tiistai 9. marraskuuta 2021

Mielijohteesta metsään

 


Lumihöntyä on ilmassa.  Pilvet kulkevat matalla raapien vaarojen rinteitä. Marraskuu on aloittamassa talventekoa.

Kello on vasta hieman yli kaksi ip:llä, mutta hämärtää, Harmaa taivas on saamassa sinisävyä piristykseksi ja pakkanen kiristyy. Tällaiset iltapäivät ovat mieluisia.

Ajattelen, kuten Muumilaakson Mymmeli  - Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa.

Niinpä seuraan päivän päättymistä iltapimeään.


Muutama päivä sitten halusin metsään.

Kävely kansallispuiston isojen kuusten alla toi mieleen menneen syksyn.  Lokakuun ensilumi oli sulanut ja metsä tuoksui pihkalle ja vihreälle. Hiiren hiljaista ei ollut, sillä lähellä raakkui korppi. Yritin keskustella sen kanssa. Ehkei minun raakkumiseni ollut samaa kieltä korpin kanssa, mutta korppi vastasi aina. Todettiin, että oli hyvä syksy ja ollaankin jo marraskuussa.


Korpin hiljennyttyä sain oudon tunteen, etten ole yksin.  Vilkuilin ympäristöä ja vilaukselta näin jotain? Ehkä reilun viikon takaisen Halloween haamun, joka unohti lähteä sinne, mistä oli tullut ja ilmeisesti on  eksynyt. Pitäisiköhän jeesata?

Siirryin kuitenkin kuusikosta aukeammilla alueille, ettei ainakaan toistamiseen yllätettäisi. Porot siellä lounastavat kaikessa rauhassa. Viihtyivät ilmiselvästi vielä omillaan, tietäen kohta siirtyvänsä eteen tuotavien sapuskoiden ääreen.


Hups vaan, ja ajatuksissani harhaudun porojen polulle. Se katoaa pian ja pohdin rohkenenko oikaista vai palaanko poroaukiolle. On huonot kokemukset oikaisemisista. Helposti käy, että matka vain pidentyy.


Palaan metsäautotielle. Hetkessä on maa saanut hentoakin hennomman lumen, joka alkaa sulaa saman tien.

 

Jo etäälle kuulen veden lirinää. Ylärinteen puolelta pikku hetteestä valuu vettä tieojaan. Mukavaa, että olen valinnut retkelleni kumisaappaat. Voin saapastella ojassa.  Ajattelen toistamiseen Muumilaakson marraskuuta ja Mymmeliä, joka tumaa.
" Minulla on varpaan nipukoita myöten hyvä olla."

Niin minullakin.

 


27 kommenttia:

  1. Hurmaava kuvallinen tarina ja mahtavan upeaa metsää & naavaisia kuusia teillä. Kyllä noissa maisemissa on hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ilo ja onni mennä monenlaiseen metsään, miten mieli milloinkin tekee. Kansallispuisto on lähellä ja sieltä löytyy aarnimetsää. On soraharjujen komeat männiköt polkuineen, ja korpikuusikotosaavat olla jännittäviä. Oikeassa olet, näissä maisemissani viihdyn.

      Poista
  2. Ei niin kiva postaus! Pidän siitä!

    Kävelee metsässä Tuntuu kuin olisin ollut siellä kanssasi ja haistanut mäntyä, kuusta ja herkullista uutta lumen tuoksua.
    Se näyttää aaveelta metsässä, mutta eikö se ole vain puunrunko Kuva nro 2?
    Oih, ne ovat kauniita nämä porot. On niin kiva nähdä, että he ovat palanneet kanssasi. Pieni video myös. Se on sielulle balsamia. Näin toisen postauksesi eilen, mutta kehossani oli liikaa kipua vastatakseni. Toivottavasti se on ei ollut henkilökohtainen postaus. Mutta ajan myötä kuolema on ainoa varma asia. Carpe diem ja nauti JOKA PÄIVÄSTÄ :)
    Pss rakastan äitiä enkä tee mitään :))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasinkin sateiden jälkeen havupuut tuoksuvat raikkaalle.
      Etkö usko haamuihin? Arvelit oikein, kävin tarkistamassa oudon ilmestyksen, joka oli joskus paljon aikaa sitten palanut puun runko. Hiiltynyt tyvestään.
      Porot ovat kerääntyneet yhteen. Ne ovat tosi kauniita nyt, lihavia ja hyvässä karvassa.
      Minua lapsettaa yhä, kun kävelin pitkin ojan pohjaa vedessä ja vedin saappaan kärjellä vedelle reittejä eteenpäin.
      Edellinen postaus on kraputarina.
      Toivon sinulle parempaa vointia, että jaksat taas nauttia päivistäsi. Carpe diem on motto.

      Poista
  3. Onpas kerrassaan hyvän mielen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös on tosi kivaa, että tykkäät niin. Itselläni oli tuolla retkellä hyvä olla.

