin tärkeitä vaikka sekaisin meneekin, vain läsnäolo merkitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi. Henkilökohtaisestikin toivon, että kuolemani hetkellä vierelläni olisi joku, joka välittäisi

      Poista
  13. Koskettava krapu <3 Ei kaiken tarvitse olla prikulleen oikein, kun sydän haluaa auttaa toista. Helpottaa toisen matkaa, siirtymistä rajan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Uskon myös, että lähellä olo ja tunne, että välittää toisesta on tärkein.

      Poista
  14. Voi kun jokaisella olisi lähdön hetkellä joku pitämässä kädestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin jokaisella sellaisella ihmisellä, joka haluaisi tuolla hetkellä jonkun olevan tukenaan. Paljon on kuitenkin, joiden kuoleman hetkellä ei ole saattajaa.

      Poista
  15. My friend,
    Your text is so sensitive. A tear was flying from my left eye. Only you can write such a terrific text.

    VastaaPoista
  16. Totta todeksi,ihmisen elämän lanka on ohut.
    Rukous lähtö on aina siunaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja koko elämämme on hetki vain. Varmasti iäisyysmatkalle lähtijäkin ajatteli noin.

      Poista