torstai 21. tammikuuta 2021

Suksilla sujutellen

 Moni on ehkä ottanut sukset esille?  

Minä innostun silloin tällöin metsäsuksiretkelle, vaikka varsinainen "hiihtokauteni" on vasta keväthangilla.

Eilen kaipasin lumiseen maastoon, liikkumaan lumipuiden alle. Miinus 16.5 asteen pakkanen nipisteli peukaloita, vaikka rukkasen sisällä oli lapanenkin. Tietysti kuvien ottamisella on siihen  osasyynsä. 

 

Ruska-ajan jälkeen en ole rakkaiksi käyneitä paikkoja käynyt tervehtimässä. Tunsin itseni suorastaan  petturiksi, joka ei ystäviinsä pidä yhteyksiä.

Maastoon kaivetut syvät ojat eivät ole täyttyneet lumesta ja osoittautuvat hankaliksi ylittää 240 senttisilla suksilla. Lunta tuskin puolikaan siitä määrästä, mitä vuosi sitten, mutta vielä ehtii tulla.

Mietin rämpiessäni, oliko pakko lähteä ylittämään suo? 

Tietenkin, suo on kotisuo. Ja toisekseen, Kärryvaara on rakas. Mieleni minun tekevi, ajatukseni ajattelevi kiivetä sen ylärinteelle, mutta ei nyt.  Kevään retkellä minulla on totisesti  repussani nokipannu ja retkipäiväksi kelpaa vain aurinkoinen ja tuuleton päivä. Oih, huomaan olevani melkoinen herkuttelija.



Tänään tyydyn Kärryn hitaasti nousevaan ja hikeä nostattavaan pitkään alarinteeseen.  Pysähdyn kesken nousun usean kerran katsomaan taakseni ja nauttimaan näkymistä. Olo on elämyksellistä.

Nousun jälkeen on laskettava rinne alas ja teinimännyt ovat hankaluutena. Olen ruvennut nimittämään nuorta istutettua männikköä teinimänniköksi. Sellaisessa männikössä  mäenlasku on töksähtelevää mutkittelua.


Seison tovin Karsikkokankaalla mielipaikallani. Katseella hyväilen tutuksi tulleet maisemat ja vanhan koivun, yhden voimapuuni.  Olen hyvilläni koivun puolesta, ettei metsätyökone kaatanut sitä. Nojaan huurteiseen runkoon ja huvitan itseäni ajattelemalla - koivu on kuin emo teinimännyt ympärillään.   

Kopistuksensuolla kylmyyden tuntee kunnolla sormissaan ja poskipäillä. Pitkä suo on tylsä hiihdettävä, siksi ajatukset liidelköön, minne mielivät. 

Kesäinen Kopistuksensuo oli kuin hunnutettu morsian tupasvillan kukkiessa pitkin suota valkoisenaan. Myöhemmin suo hehkui oranssina hillaa! Ja nyt minä tykkään, että se on tylsä hiihtää. Häpeän ajatuksiani. Toivottavasti ei tule uniini, sillä suolla on oma historiansa, kun on saanut noin enteellisen nimen - Kopistuksensuo.

Tämmöisiä miettien kuulen Juurikkanivan kohinan. Vaatimaton kohina, mutta nivakin on lähes jäätynyt. Joki paikoin kokonaan jäätynyt, paikoin kapea uoma sulana keskellä virtaa, mutta se riittää koskikaralle. Havahdun sen sirkutukseen ja vilkaisen. Koskikaraa en aiemmin olekaan täällä nähnyt.



 
Matka joelta kotiin on pidentynyt sitten edellisen kerran. Aurinko on saamaisillaan päivänsä valmiiksi, mutta sädehtii vielä sen aikaa, että ehdin kotiin ja saunaan ja tarkistamaan, onko jäälyhdyn tekeleeni pysynyt kasassa. 
Lähtiessäni suksille liimasin haljennen jäälyhdyn vedellä yhdeksi kappaleeksi.

