Hiljaisuuden retriitti
Makaan kyljelläni autiotuvan laverilla ja katselen revontulien loimotusta.
On liki hurmoksellinen olotila, jota ei riko takassa rapsahteleva tuli eikä
seinähirsien paukahtelu pakkasessa.
Jokatalvisen pakkomielteen omatekoiselle retriitille sain jo kolmannen kerran.
Edes Toraslammen kummitus ei ole häirinnyt minua, joten en huoli koiraakaan seurakseni.
Olen nukahtanut.
On varmasti aamuyö, kun havahdun portaalta kuuluvaan
liikehdintään. Joku raapii saranapuolelta lukitsematonta
ovea. Minulla alkaa sydän pompottaa vimmatusti.
Nytkö kummitus haluaa lämmittelemään tuvan puolelle?
Tunkeilijan häivyttyä, rohkenen raottaa ovea nähdäkseni taskulampun
valokiilassa mahdolliset jäljet. Huomaan, miten portaalla on
tepasteltu ja eväslaukkukin revitty ovipielen naulasta.
Kettu mokoma vieraili revontulien ja minun sammuttua tekemässä selvää eväistäni.
Krapu 5, sanat: koira, huomata, kolmas. Sanoja saa taivuttaa halutessaan. Lisää krapuja ja lista krapuilijoiden kravuista löytyy SusuPetalin ja Caran blogeista.
No, onneksi se oli kettu, eikä kummitus! Olisi kyllä koira ollut ihan hyvä matkakumppani kuitenkin.
VastaaPoistaTunnelmallinen retriitti.
Nälkäinen kettu hoksasi tilaisuutensa. Retkeillessä on vähän atrvaamatonta jättää eväitään oven/teltan ulkopuolelle.
PoistaTiedä häntä, olisiko koirasta ollut mihinkään. Se olisi voinut pelästyä ja pompata laverille emännän viereen.
Totta puhuen - minä en yksin pysty nukkumaan tuolla autiotuvalla juuri siitä kerrottujen tarinoden takia. Yrittänyt olen.
Huh, suorastaan jännittävää! Kyllä minullakin sydän pomppaisi kurkkuun noita kummitusjuttuja ajatellessa ja askeleiden kuuluessa oven takana.
VastaaPoistaKrapu on krpau, mutta oikeasti olisin melko valppaana nimenomaan tuolla Toraslammen autiotuvalla. Olen sieltä niin paljon juttuja ja tarinoita kuullut, että iho on nousta nytkin kananlihalle.
PoistaTäällä etelässä ei hiljaisuutta löydä, eikä valosaasteetonta paikkaa. Aikamoinen kokemus olisi tuollainen retriitti, tosin yksin en uskaltaisi. Huoks, onneksi vaan kettu!
VastaaPoistaPitäisikö sinun miten kauas mennä, että löytyisi paikka ilman valoja? Minun tarvitsee vain sammuttaa valot ja lähteä ulos, niin lumettomaan ja uudenkuun aikaan on säkkipimeää. Loistavaa nimenomaan kuvat tähtiä ja Linnunrataa ynnä reposia. Autiotupia on muutamia myös melko helposti saavuutettavissa. Eli retriittejä voin itselleni pitää.
PoistaKettukin osaa järjestää unettoman yön.
Ehkä koira olisi ollut hyvä kumppani. Mutta joskus tekee hyvää olla ihan omassa yksinäisyydessä.
VastaaPoistaEihän noista koirista aina tiedä. Saattavat olla pelkureitakin, Tosin omaa kaukaasialaistani ei uskaltanut autiotuville viedä, sillä silloin sinne ei olisi ollut kenelläkään vieraalla asiaa, eikä sellainen ole sallittua retkeillessä autiotuvilla.
PoistaKyllä omassa yksinäisyydestää voi nauttia ainakin silloin kun se on vapaaehtoista.
Yksin ollessa aistit ovat herkillään.Kyllä olisin minäkin saanut sydämen tykytyksiä.
VastaaPoistaKrapun alku kuulosti kyllä ah, niin suloiselta olemiselta!
Juuri kyseisellä autiotuvalla en osaa nukkua hyvin yksin ollessani. Yritin, mutta kesken jäi. Muuten tupa on seudun ehdottomasti kiinnostavin ja monesti olen siellä tuijotellut kaminan liekkien loimotuksia suuluukun rakosista, kun muu porukka on tuulastamassa. Se on rauhoittavaa.
PoistaKatselin löydänkö pian räjähtävää jättiläistähti Betelgeuze josta nyt puhutaan. Hui, älä pelkää ei ole kummituksia :) Retriitti kiinnostaisi, kaipaan joskus ihan hiljaisuutta ilman valoja. Tosi hieno krapu ja kuvat.
VastaaPoistaTuota Orionin tähdistön Betelgeuzea olen myös tarkkaillut. Tosin Tähdedt ja Avaruus-lehden mukaan se ehkä hajoaa Supernovaksi noin 100000 vuoden päästä - kenties. Mieölenkiintoinen tähti jokatapauksessa, illallakin sitä katselin, tosin oli julman kylmää - 33.1!
