Isä meidän
Sisätautiosaston yövuorosta on tulossa surullinen. Viikatemies lähestyy, eikä sitä voi estää.
Potilashuoneen vuoteessa makaa sairas, uupunut ihminen, jonka laiha
käsi tavoittelee hoitajan kättä. Kuuluu anova kuiskaus.
-Rukoile puolestani. Anna rukouksen voimalla matkalleni valoa ja
rohkeutta. Saata rajalle, yli mustan
tyhjyyden.
Nuori sairaanhoitaja kokee ahdistusta, osaako, mutta rauhoittuu. Ottaa
vanhuksen kädet omiensa väliin ja ristivät yhdessä neljä kättä.
-Isä meidän, joka olet
taivaassa…..
Hoitaja sekoaa Isämeidässään.
Ei lopeta, vaan jatkaa omin sanoin.
Tuntee, miten vanhuksen käsien ote kirpoaa. Ei kohoa enää rintakehäkään. Hetki
kuoleman äärellä koskettaa.
Hoitaja käy avaamassa ikkunan, katsoo tähtitaivasta ja miettii,
liekö syttynyt juuri uusi tähti?
♥
Krapu on kirjoitushaaste, sadansanan tarina, jossa on jo mukana otsikko. Viikon 40 annetut sanat surullinen, musta, isä.Annettuja sanoja saa taivuttaa tarpeen mukaan.
- Ei kun kirjoittamaan!-
Hoitaja toimi kauniisti tuolla hetkellä. Nuo pitkospuut kuvaavat elämänkulkua hyvin...
VastaaPoistaKiitos, myös kiitos tämän kirjoitushaasteen ylläpidosta. Ihan sunnuntain uusia sanoja!
PoistaKoskettava kirjoitus. Kyyneet sain silmiini♥.
VastaaPoistaKiitos. Uskon, että hoitalle tulivat myös kyyneleet.
PoistaKaunis kertomus vaikeasta hetkestä. Sairaanhoitajien työ on kyllä vaativaa.♥️
VastaaPoistaKiitos. Ja raskasta, varsinkin sellaiselle hoitajalle, joka kun/jos ei osaa jäättää työtapahtumia työpaikalle kotiin lähtiessään.
PoistaUpeasti osasit taas tämän surullisen ja pysäyttävän tunnelman tuoda lukijalle <3
VastaaPoistaKovasti kiitoksia. Itselleni oli tällä kertaa verraten helpot sanat päästä kirjoittamisen alkuun.
PoistaKyynelee tulivat minunkin silmiini. Juuri eilen olin äitiäni katsomassa sairaalassa ja kirpaisi niin kovsti, kun hän puhui kuolemasta ja siitä, että olisi jo hänenkin aikansa lähteä.
VastaaPoistaIkävää, että sinun äitisi on sairas. Toivon hänelle parantumista. Minun isäni myyös alkoi noi 80 ikävuotensa nurkilla puhella kuolemasta. varmasti osin siksi, että sairauksia tuli ja hänen rakkaita ystäviään kuoli.
PoistaKaunis ja koskettava kirjoitus olikin...kuolema on aina.
VastaaPoistaOma äitini sanoi aamulla mulle, että hän haluaisi jo kuolla ja iltapäivällä kun menin taas häntä katsomaan, löysin hänet kuolleena.
Kuvasi pitkospuista on jotenkin todella kaunis, sitä jää pitemäksikin aikaa katsomaan.
Hyvää syksyä sinne teille!
Kiitos.
PoistaHarakka, onko äitisi kuolema nyt vastatapahtunut vaiko jo aiemmin? Otan suruusi lämpimästi osaa.
Monet vanhukset alkavat iän ja sairauksien rasituksissa toivoa jo kuolevansa, Oma isäkin sanoi kerran lähtiessäni hänen luotaan, että kyllä tämä jo riittäisi. Kotimatkan pohdin todella hänen sanojaan, ensin hyvin ahdistavan tunteen vallassa.