41 kommenttia:

  1. Kaunista on hiihtoreitilläsi. Sinnekö ne koskikarat ovat löytäneet? Täällä niitä kovasti on odoteltu. Ihania seurattavia ovat.

    Hyvää tammikuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukavaa tammikuuta itsellesi myös.
      Tämän yhden ainoan koskikaran olen täällä nähnyt. Ensin kuulin sen äänen ja sitten kun se nousi lentoon näin kunnolla. Söpö ja eloisa lintu.

      Poista
  2. Olipa hieno kuvaus hiihtoretkestä maisemissasi, tunnelman ihan aisti. Kaunista on valkoinen ympärillä, puissa ja maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon.
      Tykkyä oli useita viikkoja sitten jonkun verran, mutta nyt ei juurikaan. Vain lunta oksilla. Toki kauniilta sekin saa koko metsän näyttämään.

      Poista
  3. Niin kaunista. Talven tunnun aistii täältä asti. Lyhyt on talvipäivä, mutta keväthangilla sitten lämpimämmässä kelissä nokipannukahvit ovat varmasti parasta maan päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin minustakin.
      Talvi on nyt useampien talvien tuntuinen, mitä tulee lumen paksuuteen tähän aikaan. Pakkaspiikit ovat olleet miedompia, muistan v.2016 kun oli -41.1. Tietenkin pilkkiretkillä tulee keitettyä kahvit, mutta keväthangilla retket ovat kyllä ihania.

      Poista
  4. Jännä valo ja tunnelma näissä hienoissa maisemakuvissasi.Mietin,että mikä se on,ehkä unenomaista satua tai jotain sellaista.Pehmeä vaaleanpuna tekee sen.
    Mukava oli kanssasi käydä hiihtoretkellä.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa myös minusta, että tulit retkelleni.
      Auringon kaari ei ole vielä korkea ja siksi kuviin tulee iltapäivän puolella jo pehmeää punerrusta, kun aurinko on aloittanut laskemaan.
      Osansa myös kuvissa vanhalla pikku pokkarillani.

      Poista
  5. Voi että, miten valtavan kaunista siellä onkaan! Jäin kiinni upeisiin kuviisi pitkäksi aikaa, kiitos!
    Ja voi miten kaipaankaan keväthangille sinne tuntureiden kupeisiin.
    Hauska tuo ajatus voimapuustasi koivuemona teinimäntyjen ympäröimänä :D

    Minulla on muutamassa saaressa, sekä tuossa kotimetsässä tiettyjä mäntyjä, voimapuitani, joita aina tavatessamme halaan kuin vanhaa ja viisasta ystävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mukavaa, että viihdyit retkikuviani katsellessa.
      Keväthanget - kaukana ne ovat vielä, mutta ihanaa on odottaa.
      Voimapuita minulla kolme, eri puolilla, tämä koivu ja kaksi isoa mäntyä. Tosin on vielä reppana toisiinsa kietoutunut koivupari, jota kuvaan joka kerta ohittaessani sen. Vuosia olen jo ajatellut, mikä kerta toinen niistä on kaatunut. Se on niin laho.
      Puiden halailija minäkin olen.

      Poista
  6. Miten se onkaan noin, että matkat tuntuvat pidentyvän, niin kuin sinullakin joelta kotiin!

    Komeissa maisemissa olet hiihtänyt. Täälläkin tosiaan lunta riittää ja hiihtäjiä on näkynyt paljon. Suksia en ole omistanut pariinkymmeneen vuoteen, enkä varmaan enää tule hankkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, sanohan muuta, miten tuttu matka alkaa tuntua pidemmältä? Siis sinullakin? Se ei kivalta tunnut.
      Kyllä, komeissa ja mielimaisemissani, mielipaikkojani tapaamassa kävin.
      Inhoatko hiihtämistä vai jätätkö suksien hankinnan järkisyistä pois? Mistä tietää, onko etelän ensi talvi taas lumeton.

