sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Syysmuisto


 

Syysmuisto

Olin aloittanut opiskelun syksyllä.

Siksi kai tähän aikaan muistan yhden mieleenpainuvimman hetken ensimmäiseltä harjoitteluajaltani.

 Kesä oli silloinkin jo vaihtanut värinsä ja ikkunan takana tuuli kieputteli vinhasti värikkäitä syyslehtiä. Yllätyin, kun autistinen vanha nainen tarttuu käteeni. Tavallisesti hän ärisi kaikille. Nyt hän taluttaa minut viereensä seurusteluhuoneen sohvalle ja rupeaa ääneti käärimään sanomalehtisätkiä. Ojentaa toisen minulle. Tupakkaa sätkissä ei ole, eikä hän saa tultakaan.

Hiljaisuuden jälkeen tyhjä ilme katseessaan nainen alkaa hyräillä ”Vanhan vaahteran laulua”. Kyyneleet alkavat valua valtoimenaan kasvojen uurteilla. Laulun loputtua hän tarttuu käteeni vieden sen poskelleen.

Hänen surunsa oli niin koskettavaa, että jokin syksyssä tuo hänet mieleeni yhä.

 ♥

Krapu 38/22, sanat: ärinä, sohva, vaihtaa

Krapuilua emännöi SusuPetal ja lisää asiasta löytyykin hänen blogistaan.

 



27 kommenttia:

  1. Hieno muisto sinulla!
    Tuossa laulussa oli varmasti paljon nostalgiaa ja nainen itki ikäväänsä, surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Usein tosiaan ja juuri syksyisin tuo kokemani hetki tulee mieleen. Kuvittelin hänen kaipaavan valtavasti jotakin, jonka oli menettänyt.

      Poista
  2. Kävin kuuntelemassa tuon laulun ja autismi-liiton sivulta nappasin tämän: "Autismikirjoon kuuluu joukko erilaisia ihmisiä. On puhumattomia, paljon puhuvia, sosiaalisia, yksin viihtyviä, pilkuntarkkoja, suuripiirteisiä, kujeilevia, vakavia ja siksi puhummekin kirjosta. Ei ole olemassa vain yhtä autismia, vaan sata – ainakin!" Mitä nainen muisteli? Ensi rakkauttaan? Menetettyä onnea, sodan tuomaa eroa kenties. Todella koskettava ja niin kauniisti kirjoitettu tarina vanhasta naisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos faktoista.
      Luulen, että nainen kaipasi jotain, jota ei enää hänellä ollut syystä tai toisesta. Ikävä vain sydämessään. Koskaan hän ei kertonut. Usein hä istui ikkunaa tuijottaen.

      Poista
  3. Kuvat niin sopivat sanoihin, ja päin vastoin. Haurastuva ihminen on kuin syksy...

    VastaaPoista
  4. Musiikki on yksi vahvimmista tunnemuistoista tuoksujen lisäksi.'
    Kaunis hetki teillä, Vanhan vaahteran laulu on kaunis kappale.

    Minäkin lauloin Tepalle aina siellä käydessäni, vanhoja lauluja, joista tiesin hänen pitävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kauan, ennen kuin aikoinaan löysin tuon laulun ja tutustuin sen sanoitukseen. Pidän siitä varsinkin Veikko Tuomen esittämänä.
      Olen samaa mieltä kanssasi tunnemuistoista. Minulla varsinkin tuoksut tuovat mieleen erilaisia asioita.

      Poista
  5. Koskettava krapu! Minulla on ollut muistorikas kesä, monen ihmisen siirryttyä rajan toiselle puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Yhtä varmasti kuin synnymme, myös kuolemme joskus. Rakkaamme ja läheisemme kuoltuaan muuttavat asumaan sydämiimme. Lohdullista.

      Poista
  6. Ihmisen mieli on outo labyrintti; liikuttava tapahtuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ainakin ihmismieli on yhä arvoitus, jossa on yhä paljon tutkittavaa.

      Poista
  7. Musiikki voimistaa tunteet. Musiikki on lohtu, ilo ja paljon muuta.
    Kaunis ruska on Koillismaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Uskon, että krapuni nainen tunsi juuri noin.
      Koillismaan ruska on tänä vuonna hurmannut minut.

      Poista
  8. Voi miten herkkä, kaunis tarina. Vaikka syksy on kaunis odotan jo kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meitä on moneksi. Minä nautin tästä kauniista syksystä, eikä ensilumen tulokaan pahalta tunnu.

      Poista
  9. Me encanta el otoño Aimarii. Sus ocres y dorados son fabulosos. Preciosas fotos nos dejas .
    Me gusta la música nos anima y consuela en muchos momentos.
    Yo no conduzco amiga, siempre voy de acompañante en el coche u en la moto como decimos por aquí de "paquete".
    Buen jueves.
    Un abrazo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias por sus amables palabras.
      Me gusta mucho el otoño cuando es colorido y moderadamente cálido. Ha habido heladas nocturnas.
      En mi historia, una vez conocí a una anciana. En ese momento, yo estaba trabajando en un hospital como estudiante. ¡Deben haber pasado más de cincuenta años desde que nos conocimos!
      La mujer siempre tarareaba algo cuando estaba muy triste.
      PD: tampoco conduzco nada en el tráfico.

      Poista
  10. Ehkä syksy on luopumista,naisellekkin muistot jostakin menneestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä. Krapuni naisen elämää olivat varjostaneet suuret surut. Ehkä ne sijoittuivat juuri syksyyn, kun kaipaus silloin voimakkaammin iski.

      Poista
  11. Kaunis tarina <3, joka toi mieleeni paljon jo pois nukkuneita läheisiäni,

    VastaaPoista
  12. Kiitos. Löysit oleellisemman osan tekstistäni.

    VastaaPoista
  13. Koskettava hiljainen tarina.

    VastaaPoista