sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Hiljaisuuden retriitti


Hiljaisuuden retriitti


Makaan kyljelläni autiotuvan laverilla ja katselen revontulien loimotusta. On liki hurmoksellinen olotila, jota ei riko takassa rapsahteleva tuli eikä seinähirsien paukahtelu pakkasessa.

Jokatalvisen pakkomielteen omatekoiselle retriitille sain jo kolmannen kerran. Edes Toraslammen kummitus ei ole häirinnyt minua, joten en huoli koiraakaan seurakseni.

Olen nukahtanut. 
On varmasti aamuyö, kun havahdun portaalta kuuluvaan liikehdintään. Joku raapii saranapuolelta lukitsematonta ovea.  Minulla alkaa sydän pompottaa vimmatusti.
Nytkö kummitus haluaa lämmittelemään tuvan puolelle?

Tunkeilijan häivyttyä, rohkenen raottaa ovea nähdäkseni taskulampun valokiilassa mahdolliset jäljet. Huomaan, miten portaalla on tepasteltu ja eväslaukkukin revitty ovipielen naulasta.

Kettu mokoma vieraili revontulien ja minun sammuttua tekemässä selvää eväistäni.




Krapu 5, sanat: koira, huomata, kolmas. Sanoja saa taivuttaa halutessaan. Lisää krapuja ja lista krapuilijoiden kravuista löytyy SusuPetalin ja Caran blogeista. 


43 kommenttia:

  1. No, onneksi se oli kettu, eikä kummitus! Olisi kyllä koira ollut ihan hyvä matkakumppani kuitenkin.

    Tunnelmallinen retriitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkäinen kettu hoksasi tilaisuutensa. Retkeillessä on vähän atrvaamatonta jättää eväitään oven/teltan ulkopuolelle.
      Tiedä häntä, olisiko koirasta ollut mihinkään. Se olisi voinut pelästyä ja pompata laverille emännän viereen.
      Totta puhuen - minä en yksin pysty nukkumaan tuolla autiotuvalla juuri siitä kerrottujen tarinoden takia. Yrittänyt olen.

      Poista
  2. Huh, suorastaan jännittävää! Kyllä minullakin sydän pomppaisi kurkkuun noita kummitusjuttuja ajatellessa ja askeleiden kuuluessa oven takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krapu on krpau, mutta oikeasti olisin melko valppaana nimenomaan tuolla Toraslammen autiotuvalla. Olen sieltä niin paljon juttuja ja tarinoita kuullut, että iho on nousta nytkin kananlihalle.

      Poista
  3. Täällä etelässä ei hiljaisuutta löydä, eikä valosaasteetonta paikkaa. Aikamoinen kokemus olisi tuollainen retriitti, tosin yksin en uskaltaisi. Huoks, onneksi vaan kettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö sinun miten kauas mennä, että löytyisi paikka ilman valoja? Minun tarvitsee vain sammuttaa valot ja lähteä ulos, niin lumettomaan ja uudenkuun aikaan on säkkipimeää. Loistavaa nimenomaan kuvat tähtiä ja Linnunrataa ynnä reposia. Autiotupia on muutamia myös melko helposti saavuutettavissa. Eli retriittejä voin itselleni pitää.
      Kettukin osaa järjestää unettoman yön.

      Poista
  4. Ehkä koira olisi ollut hyvä kumppani. Mutta joskus tekee hyvää olla ihan omassa yksinäisyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän noista koirista aina tiedä. Saattavat olla pelkureitakin, Tosin omaa kaukaasialaistani ei uskaltanut autiotuville viedä, sillä silloin sinne ei olisi ollut kenelläkään vieraalla asiaa, eikä sellainen ole sallittua retkeillessä autiotuvilla.
      Kyllä omassa yksinäisyydestää voi nauttia ainakin silloin kun se on vapaaehtoista.

      Poista
  5. Yksin ollessa aistit ovat herkillään.Kyllä olisin minäkin saanut sydämen tykytyksiä.
    Krapun alku kuulosti kyllä ah, niin suloiselta olemiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kyseisellä autiotuvalla en osaa nukkua hyvin yksin ollessani. Yritin, mutta kesken jäi. Muuten tupa on seudun ehdottomasti kiinnostavin ja monesti olen siellä tuijotellut kaminan liekkien loimotuksia suuluukun rakosista, kun muu porukka on tuulastamassa. Se on rauhoittavaa.

      Poista
  6. Katselin löydänkö pian räjähtävää jättiläistähti Betelgeuze josta nyt puhutaan. Hui, älä pelkää ei ole kummituksia :) Retriitti kiinnostaisi, kaipaan joskus ihan hiljaisuutta ilman valoja. Tosi hieno krapu ja kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota Orionin tähdistön Betelgeuzea olen myös tarkkaillut. Tosin Tähdedt ja Avaruus-lehden mukaan se ehkä hajoaa Supernovaksi noin 100000 vuoden päästä - kenties. Mieölenkiintoinen tähti jokatapauksessa, illallakin sitä katselin, tosin oli julman kylmää - 33.1!
      Retriitti on kokemuksen väärtti, jos kiinnostaa. Olin kerran oikein järjestetyssä sellaisessa pitkän viikonlopun.