PoistaRetriitti on kokemuksen väärtti, jos kiinnostaa. Olin kerran oikein järjestetyssä sellaisessa pitkän viikonlopun.
Kiva kun myös seuraat tuota tähtitiedettä :) Ompa teillä todella paljon pakkasta. Siellä on ihan suomen talvi.
PoistaOlen tosi kiinnostunut avaruudesta, tähdistä, ja kaikesta mmaailmankaikkeuteen liittyvästä. Luen tarkkaan tuon mainitsemani lehden. En vaan ymmärrä noita valtavia mittasuhteita.
PoistaTäällä on tosi kaunis talvi, paljon lunta ja nyt myös napakat pakkasegt. OIkeastaan ensimmäiset tälle talvelle.
Tuollainen kokemus elämän virrassa olisi ollut varmasti mahtava kokemus.
VastaaPoistaRetriittikokemus on minulle hyvin mieluinen. Ks. ylempää vastauskommenttiani.
PoistaJoiskus tuntuu silktä, että pidän ihan vaan kotonakin sellaisenparin päivän omanlaisen retriitin, kun olen yksin kotona - suljen kaikki vempaimet, olen ja mietin, ulkoilen. Täällä se on helppo, kun ei näe muita ihmisiä päiväkausiin (siis silloin, kun mun mies on reissussa)
Tuollainen retriitti kiinnostaisi minuakin. Elävästi kuvattu ja voi noita kuvia! Sinulla on aina niin osuvat kuvat jutun kaverina <3
VastaaPoistaOlin reilusti vuosikymmen sitten pitkän viikonlopun retriitissä meran rannalla. Oli myöhäissykyn aika, ulkoilessa oli hienoa kuunnella luontoa, meri äänteli ja jäät helisivät rantaan. Jokainen hiljnetyi omassa huonessaan. Vieläkin muistan, miten nautin ajasta ja siksi kait ajottain kaipaan ns. omia retriittejäni.
PoistaPäästäppä autiotuvalle ketun kanssa. Olisi se juhlaa. Sykähdyttävä krapu
VastaaPoistaHeh, autiotuvalle varmasti pääset, milloin vain haluat, mutta se kettu. Se on vakeampi juttu.
PoistaHykerryttävän jännä kertomus.
VastaaPoistaIhanaa on hiiskumaton hiljaisuus, sitä välillä kaipaa.
Hiljaisuus on mannaa monelle, itsellenikin. Varsinkin, kun olen tottunut hiljaiseloon jo vuosia, en jaksa lainkaan kulkea kaupoilla, en isoissa väkipaljouksissa. Joulumusakin marketeissa käy korviin, Kait sitä muuttuu olosuhteiden mukaan.
PoistaApua mikä stoori! Minä en yksin uskaltaisi mennä edesä lähelle tuollaista paikkaa saati yksin ja olla yötä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi että olosuhteet vaikuttaa ääni- ja ihmismäärän sietoon. Silloin kun elämä on jatkuvasti joukossa älämölössä siihen sopeutuu samoin kuin yksinoloon vain valittujen äänien ympäröimänä.
kYllä minä luulen, että pimeäkin metsä on nykyään turvallisempi, kuin öinen kaupunki. Edellyttäen tietyenkin, ettei ole eksynyt metsässä.
PoistaTietty metsän äänet voivat antaa vauhtia mielikuvitukselle, kyllä itsekin sitä joskus joudun suitsimaan.
Voi taivas sentään,kun mä jo pelkäsin pelkästään kirjoituksen perusteella, niin mitä sinä itse olet siellä kokenutkaan!!!Hirvittävää pelkoa!!!??
VastaaPoistaEn uskaltaisi kyllä olla missään yksin yötä, tai en ainaskan nukuisi koko yönä, vaan olisin valppaana, pitääkö lähteä karkuun!
Mutta todella hienosti taas kirjoitit, niin hienosti, että mulllakin täällä vähät hiukset nousi pystyyn!
Teillä siellä edes on talvi! Meillä on vaan vesisadetta ja harmaata, paitsi nurmikentät vihertää päiväsaikaan?
Mutta hyvää helmikuun alkua sinne jo kohta!
Autiotuvilla yöpyessä otan aina huomioon, että joku voi tulla sinne hyvinkin myöhään yöllä. NYkyään retkeilijät liikkuvat paljon otsalamppujen kanssa. Tällä mainitulla Toraslammen tuvalla on vain ns. kummitustarinansa, joka pitää aistit herkistyneinä, vaikkei suorainesti ole mitään pelättävää.
PoistaJuu, talvi täällä on ja todella upea talvi. Tosin viime su-ma välisen yön -36.7 asteen pakkanen on hurjaa. Tai ei sisällä tietenkkään muuten, paitsi hirsien paukahtelu.
Jospa teillekin ennättää vielä talvi. Kiitos aj hyvää helmikuuta myös itsellesi.
Kiitos paljon. Sinulle heleää pian alkavaa helmikuuta, tammikuu loppuu koht´sillään.