      Poista
  7. Kauniit kuvat ja maisemat ♥️

    VastaaPoista
  8. Voi miksi minä joskus luovuin hiihtämisestä. Kun tuskastuin suksien voitelussa, milloin ne eivät luistaneet ja milloin taas ei ollut pitoa. Eikö umpihankihiihto ole raskasta? Tai sinä olet niin kevyt ettei upota, kun näyttää kuin olisi valmis latu.
    Maisema on henkeäsalpaavan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle olisi voinut käydä samoin, sillä en osaa voidella suksia. Minun mies osaa. Toki harvoin enää tulee hiihdettyä murtsikoilla oikeilla laduilla. Kyllä umpihangessa hiihto on raskasta, jos upottaa monta kymmentä senttiä. Nyt on lumessa useampia kerroksia ja suksi upposi vain noin 5 senttiä, enkä todellakaan ole kevyt hiihtäjä.
      Kuvassa latu ei ole valmis, vaan jouduin edes takaisin hieman kulkemaan, että sain mieleiseni kuvauskohdan.
      Kiitos, juuri näitä maisemia tekee mieli päästä ajoittain katsomaan.

      Poista
  9. Kauniissa maisemissa hiihtelet. En käyny viime talvenakaan suksilla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Kyllä näissä maisemissa kelpaa hiihdellä. Latuverkostokin on hyvä ja monipuolinen, mutta usein valitsen omat reitit. Kevätpuolella hiihdän useammin, nyt vielä harvakseltaan.
      Etkö pidä hiihtämisestä, vai eikö ollut hiihtomahdollisuutta?

      Poista
    2. Hiihtomahollisuuksia löytyy, muttei intoa. Luistelusta oon tykänny, ei taitas ennää uskaltaa jäällekkään :)

      Poista
    3. Niinkö? Minä en ole koskaan luistellut, hiihtänyt senkin edestä.

      Poista
  10. Oh, very beautiful photos of the winter landscape. Wonderful to ski in such a nature !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. I agree, I enjoy skiing in the home landscape of my own.

      Poista
  11. Hiihtelin tuossa nyt perässäsi nauttien ihanien kuviesi katselusta. Todellisuudessa minun hiihtoni ovat jo hiihdetty, enää ei ole suksiakaan.

    Koskikaraa ei ole täällä näkynyt, tosin en ole koskelle asti jaksanut kävellä.

    Keväthankia odotellaan, "hiihdellään" sitten uudelleen.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemien katseluhiihtäminen tämä todella oli omasta puolestanikin. Ihanaa, että olit kaverina.
      Vähiin ovat käyneet omat hiihtoretkenikin, suksia kyllä on monenlaiseen hiihtelyyn ja uusiakin tekee mieli.
      Eka kerta minun korvani ja silmäni äkkäsivät täällä koskikaran. Ihan kiva.
      Selvä se - keväällä hangille! Tule mukaan.

      Poista
  12. Kiitos, kun potit meidät reissullesi mukaan...niin kaunista!

    VastaaPoista
  13. On sinulla uskomattomat maisemat ja hiihtopaikat. Kyllä kelpaa noilla rinteillä hiihdellä ja pysähtyä ajattelemaankin. Ajatuksiasi on niin kiva lukea, kiva että kirjoitat.
    Koskikara on kyllä uskomaton sukeltelija. Olen sitä katsellut ja kuvannut Turussa Halistenkoskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Maisemia kyllä piisaa, mys monenlaista mahdollisuutta hiihtämiseen. On mäkeä, isoa, pientä.
      Nyt hiihtovauhtia ei ole, pikemminkin matkanteko on hiihtelyä ja maisemien katselua. Monenlaiset ajatukset siinä risteilevät, joskus hieman alakuloisetkin tunkevat mukaan.
      Kyllä koskikaraa mielikseen katselee.

      Poista
  14. Kiitos tästä uskomattoman kauniista kuvasarjasta. Suomen luonto on kaunis. Ja upeita kuvia. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä.
      Talvinen luonto on aina kaunis. Kuvaan talvea mielelläni, vaikka koen sen vaikeammaksi saada kuviksi, mitä syksyn värikylläisen maise,man.

