Tällekään petterille eivät minun ruukuissa kasvavat lehtisalaattini, tillit, eikä silpoydinherneet kelpaa. Se vain käy makoilemassa grillikodan seinustalla pehmeässä hiekassa. En minä pahakseni kuitenkaan pistäisi, vaikka "puutarhatuotteeni" söisikin. Pitäisin siten poroa vähän enemmän "minun poronani"
Mustikoita olen löytänyt, mistä olen hyvilläni ja vastaavasti niin harmissani hillatilanteesta. Iloitsin kesäkuun puolivälin alla, kun suot olivat valkeanaan hillan kukkaa. Rohkenin silloin toivoa, että tulee hyvä hillakesä, vaan toisin kävi ainakin tällä pienellä alueella, missä ankara halla vei kaiken, kuten Saarijärven Paavolla aikoinaan. Kaunis ja kuulas on hallayö, mutta niin tuhoisa.
Milloin en kapua näille huikeille näköalapaikoille marjastamaan, silloin suunnistan polulle matopurkin ja ongen kanssa suuntana kalaisa lampi. Äkkiä saattaa kalastaessa vierähtää useampi tunti. Välillä tulee keitettyä kaffeet ja hörpittyä nekin luonnon suuressa puutarhassa. Useimmiten tulee kalaa, ei ihka joka kerta, mutta portti on avoin kesään yhä.
Oi nuo ihanat heinäseipäät!!!!
VastaaPoistaOn nämä Lapin maisemat niin rauhoittavan kauniita. Ja nuo heinäseipäät tuovat nostalgisia muistoja lapsuudesta. Mustikkaa on meilläkin erittäin hyvin ja myös villivadelmaa.
VastaaPoistaHeinäseipäät vie mukaviin lapsuuden muistoihin.
VastaaPoistaSitä sai olla aamusta iltaan haravan varressa kiinni. Välillä ruuanlaittajana ja kantajana heinäpellolle. Äiti teki kotikaljaa sellaisiin lasisiin ruskeisiin n. 3...4 litran pulloihin, se teki kauppansa helteisellä niityllä. Herkkua oli ehdasta sian savukyljestä tehdyt voileivät, ite leivottu ohrarieska. Ohra tietenkin omalta pellolta. Oi niitä ihania aikoja.
Jos yksi poro tahi parikin kortteeraa piha alueella se ei Minuakaan haittaa, tykkään poroista.
Sitten kun niitä tulee iso tokka, ne lopullisesti tuhoavat ryytimaan tahi pellonkin, kokemusta on taka vuosi kymmeniltä. Nythän poroja enää synnyinkotini tanhuvilla liikkuu kymmenkunta.
Kauniita kesän tunnelmia on postauksesi.
Minullakin tuli ihan lapsuuden muistot mieleen noista heinäseipäistä. Tuolla tavalla tehtynä heinänteko kesti kauan, mutta kylläne ovat jotenkin niin kauniita ja nostalgisen näköisiä. Kauniita luontokuvia olit muutenkin ottanut. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaIhana kesä on teillä Lapissa(kin):))
VastaaPoistaPoroja, tuntureita, heinäseipäitä ja unohtumattomia maisemia...
Kiitos postauksesta, Aimarii; leppoisaa sunnuntaita sinulle.♥
Minullekin heinäseipäät tuovat mieleen lapsuuden, jotenkin nostalgista! Lapissa en ole koskaan käynyt, mutta ehdottomasti haluaisin sinne mennä vaeltelemaan. Ihania kuvia rakkaasta kotosuomesta <3
VastaaPoistaTuolla tuuletat lopullisesti kaikki talven tuomat "hämäkin seitit" päästäsi.
VastaaPoistaLeppoisen oloisia kuvia.
Kerran olen ollut heinäseiväs-hommissa - vierailevana tähtenä :). Mutta muuten ne sijoittuu muistoissani auton ikkunasta näkyviin maisemiin. Enää ei niitä näe, kuin jossain perinnetapahtumassa jonkun kartanon mailla.
On se hyvä että kesä tuli uudestaan tänne pohjoiseenkin. Hyvä että sieltä löytyy mustikkaa. Kävin eilen kävelemässä tunnin vaaran rinteellä ja saaliina oli pari desiä mustikkaa. Eli kovin suurta saalista ei ole luvassa.
VastaaPoistaNythän ne kesäpäivät vasta alkaa! Kauniita maisemia ja poroja sinulla siellä. Heinäseipäät tuovat huonojakin muistoja: kärsin lapsena oikein kauheasta heinänuhasta, mutta oli siinä se hyvä puoli, että ei tarvinnut mennä heinäpellolle : )
VastaaPoistaOnnittelut suokilpailusta! Pronssi on hyvä saavutus. Sinulla on mahtava asenne asioihin ja rutkasti rohkeutta!
Kuvissa on hieno tunnelma voin hyvin kuvitella katselemaan maisemaa.
VastaaPoistaKyllä pohjolaa nyt hellitään heltellä, olen sallassa ja 26 varjossa tällä "sallatunturin" juurella, Se oikeahan on tuolla rajan takana, yllättävän lähellä, museossa käytiin sallan sotahistoriaan tutustumassa. Uimassa saa mielin määrin näillä keleillä käydä. Heinätöissä oli tulppion tien varrella porukoita ja arvelin porolle kerättävän.