      Poista
    2. Kiva kun myös seuraat tuota tähtitiedettä :) Ompa teillä todella paljon pakkasta. Siellä on ihan suomen talvi.

      Poista
    3. Olen tosi kiinnostunut avaruudesta, tähdistä, ja kaikesta mmaailmankaikkeuteen liittyvästä. Luen tarkkaan tuon mainitsemani lehden. En vaan ymmärrä noita valtavia mittasuhteita.
      Täällä on tosi kaunis talvi, paljon lunta ja nyt myös napakat pakkasegt. OIkeastaan ensimmäiset tälle talvelle.

      Poista
  7. Tuollainen kokemus elämän virrassa olisi ollut varmasti mahtava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retriittikokemus on minulle hyvin mieluinen. Ks. ylempää vastauskommenttiani.
      Joiskus tuntuu silktä, että pidän ihan vaan kotonakin sellaisenparin päivän omanlaisen retriitin, kun olen yksin kotona - suljen kaikki vempaimet, olen ja mietin, ulkoilen. Täällä se on helppo, kun ei näe muita ihmisiä päiväkausiin (siis silloin, kun mun mies on reissussa)

      Poista
  8. Tuollainen retriitti kiinnostaisi minuakin. Elävästi kuvattu ja voi noita kuvia! Sinulla on aina niin osuvat kuvat jutun kaverina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin reilusti vuosikymmen sitten pitkän viikonlopun retriitissä meran rannalla. Oli myöhäissykyn aika, ulkoilessa oli hienoa kuunnella luontoa, meri äänteli ja jäät helisivät rantaan. Jokainen hiljnetyi omassa huonessaan. Vieläkin muistan, miten nautin ajasta ja siksi kait ajottain kaipaan ns. omia retriittejäni.

      Poista
  9. Päästäppä autiotuvalle ketun kanssa. Olisi se juhlaa. Sykähdyttävä krapu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, autiotuvalle varmasti pääset, milloin vain haluat, mutta se kettu. Se on vakeampi juttu.

      Poista
  10. Hykerryttävän jännä kertomus.
    Ihanaa on hiiskumaton hiljaisuus, sitä välillä kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaisuus on mannaa monelle, itsellenikin. Varsinkin, kun olen tottunut hiljaiseloon jo vuosia, en jaksa lainkaan kulkea kaupoilla, en isoissa väkipaljouksissa. Joulumusakin marketeissa käy korviin, Kait sitä muuttuu olosuhteiden mukaan.

      Poista
  11. Apua mikä stoori! Minä en yksin uskaltaisi mennä edesä lähelle tuollaista paikkaa saati yksin ja olla yötä.
    Olen samaa mieltä kanssasi että olosuhteet vaikuttaa ääni- ja ihmismäärän sietoon. Silloin kun elämä on jatkuvasti joukossa älämölössä siihen sopeutuu samoin kuin yksinoloon vain valittujen äänien ympäröimänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kYllä minä luulen, että pimeäkin metsä on nykyään turvallisempi, kuin öinen kaupunki. Edellyttäen tietyenkin, ettei ole eksynyt metsässä.
      Tietty metsän äänet voivat antaa vauhtia mielikuvitukselle, kyllä itsekin sitä joskus joudun suitsimaan.

      Poista
  12. Voi taivas sentään,kun mä jo pelkäsin pelkästään kirjoituksen perusteella, niin mitä sinä itse olet siellä kokenutkaan!!!Hirvittävää pelkoa!!!??
    En uskaltaisi kyllä olla missään yksin yötä, tai en ainaskan nukuisi koko yönä, vaan olisin valppaana, pitääkö lähteä karkuun!
    Mutta todella hienosti taas kirjoitit, niin hienosti, että mulllakin täällä vähät hiukset nousi pystyyn!
    Teillä siellä edes on talvi! Meillä on vaan vesisadetta ja harmaata, paitsi nurmikentät vihertää päiväsaikaan?
    Mutta hyvää helmikuun alkua sinne jo kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autiotuvilla yöpyessä otan aina huomioon, että joku voi tulla sinne hyvinkin myöhään yöllä. NYkyään retkeilijät liikkuvat paljon otsalamppujen kanssa. Tällä mainitulla Toraslammen tuvalla on vain ns. kummitustarinansa, joka pitää aistit herkistyneinä, vaikkei suorainesti ole mitään pelättävää.
      Juu, talvi täällä on ja todella upea talvi. Tosin viime su-ma välisen yön -36.7 asteen pakkanen on hurjaa. Tai ei sisällä tietenkkään muuten, paitsi hirsien paukahtelu.
      Jospa teillekin ennättää vielä talvi. Kiitos aj hyvää helmikuuta myös itsellesi.

      Poista
  13. Upeita kuvia upeassa blogissa <3 mukavaa tammikuun loppua sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Sinulle heleää pian alkavaa helmikuuta, tammikuu loppuu koht´sillään.

