tiistai 21. tammikuuta 2020

Outo tunne



Kyttääjä

Outo tunne, kun tietää olevansa yksin, mutta tuntuu, ettei  olekaan. Kuin joku kyttäisi ja inhoväristys kulkee kropan läpi.

Kitken mansikkamaata. 
Matcho istuu vinttikaivon kannella haukkuen hurjistuneena.  Hiiviskeleekö täällä kenties vaarallinen tyyppi? 
Puen vikkelästi bikinien päälle hellemekon ja katselen levottomana ympäristöä.
 On kesäpäivä herkimmillään ja vastaleikattu ruoho tuoksuu. Matcho rauhoittuu makuulle, mutta idylli on rikkoutunut.

Vajan peltikatolta kuuluu ääniä ja minuun iskee kumma epätietoisuus. Seuralaisekseni työntyy pelko, enkä nauti enää mökkeilystä.
Jätän puutarhatyöt ja lähden hölkkäämään kotiin, Matcho ihmetellen vierellä. 

Vastaantulevasta poliisiautosta kysellään, olenko mahdollisesti havainnut outoja liikkujia?
-En havainnut, mutta tuntenut kyllä jollakin tasolla. Onko joku karannut ?




*
Krapu 4, sanat: karata, vaarallinen, kyttäys. 
Krapu = 100 sanan kirjoitus, otsikko mukaan lukien. Lisää kravuista ja krapuilijaluettelo klik. blogeja Susupetal ja Cara

32 kommenttia:

  1. Voi tuota koiraa kuvassa <3 <3 <3

    Ja tuo ylempi kuva on niin perinteisen näköistä suomalaista maalaisidylliä.

    Vaan inhoittava tunne tuollainen, että joku kyttää. Ja kun vielä koira haukkuu, hui. Minäkin lähtisin karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KOira oli meidän pitkäaikainen lemmikki, aivan upea kaveri, jolla paimentaminen verissä.
      Tuollainen tilanne on silloin tällöin itselle tuttua, kun olen yksin marjassa. Kyttääjä saattaa usein olla kylläökin eläin, mutta se tunne!

      Poista
  2. Kurja tunne, kun ei tiedä onko joku jossain pusikossa kyttäämässä.

    Tuo koira on niin söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin kenkku tilanne kyllä, että mieluummin itse lähden vege. Yksinäisillä marjareissuilla sitä olen kokenut.
      Koiraa on joskus ikävä, se oli hieno retkikaveri.

      Poista
  3. Joskus tuntuu että joku seuraa. Matcho on varmaan turvallista seuraa. Hieno maalaismaisema vintikaivoineen. Kiva kraputarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin hämärissä yksin kulkien, saatan vilkaista välillä taakseni. Jos koira on kaverina, niin silloin ei yllätyksiä tule

      Poista
  4. Ihanat kuvat kravussasi! Banneristasi näkee, että aurinkokin on siellä päin paistanut <3
    Joskus yksin kotona ollessa iskee tuo häiritsevä tunne, vähintään on lukittava ovet :) Pelko voi ilmaantua jotain trilleriä lukiessa tai uutisia kuunnellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä aurinko on paistanut ja pakkaspäivä parhaillaankin. Tavaatttoman hieno talvisää. Harmi, ettei se jaksa levitä koko maahan. Tasaantuu kesällä, kun etelässä on aurinkoa ja lämmintä, täällä koleaa ja itikoita.
      Kovin arka en ole, mutta josksu yksinäisillä reissuilla tuntuu, ettei ole yksin ja aistit terästyy.

      Poista
  5. Siellä päin maailmaa eläimet ja enkelit seuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enempi tosiaan luulen, että täällä joku elän tarkkailee minua, kuin että näin syrjässä ihminen olisi kytiksellä.
      Tai menen ja tiedä, pimeinä iltoina joskus joku auto hidastelee ohiajaessaan kulkiessaan tietä, joka ei johda minnekään, vaan takaisin joutuu palaamaan. Tulee mieleen asuntojen tyhjentäjät?

      Poista
  6. Minun huomioni kiinnitti tuo kuva rakennuksesta ja vinttikaivosta. Se toi mieleeni ystäväni lapsuudenkodin pihapiirin:) Vietin siinä muistojeni pihapiirssä hyvin paljon aikaa lapsena. Näin taannoin untakin siitä ja piirsin kuvan siitä: https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/12/unikuvasta-ideaa-eras-pihapiiri.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakennus kaivon vieressä on sauna. Tämä on Rytivaaran torpan alueelta. Googlaamalla löydät paljon asiaa Rytivaarasta. Hieno paikka se. Käyn katsomassa antamaasi linkkiä. Kiitos.