      Poista
  4. Ihana metsäretki ja niin kauniit kuvat, kiitos kun kerroit sen meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen metsissä hortolija. Kaikki vuodenajat kelpaavat. Usein suunnistan itselleni tutuille paikoille, ikään kuin tervehtimään niitä.
      Kiitos sinulle, kun viihdyit retkelläni.

      Poista
  5. Suloista luettavaa ihanien kuvien kera. Kiitos, aimarii!

    VastaaPoista
  6. Rauhallinen ja tunnelmallinen metsäkävely! Alhaalla on pilivet täälläki ja lunta on satanu eilisen ja yön aikaan pikkusen enempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiireettömästi kun on liikkeellä, niin ehtii tunnelmoida. Tuon retkipäivän jälkeen sää muuttui täysin. Lunta tuli lisää ja oli pakkastakin, mutta jo tänään lauhaa ja vettä tihuttanut iltapäivän. Minä toivon jo talven tuloa oikeasti.

      Poista
  7. Metsän tuoksun saattoi tuntea. Lopuksi vielä tuon veden hauskan äänen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä on ihmeellinen tuoksuineen ja äänineen. Apeankin mielen se pystyy virkistämään. Sen olen niin monesti huomannut.
      Minua vähän lapsetti tuon hetteen kanssa. Tuollaisia veden ääniä kuulee useimmin kevätpuolella lumien alkaessa sulaa.

      Poista
  8. Ah niin kaunista!Pääsisipä tuollaiseen kunnon metsään haistelemaan havuja ja hengittelemään kosteaa,hapekasta ilmaa.
    Kakkoskuvaan voisin jäädä puoleksi päiväksi vain katsomaan.
    Toivottavasti hahmo löysi takaisin,mistä oli tullut,ehkä salaa seurasi sinua tielle,josta osasi paremmin suunnistaa.
    Viisaita mietteitä Mymmeliltä.
    Postauksen tunnelman päätti niin hyvin tuo iloinen veden lorina.❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavattoman kauan minäkin noiden vanhojen kuusen parissa seisoskelin ja nautin olostani. Minulla on tuo samainen kuva tietokoneeni taustakuvana. Näen sen aina kun avaan koneen.
      Hahmo saa valitettavasti seisoa paikallaan vielä kauan. Jos joku hämärän tullen sivusilmällä sitä vilkaisee, niin saattaa kyllä säikähtää. Lähelle minun piti mennä, ennen kuin varmistin hahmon osin palaneeksi kelopuuksi.
      Muumeilla ja näillä muillakin Muumimaassa vierailevilla on kerrassaan kiinnostava ajatuksia. Olen keräillyt niitä ruutuvihkooni.

      Poista
  9. Tuo Mymmeli on kyllä ihan kuin minä :D

    Mukavaa oli seurata polkujasi metsään. Hienoa, että jaksat kulkea ja kertoa meille näkemästäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sielunsisko? Ei Mymmelistä vi olla tykkäämättä, kuten ei sinustakaan. Mutta kun minäkin löysin Mymmelistä hieman itseäni.
      Mukavaa, että tulit metsäpolulleni. Toivottavasti viihdyit. Minun kulkuni oli hitaanpuoleista, mutta jaksaa kauemmin ja pidemmälle, kun ei pidä kiirettä plus on muistettava, että takaisinkin on yhtäläinen matka. Monen kuukauden jälkeen otin kameran mukaan. Nyt kaipaan jo talvista meininkiä.

      Poista
  10. Komeaa metsää sielläkin. Parin viime viikon ajan olen monet kerrat mennyt metsään. On hienoa kulkea metsäpoluilla marraskuun hämärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, kansallispuistossa eivät metsätyökoneet kaada puita. Metsä on hyvin monimuotoinen. Isot kilpikaarnamännyt ovat upeita.
      Metsä on minun ehdoton elpymispaikkani. Tykkään retkeillä siellä, kuten sinäkin. Nyt vielä vähän lumen aikaan ja kaamoksen hämärärissä se on erittäin mukavaa.

      Poista
  11. Kiitos tarinasta. Verepaineeni, joka on aina kauppareissun jälkeen liian korkea, laski mitä pidemmälle luin. On meillä vaan jotakin, mitä tullaan ulkomailta ihailemaan. Suurkaupungeissa ei linnut laula eivätkä purot solise.
    Meillä on harmittavan paljon tehty avohakkuita ja vanhat polkuni kadonneet. Tämä surettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi viihtymisestä minun metsäretkelläni. Vinha perä siinä on, että metsä on oivallinen ihmismielen rauhoittaja. Lyhytkin retki luonnossa on virkistävää.
      Myös täällä Metsähallitus tekee laajoja avohakkuita, kuitenkin kansallispuisto on "tosi" metsää. Siellä on niin luonnossa.
      Harmi polkujesi takia, ehkä löydät uusia.

      Poista
  12. Moni kulkee perässäsi metsäpolulla. Tuli oikein varpaan nipukoita myöten hyvä olo.

    VastaaPoista
  13. Wov. Σας αρέσουν και οι τάρανδοι!
    Κάπως έτσι έκανα ένα ταξίδι στο δάσος για να δω τους τάρανδους. Μου έλειψαν ήδη

    VastaaPoista