Ei ole tärkeää, ovatko rukouksen sanat oikeat, pääasia on pitää kädestä ja olla läsnä.
VastaaPoistaKaunis, surullinen hetki.
Kiitos. Minä myös ajattelen noin, että rukous voi kullakin hetkellä olla sellainen kuin tilanne "vaatii" Oikeat sanat tulevat tulevat jostain, ikään kuin ne vain annettaisiin, kuten nyt tarinassa, sillä vanhushan lähti rauhoittuneena taivasmatkalleen.
PoistaVaikuttava teksti. Todellisessa tilanteessa kävisi hyvin helposti varmaan juuri noin, että sanat sekoaisivat.
VastaaPoistakiitos. Oikein arvelet. Tämä on niin oikeasta elämästä.
PoistaNiin kaunista ja koskettavaa
VastaaPoistaKiitos.
PoistaKosketit minut kyyneliin tällä krapulla.Kunpa jokainen saisi lämpimiin käsiin omansa laittaa lähdön hetkellään.Minua surettaa,kun en ollut isäni luona kun hän nukkui pois.Mutta lohduttaa syvästi,että siskonpoika oli ja sanonut isälle että kaikki hyvin,ja isä oli vielä vastannut "hyvä",ja nukkunut rauhassa pois.Hän tiesi vahvassa morfiinissakin,että paikalla oli joku rakkaista.
VastaaPoistaMinä uskon vakaasti, vaikka kuolemansairas olisi jo tajutonkin, hän aistii, jos esim. hänen kädestään pidetään kiinni ja sitä kevyesti silitetään. Myös puheen tajuton ehkä kuulee, vaikkei enää reagoisi mitenkään.
PoistaNäitä asioita varmasti moni mielessään pohtii. Kuin sitäkin, miksi en ollut vanhempieni tukena heidän tehdessään lähtöä tästä maailmasta. Kuten sinä et voinut olla isäsi luona, en minäkään oman isäni, mutta oltiinhan me ajatusten voimalla.
elämää, juuri tullut Suomesta 90-vuotiaan isäni uurnanlaskemishommasta Turussa.
VastaaPoistaHannele, otan lämpimästi osaa suruusi. Yksi elämän suurista faktoista on - niin varmasti kun olemme saaneet tänne syntyä, niin yhtä varmasti jonain hetkenä kuolemme.
PoistaHei,
VastaaPoistaolen laittanut blogiini kyselyä krapuilijoille. Olisi mukavaa, jos ehtisit vastata jossain vaiheessa.
Linkki on nimessäni.
Moikka, totta kai vastailen, mitäpä tässä muutakaan. On kahden lämpöasteen päivä ja niin tuulinen, että pyörii ympyrää päässä.
PoistaHienosti kuvailtu läsnäoleminen. Eihän ne sanat ole niin tärkeitä vaikka sekaisin meneekin, vain läsnäolo merkitsee.
VastaaPoistaKiitos ajatuksistasi. Henkilökohtaisestikin toivon, että kuolemani hetkellä vierelläni olisi joku, joka välittäisi
PoistaKoskettava krapu <3 Ei kaiken tarvitse olla prikulleen oikein, kun sydän haluaa auttaa toista. Helpottaa toisen matkaa, siirtymistä rajan taakse.
VastaaPoistaKiitos. Uskon myös, että lähellä olo ja tunne, että välittää toisesta on tärkein.
PoistaVoi kun jokaisella olisi lähdön hetkellä joku pitämässä kädestä.
VastaaPoistaAinakin jokaisella sellaisella ihmisellä, joka haluaisi tuolla hetkellä jonkun olevan tukenaan. Paljon on kuitenkin, joiden kuoleman hetkellä ei ole saattajaa.
PoistaTotta todeksi,ihmisen elämän lanka on ohut.
VastaaPoistaRukous lähtö on aina siunaava.
Ja koko elämämme on hetki vain. Varmasti iäisyysmatkalle lähtijäkin ajatteli noin.
PoistaI thank you very much. I blush at your words.
VastaaPoista