      Poista
  15. Magnificent photos and wonderful narration of the tour. Words and images create a sense of beauty and mental fullness.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I thank you for your words.
      My dear my landscapes I have pictures of many, many times. They are always charming I like.

      Poista
  16. Ohh dear do you have a power tree!!Wow nice!

    Very beautiful photoes!Ilike that skiing track!Most be wonderful to have a time there:))And also good to come home to a cousy house with hot chocolatte and a little bite to eat after such a cold tour

    Ok .Here in Norway lockdown again.Oh yes the mutant virus is striking badly.A dark sky is over the world, will it never end..
    See you soon dear friend!Good to see such positive tracks from you:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I have near and far power trees.
      Thanks for your nice comment.
      I prefer my own ski trails. It's a good winter now. A lot of snow.
      Heips.- I can't eat chocolate. I accidentally denied that treat to myself. Heh, heh.

      It is unfortunate that Korona whips there badly, but it is believed that the sky of the whole world is still shining.

      Poista
  17. Voi kiitos, tästä niin mukaansa tempaavasta kuvauksestasi siellä lumisessa maastossa.
    Ihankuin olisin siellä hiihtänyt kanssasi, niin osasit kertoa, että väkisinkin tulin mukaan, enkä yhtään laittanut vastaan näin kauniista maisemista!
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtovauhti oli leppoisa, joten hyvin ehti katsella mielipaikkoja ja ajatella niitä sinisiä ajatuksia. Tavattoman hauskaa, että viihdyit mukanani ja yleensä tulit.

      Poista
  18. Oi että mitä kuvia ja paljon neitseellistä hankea. Kiitos, kun otit mukaan hiihtoretkelle! Niin elämänmakuinen kirjoitus, että tuntui taas kuin olisi hiihdellyt mukana - vaikka en edes osaa hiihtää kunnolla. Tosin jos asuisin tuollaisella alueella, varmaan opettelisin hiihtämään, koska tuolla on ilman suksia kaiketi melko haastaavaa liikkua. Tai sitten pitäisi olla lumikengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime aikoina on satanut usein lunta. Lähes joka kerta saa hiihtää pehmeällä vitilumella. Ei se kovin luista, mutta ei ole hiihtäjällä kiirekään. Vaikka et ole aikoihin suksilla ollutkaan, niin ei haitannut.
      Luulen myös, ettet välttyisi täällä ollessasi kiinnostumasta hiihtämisestä. Juuri tällä hetkellä on omia reittejään neitseellisessä hangessa lähes mahdoton jaksaa pitempää matkaa, sillä lunta on eilen mitatessani noin 5o senttiä ja niin upottavaa. Vaikeaa on edetä lumikengillä ja suksillakaan.

      Poista
  19. On siellä niin ihana luonto ja kuvasi olet taidolla ottanut. Yksinään hiihtäneen latukin on niin kaunis katsella, kun se mutkittelee metsässä ja suolla. Sellaista pitkin tekee aina mieli lähteä ja katsoa, minne se vie. Joskus ennen lähdinkin, kun sellaisen metsässä löysin.
    Meilläkin on nyt lunta. Naapuri teki ladunkin. Kai minun pitää vielä yrittää edes, kun hän ihan ikkunan alta meni, että helposti pääsen. En sitte tiedä, kuinka käy. On monta vuotta mennyt, ettei ole lunta ollut ja olen ehtinyt vanheta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki lähdet ladulle. Hyvin hiihto vanhasta muistista sujuu, kun muistat aloittaa sievästi. Yksin hiihdellen on nautinto anta ajatusten liidellä ja pysähtyä nojaamaan sauvoihinsa milloin mielii.
      Omista laduistani tulee mutkaisia, kun etsin parhaimpia kuvauspaikkoja poiketen sivuun ja palaten takaisin päinkin. Eihän minulla ole enää kiirettä. Nuorempana oli, teki mieli vain ahnehtia kilometrejä.

      Poista