Ohoo, nuo heinäseipäät onkin jo harvinainen bongaus, vaikka kyllä niitäkin silti joskus harvoin vastaan tulee. Itse bongasin jonkinlaisen perinnepäivän tuloksena talkoolaisten seipäille pistämiä heiniä. Niitä katsellessa tuli väkisinkin mieleen, että taitolaji se on tuokin. Kuva on tallessa mutta en tiedä viitsinkö blogissa julkaista :D
VastaaPoistaMinäkin näin oikeita heinäseipäitä reittini varrella vaan en ehtinyt kuvaamaan, on ne vaan nostalgisia. Ihana tuo nurkan takaa kurkkiva poro! Ja ssaat niitä ihastella ihan vierestä.
VastaaPoistaHih, hauskat suojuoksut siellä päin, suorastaan vaaraa uhkuvat, vallan hyvin tuli menestystäkin, en yhtään ihmettele, sinulta sitten sujuu mikä vaan,hienoa! Onnittelut!
Hillat ja puolukat vei yksi hallayö täältäkin, mustikkaa on kyllä poimia asti. Kalalla saattaa käydä, vaikka kalaa ei saisikaan. Sinulla on hienot maisemat rentoutua luonnon helmassa.
VastaaPoistaKyllä sinulla on upeat mustikkamaat ja vattujakin saat. Harmi, että ne hillankukat halla vei, kun niin lupaavalta näytti. Poro on kiva grillivieras, kun ei vahinkoakaan tee. Hienoja kuvia olet taas ottanut. Heinäseipäitä ei juuri muualla näe kuin blogien kuvissa. Se oli minulle tuttua työtä ja tuli niitä tehtyäkin. Nyt en jaksaisi enää, mutta on mukava katsella.
VastaaPoistaMustikoita tulee nyt kiitettävästi. Sain kuulla, että joku oli poiminut pari ämpärillistä hillaa ihan täältä noin 60 km päästä. Voi että harmittaa, kun kukaan ei kerro hillapaikoista mitään. Kalliita ovat ostaa.
VastaaPoistaNiinpä, yksi hallayö ja satotoiveet kariutuivat siihen.
VastaaPoistaHallayö kuva on tianomainen.
Aurinkoisia päiviä!
Huikeat kuvat! Mustikka on hyvää ja terveellistä, vaikka hilla tietty olisi sitä herkkua.
VastaaPoistaMeillä on ollut niin kuivaa, että kaikki kuivaa kippuraksi. Pakko on ollut jo alkaa säännöstellä kastelemista. Vain monivuotiset enää kastellaan ja kukat ruukuissa sentään.
Kiitos jälleen kerran kauniita kuvia ja leppoisia tapahtumia Suomen kesässä!
VastaaPoistaKiitos jälleen kerran kauniita kuvia ja leppoisia tapahtumia Suomen kesässä!
VastaaPoistaHeissan sinulle ois tunnustus blogissani,joten oleppas hyvä ja käyppäs hakee!Kauniita kuvia sinulla jälleen,ihaillen kattelen..
VastaaPoistaKalastuksessa on se hyvä puoli, että ikävät asiat unohtuu ja mieli tasantuu ja ajalla ei ole mitään merkitystä, se vain unohtuu. Poron kurkistus nurkan takaa on hauska.
VastaaPoistaTäällä taas mustikkaa ei tahdo löytyä mistään. Olisipa kiva herätä ja katsella poron makailua saunan nurkilla.
VastaaPoistaKalastus on kyllä sellainen harrastus, ettei siinä pysty kuin keskittymään olennaiseen. Parasta laatua päivään.
Nuo maisemat ovat niin uskomattoman kauniita!
VastaaPoistaVarsinkin sumukuva on ihan erityisen kaunis!
Nythän noita marjoja pitäisi säilöä pitkän talven varalle.
Jossain päin pohjoisessa lakkaa on ilmeisesti aika hyvin!
Tuo on niin sitä minulle tutun ja rakkaan oloista maisemaa, Koillismaan tyttöhän minä olenkin! Nautinnollista kesän jatkoa ♥
VastaaPoistaMinä jo ehdin ajattelemaan, että sinä kuljet hillasoilla, kun blogissasi oli hiljaista. Onneksi sentään suun olet saanut mustaksi mustikoista.
VastaaPoistaKesä jatkuu, kesä.
Tykkään tosta sun ilmauksestas Luonnon Suuri Puutarha. On sulla maisemat. Eipä ole joka tytöllä omaa Petteriä pihallaan. :)
VastaaPoistaHienoja kuvia ja tunnelmia Aimarii:) Ja ihastuttava Petterikin poseerasi varsin ilmeikkäästi. Luontokuvat olivat kaikki mukavia, mutta suosikkini oli ilman muuta yläkuvan heinäseiväskuva. Mustikoita olen syönyt vain koiralenkillä, mutta vielä niitä ehtii poimia pakkaseenkin. Mukavaa elokuun jatkoa Sinulle.
VastaaPoistaHuikeita tunelmapaloja, täällä kesäisin laiduntavat porot ovat ylhäällä tuntureilla, alhaalla on liian lämmin.
VastaaPoistaKiitos kovasti paljon kommenteistanne. Mukavaa, että olette piipahtaneet blogissani, joka niin valitettavan harvoin osoittaa mitään elonmerkkejä.
VastaaPoista