Yllytin tänään itseäni ladulle, sillä kertaakaan en ole näillä lumilla vielä hiihtänyt. Aina vaan suunnannut omille reiteille pitkin
metsiä umpihankeen.
Alku yhtä jahkailua. Pitkälle
iltapäivän puolelle mietin viitsinkö lainkaan hiihtämään vai uppoudunko kirjan
kanssa viltin alle.
Parhaan ajan päivästä tärväsin hölmöyttäni lukemiseen, mutta
kun viimeinen sivu oli luettu, niin hain kuin hainkin sukset, sauvat ja monot
esille. Kuitenkin oli alkanut jo hämärtyä, vaikka kello vasta vaille kolme.
Otsalamppu mukaan ja menoksi.
Hiihtäminen sujuu.
Perinteistä etupäässä ainakin alkumatkasta. Latukone on päivällä kiertänyt reitin ja latupohja
on miellyttävää hiihtää. Pieni rahina suksen alla ja sauvojen rapsahtaminen
hankeen ovat ainoat hiljaisuuden rikkovat äänet.
Tulee tunne - kaukana kavala
maailma.
Hämärä voimistuu nopeaan.
En sytytä vielä otsalappua, vaan
nautin suoalueella rivakasta etenemisestä ihan puuskuttamiseen asti. Silmälasit
huurtuvat ja nostan ne pipo alle. Päässä tulee ruuhkaa, kun siellä on jo
ennestään otsalamppu.
Huvittuneena ajattelen kilpailuviettiäni.
Kun ei ole ketään
kenen kanssa nyt kilpailla, niin enkös minä itseni kanssa! Kokeilen pikaspurtteja niin lujaa, kun mummo vain pääsee. Rynnimisen päälle on pakko
ottaa lepoasento sauvoihin nojaten ja vetää hetki täysillä henkeä sisään ja
puhaltaa tohinalla ulos.
Tämmöisiä monta peräkkäin, niin jopa saavat keuhkoni
tuuletusta ja tahtomattani ruokin mokomaa kilpailuviettiä.
Mutta toki aivan sikakivaa hiihtää ylhäisessä yksinäisyydessään
upealla baanalla. Kaiken kaikkiaan matkaa reissulleni kertyy noin kuusi km.
Paluumatkalla vauhti odotetusti hiipuu. Ehdin kuvata nyt enemmän. Paitsi, että kuvista tulee suttua.
Otsalampun valossa viimeiset kilometrit.
Omanlaisensa
nautinto sekin, kun ympärillä huokailee pimeä metsä. Taivas syvästi tumman
sininen, lumikin sininen siellä, mihin lampun valo ei ulotu.
Jään elättelemään toiveita, että seuraavan kuutamon aikana usuttaisin
itsestäni uudelleen hiihtäjän ladulle tai metsään.
Toissapäivän kuutamo oli upea, mutta
pakkasasteita liiaksi lähteä iltayöhiihdolle.
Parhaillaankin kuu lymyilee pilvien takana.
On sinulla upeat hiihtomaisemat ja sininen hämärä. Hiihtäminen on nautinnollista hyvällä kelillä ja ladulla.
VastaaPoistaOikein hyviä hiihtoretkiä sinulle,Itse kun en enään hiihdä, eikä täällä voisikkaan kun vesi vei loputin lumet, pellot täysin lumettomia.
Ei ole todella valittamista hiihtomaisemista, eikä laduistakaan. Jonkun verran pyrin hiihtämään, se sopii hyvin minun kuluneelle kropalleni.
PoistaKiitos ja mukavia tammikuun päiviä sinulle.
Kamalaa, kilpailet itsesi kanssa, huh :D No, siinä kunto kyllä nousee!
VastaaPoistaKauniita maisemia ja kuutamo oli täällä etelässäkin niin upea ja valaiseva!
Eiks olekin? Niin pöhkö olen, enkä tuosta parane, mutta totta sekin, että peruskuntoa nämä minun spurtit kohentaa. saisin tehdä vaan useammin.
PoistaKuun kuvaus oli minulla mielessä, mutta meni ohi, kun pilvisyys ja uudet lumisateet tulivat haittaamaan harrastuksiani.
Kyllä on kaunista! Meillä kuluneen viikon vesisateet ja myrskytuulet ovat vieneet melkein kaikki lumet.
