Valokuvan salaisuus

Valokuvan salaisuus

Viidellä sielunsisarella on tapana aloittaa uusi syksy viettämällä yhteinen ilta. Näin on tapahtunut vuosikymmenen ajan.

Nyt yksi on joukosta poissa ja muut hiljentyneet muistelemaan häntä.

Parvekkeella palaa kynttilälyhdyt ja hämärän huoneen pöydän ääressä tuntee itse kukin voimaannuttavaa levollisuutta, myös tarvetta kiittää tuota oman tiensä kulkijaa, parasta ystäväänsä ja toivottaa hänelle hyvää iäisyysmatkaa. Sanat tuntuvat tyhjiltä, eikä niitä edes tarvita.

Ilta on sekoitus naurua ja kyyneliä.

Kuten aina, lopuksi istahdetaan sohvalle yhteispotrettiin. Näin itselaukaisulla saadaan kuvaan kaikki..

Otoksia selatessa ihmetellään, kun yhteen kuvaan on ilmestynyt viides henkilö, utuhahmona parvekkeelle.
Ilmestyikö ystävä tervehdyskäynnille hetkeksi? Katosi sitten aavemaisesti
- myös kuvasta.

♥

Pitkästä aikaa yritän elvyttää Kirjeitä Karsikonperältä. Krapuilemalla aloitan. Huomasin edellisviikon krapusanat myöhässä, mutta rustailin tämän kravun liittämällä viikkojen 36 (tyhjä, kiittää, parveke) ja 37 (uusi, oma, ilmestyä) sanat yhteen ja samaan krapuun. Lieköhän sallittua lainkaan?

Krapu on täsmälleen 100 sanan novelli, otsikko mukaanlukien. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin ja Caran blogeista