      Poista
  14. Olin taas tunnelmassa mukana, onneksi vain kettu.. hienosti kerrottu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokoma vain söi eväät, jos se olisi ollut kummitus, niin eväät olivat jääneet retriittiläiselle.
      Tosiasiassa tuvassakin taidettiin huokaista helpotuksesta, kun portaalla hiljeni.

      Poista
  15. Voin hyvin kuvitella hiljaisuuden autiotuvan hämärässä, samoin säikähdyksen kun rapinaa kuuluu ovelta. Hieno kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on varmaan paljon tuntumaa autiotupien tunnelmasta, niin hälinästä kuin hiljaisuudestakin. Ei niissä yleensä pelätä tarvitse.

      Poista
  16. Aidolta kuulostava elämän tilanteen tarina😃
    Kummitusjutulle löytyi luonnollinen selitys.
    Henkimaailma on todellinen ja tuonpuoleinen maailma on minua monesti koskettanut neuvominen,varjelus mutta myös pelottelu koska on hyvä ja paha tuonpuoleinen maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä aina kummitusjutuille löytyy selitys. Kummasti ne jutut vain kiehtovat ihmisiä, minua mm.
      Minulla myös kokemuksia selittämättömistä tapahtumista, enempi hyviä kylläkin.

      Poista
  17. What a poetic title. Amazing thought. And all the keeps the readers to a perfect agony. I really love this text.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for your comment. Have you ever written 100 words stories?

      Poista
    2. My friend,
      The Greek Language is a very detailed language. This makes it easier to write a multi-word text. At the university, we wrote 900-word stories.

      Poista
  18. Ensinnäkin, en uskaltaisi edes nukkua noin kaukaisessa paikassa. Hui! Olet urhea. Mutta kai kotipaikkaansa tottuu. Onko krupu-kirjasi jo kohta julkaistu? Mahtavia juttuja! xoxo from Florida!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että omilla kulmakunnillaan ei osaa pelätä. Tämä autiotupa on pieni poikkeus, siitä on kerrottu niin paljon tarinoita, että moni kavahtaa siellä yksin yöpymistä. Tosin pelkäämistä siellä ei ole.
      Kyllähän nämä kraputarinat voisin tietysti haluta kansien väliin. Täytyy vielä kirjoittaa lisää.

      Poista
  19. Meillä täällä on tähtitaivas ja hiljaisuutta, mutta revontulia harvoin, eikä niin kirkkaita. Metsä on turvallinen paikka ja pimeää en pelkää. Kummituksiin en usko. En tiedä, pelkäisinkö yksin autiotuvassa, kun en ole koskaan ollut. Sinun kanssasi siellä olisi varmasti kivaa. Tai, kuka tietää, jos alkaisit oikein hurjia juttuja kertoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa minäkään metsässä pelätä, mutta erilaiseksi metsä muuttuu, kun otsalampun kanssa pimeällä siellä liikku.
      Kummitusjutut kiehtoo kyllä minua, niihin en usko, mutta johonkin yliluonnolliseen kylläkin.
      En kait semmoinen höpsö olisi, jos kaverin reissulle saisin, että pelottelemaan....

      Poista
  20. hienoa kun osaat nauttia luonnon kauneudesta ja sen suomasta hiljaisuudesta. täällä ei tahdo löytää enää hiljaista paikkaa mistään, juur iltapäiväkavelyllä siitä isännän kanssa juteltiikin, kun moottoritien meteli kantautuu kilometrien päästä! Onpas teillä ollu pakkasta. päivän aviisissa oli artikkeli tammikuun lämpötiloista läheisellä mittauspisteellä, keskilämpötila +2,4 astetta. viimeksi tammikuun keskilämpötila on jäänyt plussalle v 1989, silloin +0,5 astetta. Alle oli silloin vauva, mulle on jäänyt mieleeni tuo talvi siksikin, kun esikoisemme ollessa vauva oli paukkupakkasia monta talvea peräkkäin, matalimmillaan -36,6 astetta tammikuussa 1985.
    nyt on kirkasta ja käytiin katselemassa Orionia, siellä se Betelgeuze oli helposti löydettävissä isännän tähtiohjelman avittamana.
    toivottavasti pakkaset hieman hellittävät ja pääset suksille!

    Betelgeuze

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai täälläkin saattaa törmätä melusaasteeseen, mutta yleisemmin saa nauttia hiljaisuudesta. Määräaikoina armeijan ilmavoimat tekee harjoituslen toja ja silloin on kyllä melua.
      Talvi pitää meitä napakasti otteessaan, joka toinen päivä on pakko saada lumet pihasta kolattua ja lingottua. Pakkasiakin ihan riittävästi, tänään jumppaan lähtiessä - 25.8
      Ei näillä keleillä viitsi lähteä hiihtämään, ikä liioin tähtiä tuijottelemaan. Orionin tunnistan, se näkyy näihin aikoihin suoraan tien päällä. Betelgeuszesta luin Tähdet ja avaruus-lehdestä, että hajoaisi piakkoin mustaksi aukoksi. Se piakkoin on kuitenkin avaruusajassa ehkä 100000 vuotta, ehkä enmpi, ehkä vähempi??

      Poista