VastaaPoistaOlin taas tunnelmassa mukana, onneksi vain kettu.. hienosti kerrottu
VastaaPoistaMokoma vain söi eväät, jos se olisi ollut kummitus, niin eväät olivat jääneet retriittiläiselle.
PoistaTosiasiassa tuvassakin taidettiin huokaista helpotuksesta, kun portaalla hiljeni.
Voin hyvin kuvitella hiljaisuuden autiotuvan hämärässä, samoin säikähdyksen kun rapinaa kuuluu ovelta. Hieno kertomus.
VastaaPoistaSinulla on varmaan paljon tuntumaa autiotupien tunnelmasta, niin hälinästä kuin hiljaisuudestakin. Ei niissä yleensä pelätä tarvitse.
PoistaAidolta kuulostava elämän tilanteen tarina😃
VastaaPoistaKummitusjutulle löytyi luonnollinen selitys.
Henkimaailma on todellinen ja tuonpuoleinen maailma on minua monesti koskettanut neuvominen,varjelus mutta myös pelottelu koska on hyvä ja paha tuonpuoleinen maailma.
Yleensä aina kummitusjutuille löytyy selitys. Kummasti ne jutut vain kiehtovat ihmisiä, minua mm.
PoistaMinulla myös kokemuksia selittämättömistä tapahtumista, enempi hyviä kylläkin.
Ensinnäkin, en uskaltaisi edes nukkua noin kaukaisessa paikassa. Hui! Olet urhea. Mutta kai kotipaikkaansa tottuu. Onko krupu-kirjasi jo kohta julkaistu? Mahtavia juttuja! xoxo from Florida!
VastaaPoistaTotta on, että omilla kulmakunnillaan ei osaa pelätä. Tämä autiotupa on pieni poikkeus, siitä on kerrottu niin paljon tarinoita, että moni kavahtaa siellä yksin yöpymistä. Tosin pelkäämistä siellä ei ole.
PoistaKyllähän nämä kraputarinat voisin tietysti haluta kansien väliin. Täytyy vielä kirjoittaa lisää.
Thanks for your comment. Have you ever written 100 words stories?
VastaaPoistaMeillä täällä on tähtitaivas ja hiljaisuutta, mutta revontulia harvoin, eikä niin kirkkaita. Metsä on turvallinen paikka ja pimeää en pelkää. Kummituksiin en usko. En tiedä, pelkäisinkö yksin autiotuvassa, kun en ole koskaan ollut. Sinun kanssasi siellä olisi varmasti kivaa. Tai, kuka tietää, jos alkaisit oikein hurjia juttuja kertoa....
VastaaPoistaEn osaa minäkään metsässä pelätä, mutta erilaiseksi metsä muuttuu, kun otsalampun kanssa pimeällä siellä liikku.
PoistaKummitusjutut kiehtoo kyllä minua, niihin en usko, mutta johonkin yliluonnolliseen kylläkin.
En kait semmoinen höpsö olisi, jos kaverin reissulle saisin, että pelottelemaan....
hienoa kun osaat nauttia luonnon kauneudesta ja sen suomasta hiljaisuudesta. täällä ei tahdo löytää enää hiljaista paikkaa mistään, juur iltapäiväkavelyllä siitä isännän kanssa juteltiikin, kun moottoritien meteli kantautuu kilometrien päästä! Onpas teillä ollu pakkasta. päivän aviisissa oli artikkeli tammikuun lämpötiloista läheisellä mittauspisteellä, keskilämpötila +2,4 astetta. viimeksi tammikuun keskilämpötila on jäänyt plussalle v 1989, silloin +0,5 astetta. Alle oli silloin vauva, mulle on jäänyt mieleeni tuo talvi siksikin, kun esikoisemme ollessa vauva oli paukkupakkasia monta talvea peräkkäin, matalimmillaan -36,6 astetta tammikuussa 1985.
VastaaPoistanyt on kirkasta ja käytiin katselemassa Orionia, siellä se Betelgeuze oli helposti löydettävissä isännän tähtiohjelman avittamana.
toivottavasti pakkaset hieman hellittävät ja pääset suksille!
Betelgeuze
Totta kai täälläkin saattaa törmätä melusaasteeseen, mutta yleisemmin saa nauttia hiljaisuudesta. Määräaikoina armeijan ilmavoimat tekee harjoituslen toja ja silloin on kyllä melua.
PoistaTalvi pitää meitä napakasti otteessaan, joka toinen päivä on pakko saada lumet pihasta kolattua ja lingottua. Pakkasiakin ihan riittävästi, tänään jumppaan lähtiessä - 25.8
Ei näillä keleillä viitsi lähteä hiihtämään, ikä liioin tähtiä tuijottelemaan. Orionin tunnistan, se näkyy näihin aikoihin suoraan tien päällä. Betelgeuszesta luin Tähdet ja avaruus-lehdestä, että hajoaisi piakkoin mustaksi aukoksi. Se piakkoin on kuitenkin avaruusajassa ehkä 100000 vuotta, ehkä enmpi, ehkä vähempi??