Talventekijät

 

Talventekijät

Pakkasherra ja Lumikuningatar ovat aikaansaanet kauniin talven ja aikovat juhlistaa sitä naamiaisilla.  Molemmilla ajatuksena sovinnonteko, sillä jatkuva toisen työn mitätöinti raastaa mieliä. Lumisateen päälle Pakkasherra hyytää kylmää. Muutaman päivän mokomaa sulateltuaan Lumikuningatar puhaltaa lunta tuutin täydeltä upottaen Pakkasherrankin kinokseen.

Kiusanteko saisi riittää.

Kevättalvella Pakkasherra ja Lumikuningatar kohtaavat salaa tykkypuiden alla silmänaamiot silmillään.

Kahden suuren välillä kipunoi.

Lopulta jaarittelun keskeyttää Pakkasherra vetämällä Lumikuningattaren syleilyynsä. Suudelmien hurmassa Pakkasherran jäiset huulet rikkovat lumen valtiattaren kaulakorun ja timantit häviävät sukkelasti hankeen.  

- Mahdotonta niitä on kerätä. Pakkasherra mutisee kuuraisen partansa takaa.

-Pitäisit parempaa huolta timanteistasi!

Riita on valmis. Pakkaset ja lumisateet vuorottelet edelleenkin.

♥♥

Krapu 4, annetut sanat:  mahdotonta, riittää, naamiaiset.  Lisää krapukirjoittamisesta, kun  klikkaat Susupetalin blogiin.

Suksilla sujutellen

 Moni on ehkä ottanut sukset esille?  

Minä innostun silloin tällöin metsäsuksiretkelle, vaikka varsinainen "hiihtokauteni" on vasta keväthangilla.

Eilen kaipasin lumiseen maastoon, liikkumaan lumipuiden alle. Miinus 16.5 asteen pakkanen nipisteli peukaloita, vaikka rukkasen sisällä oli lapanenkin. Tietysti kuvien ottamisella on siihen  osasyynsä. 

 

Ruska-ajan jälkeen en ole rakkaiksi käyneitä paikkoja käynyt tervehtimässä. Tunsin itseni suorastaan  petturiksi, joka ei ystäviinsä pidä yhteyksiä.

Maastoon kaivetut syvät ojat eivät ole täyttyneet lumesta ja osoittautuvat hankaliksi ylittää 240 senttisilla suksilla. Lunta tuskin puolikaan siitä määrästä, mitä vuosi sitten, mutta vielä ehtii tulla.

Mietin rämpiessäni, oliko pakko lähteä ylittämään suo? 

Tietenkin, suo on kotisuo. Ja toisekseen, Kärryvaara on rakas. Mieleni minun tekevi, ajatukseni ajattelevi kiivetä sen ylärinteelle, mutta ei nyt.  Kevään retkellä minulla on totisesti  repussani nokipannu ja retkipäiväksi kelpaa vain aurinkoinen ja tuuleton päivä. Oih, huomaan olevani melkoinen herkuttelija.

Tänään tyydyn Kärryn hitaasti nousevaan ja hikeä nostattavaan pitkään alarinteeseen.  Pysähdyn kesken nousun usean kerran katsomaan taakseni ja nauttimaan näkymistä. Olo on elämyksellistä.

Nousun jälkeen on laskettava rinne alas ja teinimännyt ovat hankaluutena. Olen ruvennut nimittämään nuorta istutettua männikköä teinimänniköksi. Sellaisessa männikössä  mäenlasku on töksähtelevää mutkittelua.

Seison tovin Karsikkokankaalla mielipaikallani. Katseella hyväilen tutuksi tulleet maisemat ja vanhan koivun, yhden voimapuuni.  Olen hyvilläni koivun puolesta, ettei metsätyökone kaatanut sitä. Nojaan huurteiseen runkoon ja huvitan itseäni ajattelemalla - koivu on kuin emo teinimännyt ympärillään.   

Kopistuksensuolla kylmyyden tuntee kunnolla sormissaan ja poskipäillä. Pitkä suo on tylsä hiihdettävä, siksi ajatukset liidelköön, minne mielivät. 