      Poista
  7. Puistatti.Tunne, että joku/jokin katselee, muttet itse näe,on tosi häiritsevä.
    Viime kesänä olin aamusta menossa hakemaan metsän reunasta riistakameran muistikorttia katsottavaksi.Ihan siinä muina naisina talsin aamutuimaan.Yhtäkkiä kuulin hyvin matalaa, varoittavaa murinaa,sellaista koiraeläinmaista.En nähnyt murisijaa missään, mutta katsoin parhaakseni poistua hitaasti paikalta.Oliko supikoira en tänä päivänä sitä tiedä.Jostain se minua katseli piilostaan.
    Useastikin metsässä tulee tunne, että nyt joku seuraa jostain.Sisätiloissa olen saanut elämäni aikana parikin hyvin vahvaa tuntemusta, että joku muukin on läsnä, tuntenut jopa pienen ilmavirran tai hipaisun.Ja se, että koira jää valppaana tuijottamaan tyhjää on myös aika jännä tunne.
    Hienot kuvat hienoon krapuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. p.s.ja tuo bannerikuva on hyvin raikkaankaunis!<3

      Poista
    2. Todella inho tunne tuo, että tuntee jonkun tarkkailevan itseään. Joskus aistin yksin ollessani jonkun tuoksun, joka ei mitenkään todellisuudessa ole mahdollinen.
      Koira tietää aina ennen kuin itse, että joku on lähellä
      Kiitos bannerikuvan kehuista.♥

      Poista
  8. Minäkin ikävöin koiraani joka oli seuranani retkilläni ja pelasti minut kerran puukon kanssa perässä tulleelta mieheltä kun murisi ja nosti karvat niin mies ei uskaltanut tulla lähemmäksi mutta puhkoi raivoissaan auton renkaat. Pelkään eniten ihmisiä vaikka tunnen eläinten seuraavan kulkuani lähes päivittäin..joskus jännittynyt olo mutta harvemmin pelkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui sentään mikä kauhukokemus. Onneksi selvisit vain autonrenkailla. Toistaiseksi en täällä osaa pelätä juuri mitään. Tiedän, että petoeläimiä on seudulla, mutta en ole nähnyt, kuin jälkiä.
      Jonkinlainen lintukoto verrattuna kuitenkin verrattuna isoon maailmaan.
      Kiitos baanerikuvan kehuista, ks.tuohon hieman alemmaksi.

      Poista
  9. Erittäin kaunis tuo ..onko se banneri siis

    VastaaPoista
  10. Yksin syvällä metsässä marjassa...ei enää, nuorempana juu mutta tänään en yksin menisi. Mielikuvitus näkee puunrungoissa, kivissä, pensaissa aina jotain mikä ei kuulu joukkoon...
    Ihana koira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, jos mielikuvituksen antaa lentää, niin pelottamaan alkaa.
      Itse muistan alkaneeni pelätä mustikkareissulla myöhään elokuisena iltana, jos virvatulet alkaisivat loistaa suolla. En vain ymmärrä, mitä oikeastaan pelkäsin, mutta mustikat jäi poimimatta.

      Poista
  11. Hui kauhistus! Ottaisin jalat livakasti alleni. Oli onneksi koira turvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä kävi kirjoittajallekin. Häipyi paikalta pois ottamatta selvää, kuka tai mikä varsinaisesti pelotti. Kaukaasialainen Matcho olisi kyllä puolustanut emäntäänsä. Ehkä liiaksikin!

      Poista
  12. Olipa jännäri! Joskus tulee tunne, että joku seuraa. Mettässä kattelen mahollisia poroja tai karhuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin kesällä teen. Jos on poroja rauhallisesti liikkeellä tai syömässä, ei ole karhuja lähellä.

      Poista
  13. Vaikka on noin urhea Matcho turvana, niin kyllä näkymätön silmäpari saa kylmät väreet menemään - jopa täällä lukijalla.
    Elävästi kerrottu, hieno krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se lisää vielä epätietoisuutta, jos /kun koira on aistinut jotain ylimääräistä, vaikka mitään ei näy.
      Kiva, jos pääsit tunnelmaan, kiitos kehuista.

      Poista
  14. Outo tunne!!!
    It's amazing. A door, a dog, a fiction. Perfect.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks again. This story is full fiction. Only the dog was mine.

      Poista
  15. pistitpä kihelmöivän tarinan ja mitkä kuvat. Selma oli kyl mahtava vahti ja muutenkin niin lutuinen isosta koostaan huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selmasta on paljon kuvia ja muutenkin paljon muistoja. Hieno koira tosiaan.
      Tarinassa vähän toden tynkääkin höystettynä mielikuvituksella.

      Poista