VastaaPoistaKyllä täällä edelleen talvelta näyttää ja tuntuu, vaikka myös osamme saatiin sään lämpenemisestä. Tykyt putosivat, nyt vain ohut lumiharso puiden oksilla.
PoistaMuuttuivatko tiet siellä liukkaiksi?
Kyllä huokailen noita hiihtomaisemiesi kauneutta!Ja huvitti lukea tuosta kilpailemisesta itseään vastaan.Se nimittäin on minullekin tuttua.Kesäisin maalla ja joskus muulloinkin, katson kuinka nopeasti saan jotain tehtyä,ihan kellosta siis.Ja olen niin tyytyväinen kun on esim. tuntiin saatu sisälletettyä jos jotakin.Minulla olisi kaikki aika tehdä verkkaisesti ja jättää loput huomiseen, tai kokonaan tekemättä,mutta niin vaan spurttailen itsekseni.Niin sieluni silmin näen sinut siellä sinisessä hämärässä ottamassa mittaa itsestäsi.:)Varmasti saat ne keuhkojen pienimmät tiehyetkin auki kun oikein riuhtaiset itsesi menemään.
VastaaPoistaOli miellyttävää lukea taas hiukan pidempi kirjoituksesi.
Eikö tunnu jotenkin huvittavalta havaita itsessään kilpailuintoa, kun ei edes keksi, miksi? Ei tuo hiihto yksin ole kohdallani se, mikä intouttaa minut kilpailemaan itseni kanssa. Luulen myös, ettei sina ja minä olla ainoat, jotka kilpailee itseään vastaan.
PoistaOlen jo liki vuoden antanut elvytystä blogilleni näillä sadansanan jutuilla, kun paljolti muut sanat ovat olleet kadoksissa. Kyllä itsekin toivon, että löytäisin entisen kirjoitusflowni.
Ihanaa sinistä kauneutta ihailen kuvissasi. Mukava siellä on hiihdellä, täällä talvi väliin. Kiva lukea sun tarinaa :) Mukavaa talvipäivää!
VastaaPoistaKyllä talvi ehtii vielä sinullekin, Ei olla vielä edes puolivälissä.
PoistaSitä odotellessa nautitaan joka påäivästä uudesta.
Tuttu tunne tuo, että lähtisikös sitä ulos reippailemaan vaiko eikö. Ja joka kerta kun on lähtenyt, niin on todennut että kyllä kannatti. Raikasta ilmaa keuhkoihin noissa upeissa maisemissa. Kyllä kelpaa kulkijan kulkea.
VastaaPoistaItse huomasin muuten ihan kaipaavani poskille sellaista kirpeää pakkasen puraisua.
Nykyään mulle käy aivan liian usein noin ja mikä pahinta, jos vähänkin harmittavaiinen sää, luovutan ulkoilun ja hipsin tietokoneeni luo, jossa uppoan kuvien muokkaamiseen ja järjestelyyn.
PoistaVoitaisiinko me Villiturkki sopia kahdestaan noin vain isompia mölyjä päästämättä, että ei laisteta ulkoilusta?
Se me voidaan sopia. Eihän sitä mitään maratonia tarvitse joka kerta kiertää, kunhan vain menee ulos ja katsoo että minnekkäs sitä ja minkä verran kulkee. Silleesti sopivasti jotta tulee hyvä mieli. :)
PoistaTämä on hyvä idea.
Poistakivoja kuvia, pari kertaa ollut mukana lastenlasten kanssa.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTykkääkö lastenlapset hiihtämisestä?
nyt olen hieman kade, lumen kaipuuni sen kuin lisääntyy kuviesi ja hiihtoretkesi myötä. saas nähdä saako meil ol sukset koko talven varastossa. toivoani en viel heitä, koska joskus aiemminkin ollaan päästy ladulle vasta helmikuun lopulla!
VastaaPoistaKyllä todellakin silmälle tämä lumimaisema näyttää uskomattoman kauniille, hiihtoon ja lumikenkäilyynkin loistavat olosuhteet. Haittapuolena on nyt valtavat lumimäärät, joille ei piha enää tahdo riittää. Mittauspaikoilla jo mittakepin asteikot loppuneet, lunta yli 110 senttiä. Kyllä siitä teillekin lunta piisaisi.
Poista