Kesäinen Kopistuksensuo oli kuin hunnutettu morsian tupasvillan kukkiessa pitkin suota valkoisenaan. Myöhemmin suo hehkui oranssina hillaa! Ja nyt minä tykkään, että se on tylsä hiihtää. Häpeän ajatuksiani. Toivottavasti ei tule uniini, sillä suolla on oma historiansa, kun on saanut noin enteellisen nimen - Kopistuksensuo.

Tämmöisiä miettien kuulen Juurikkanivan kohinan. Vaatimaton kohina, mutta nivakin on lähes jäätynyt. Joki paikoin kokonaan jäätynyt, paikoin kapea uoma sulana keskellä virtaa, mutta se riittää koskikaralle. Havahdun sen sirkutukseen ja vilkaisen. Koskikaraa en aiemmin olekaan täällä nähnyt.

 

Matka joelta kotiin on pidentynyt sitten edellisen kerran. Aurinko on saamaisillaan päivänsä valmiiksi, mutta sädehtii vielä sen aikaa, että ehdin kotiin ja saunaan ja tarkistamaan, onko jäälyhdyn tekeleeni pysynyt kasassa. 

Lähtiessäni suksille liimasin haljennen jäälyhdyn vedellä yhdeksi kappaleeksi.

Junamatka

 

Junamatka   

 Juna on tulossa. 

Ehtiäkseen siihen on nuoren naisen juostava, vaikkei se hevin onnistu toinen käsi takintaskussa. Eikä muutenkaan aamun pakkasessa, jossa hengitys höyryää, silmäripset ja hatun alta karanneet hiukset huurtuvat.

 Nainen laski, ettei myöhemmällä junalla ennättäisi ajoissa ensimmäiseen työpaikkaansa. kun taskussa matkustava kissanpentukin pitää viedä hoitopaikkaan. Nainen kiristää juoksuvauhtia.

 Kissanpoikanen ei tykännyt aamuhölkästä. Ei rauhoitu junavaunussa, vaan maukuu heikolla äänellä raapien takkikangasta vimmatusti.

 Kisu löytää hetkensä. Se työntyy taskusta vaunun penkille. Kiipeää vikkelästi ikkunaverhoa ylös, toista alas pyrkien karkuun ahnaasti itseään tavoittelevia käsiä. Viimein hätääntynyt pentu putoaa vaeltajien rinkkaröykkiöön ja ennen kuin tajuaakaan, on takaisin emäntänsä takintaskussa.

Junamatka jatkuu.

♥

Krapu 3, sanat: heikko, laskea, vaeltaja.  Susupetalin blogissa krapuhaasteesta lisää asiaa. 

 

Meillä nyt pakkassää -6.5 verrattuna edellisviikon -35.3 pakkaseen. Lumihötyä on tullut kevyesti, ei ole ollut tarvetta kolaamiseen. Siis ihan leppoisaa talvea. 

Seitsemän ommelta

 Seitsemän ommelta

 Silmäkulma tikattuna Aino makaa tarkkailussa. Ohimoa jomottaa ilkeästi heti puudutuksen hävitessä. Kuitenkin olo on helpottunut, sillä silmä säilyi ehjänä ja muusta viis.

 - Rumannäköinen ruhje on joka tapauksessa syntynyt.  Ihmettelee lääkäri, että hoitaja hoitotoimenpiteen aikana.

Ainoa hymyilyttää, sillä selvitys tapahtuneesta saattoi hyvinkin olla epäuskottava. Harvemmin joulukuusenjalka aiheuttaa loukkaantumista syyskuussa!

 Aino pärjää hyvin toinen silmä mustan lapun alla ja toinenkin puolittain umpeen muurautuneena. Pihan lasten mielestä hän on merirosvo ja saa osakseen arvaamatonta ihailua.

 Kolmessa päivässä laaja mustelma muuttuu sinipunaisiksi, viikossa vihertävän keltaiseksi.  Ainon muodikas silmämeikki paljastaa kanssaihmisten reaktiot hämmästyksestä syvään sääliin.

- Niinkö? Miten se joulukuusenjalka nyt syyskuussa?

♥

Krapu 2, annetut sanat; kolme, pärjätä, mustelma.

Krapu on 100 sanan teksti otsikon kanssa.  Linkitä halutessasi oma krapusi Susupetalin blogiin.  Sieltä löytyvät muutkin krapukirjoittajat.

(Minun tämänkertainen krapuni on osa 2,  vuoden 2019, helmikuun 18 pv  kirjoitettuun krapuun nro 8 )