Kylmä kylpy
Olin lumikenkäretkelläni siirtymässä tammukkaojan toisella
puolen, kun vanhan sillan tukikaide irtosi. En ehtinyt reagoida tilanteeseen
tarpeeksi nopeasti, vaan pyllähdin ojaan.
Kylpy oli kylmä. Haukoin henkeäni jäähileiden seassa.
Ensimmäinen
ajatus oli saada lumikengät jaloistani ja viskatuksi penkalle. Ehjäksi
jääneelle siltapuulle oli kipuaminen vettä valuvissa vaatteissa tuskainen
juttu. En tohtinut nousta pystyyn ollenkaan, vaan etenin maalle konttaamalla.
Saappaista ja villapaidasta valui vettä koko ajan, enkä edes
yrittänyt pikku pakkasessa ruveta riisumaan ja kiertämään vaatteita
kuivemmiksi. Oikeastaan iholla ei enää tuntunutkaan niin kylmältä, silti kiirehdin
liikkeelle.
Lähes jääpuikkona ehdin ajoissa kotiin sulattelemaan
itseäni. Totesin, ettei tammukan talvimaailma ole ollenkaan minun mieleeni.
♥
Krapu 37. vihjeenä tähän krapukirjoitukseen on annettu alla oleva kuva. Lisää tietoa krapukirjoittamisesta SusuPetalin blogissa.
.jpg)
Voi miten hurjaa! Aivan kamala tapaus, toivottavasti ei ollut tositarina. Kuvasi saa minut odottamasn kauhulla tulevan talven lumituiskuja. Tällä hetkellä minäkin konttaan, kun iskias ei oikein salli kävellä. Taitavat kaikki talven lumityöt jäädä miesparalle. Viime talvenahan niitä totisesti riitti.
VastaaPoistaKurjaa, kun on kipuja. Niiden kanssa ei työnteko maistu.
PoistaTalvet ovat kuitenkin erilaiset, voi tulla lumetonkin talvi. Minä kauhistuisin sitä vaihtoehtoa.
Tarinassa on totta ainakin toinen puoli. Tämähän on krapu.
Oooo, märkä villapaita..painava mutta ehkä lämpimämpi kuin ilman paitaa :)
VastaaPoistaYllättävää kyllä, mutta kylmässä kastunut vaatekin iholla alkaa jonkun ajan päästä lämmittää, kuten märkäpuku vesillä välillä mulahtaessa.
PoistaVoi ei, ihan kamalaa, paleltaa jo pelkkä ajatus märästä villapaidasta. Taisi olla tosi tarina ja kuvaajakin ehti ikuistaa tilanteen ennen putoamista!
VastaaPoistaKuvassa on vielä kaikki hyvin, kunnes... Märkä vaate iholla ei ole aikaa myöten hirveän kylmä, mikäli ei tuule. Tuosta lumikenkäilystä jäi paljon kuvia ja muistot.
PoistaOlen välttynyt kastumasta talviaikaan, ehkä partiosta jäi jotain päähän enkä ole tunkenut itseäni järven jäille enkä purojen yli. Mene ja tiedä, josko vaan olen ollut onnekas.. .
VastaaPoistaEhkä vaan olet ollut varovainen. Kovin hanakas minäkään en ole jäillä liikkumaan.
PoistaLieneekö tapahtumavuoden ensimmäinen avantouinti, ojassa, jäähileiden seassa. Melko pirullinen ja hyytävä kokemus, mutta sisulla eteenpäin, vaikka ryömien ja kontaten. Kuuluu kieltämättä niihin kokemuksiin, joita ei halua toisintaa, mutta elämässä sattuu ja tapahtuu. Toivottavasti selvisit kylmästä kylvystä ilman sairastumista. Täytyy vain todeta, että huh, olipa kylmä keikka...:)
VastaaPoistaTapauksesta on vuosia. Ei ollenkaan tuore juttu, mutta ei tuollaiset keikat unohdu. Kyllä silloin pärjää pahimmistakin, kun ei ole loukannut itseään. Sisulla vaan.
PoistaVaikka avannossa on mukava pulahtaa, niin kyllä se vaatteet päällä ja yllättäen on tosi kamala kokemus. Vaarallinenkin, jos ei pian saa märkiä vaatteita pois.
VastaaPoistaVaatteet päällä veteen putoamisia minulla on useampiakin. Toiset kuitenkin kesäkuun alkupuolella, mutta kylmää vesi silloinkin. Täydessä vaatetuksessa on tosi rankkaa koettaa kiivetä veneeseen.
PoistaLumikengistä ei ole oikein uimaräpylöiksi tammukan maailmaan.
VastaaPoistaSelkeästihän ne olivat tiellä hankaloittamassa vaan koko pelastautumishommaa.
PoistaLiukkailta häiläköiltä näyttää lumikengät pyöreällä tukilla. Ei ihme että jalka lipesi.
VastaaPoistailman kaidetta tasapaino varmasti pettää.
Toivottavasti et pahasti vilustunut.
Siis jos tarina on totta.
Viisaampaa olisi ollut heittää lumikengät heti vastarannalta jo ojan toiselle puolen, mutta silloin ei olisi jäänyt kirjoitettavaakaan. Älli unohtui rannalle, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin,
PoistaSait todella kylmää kylpyä. Kovin on vaarallisen näköinen tilanne kuvassa vaikkei isolta joelta näytä tuo mutta veteen putoamisessa on aina riskinsä. Varsinkin talvisaikaan.
VastaaPoistaOjassa on leveyttä pari metriä ainakin tuossa sillan kohtaa ja lähes metri nousta vedestä sillalle. Hyvä tonko-oja kuitenkin.
PoistaMuutaman kerran on tullut mieleen ison lumen aikana, kun kaidepuitakaan ei näy, sujauttaa suksilla yli. Tekemättä on.
No nyt kyllä kuva ja tarina kohtaa niin totaalisen täydellisesti... että toivon osan olevan vain kuvitteellista jatkoa?? Krapuilua? Sielun silmin jo mietin ojan syvyyttä... siis niin hyvä krapu... vei maisemiin!!
VastaaPoistaKuivempaa syksyä ja syysmieltä!!
Kiitos. Paras kuva kai olisi ollut just siitä lipsahduksesta veteen. Tonko-oja ei kaikin paikoin ole syvä, tässä kohtaa vettä vajaa puoli metriä. Kyllä siinä kastumaan pystyi.
PoistaMukavaa syksyä itelleskin!
Olen joskus Ylläksen maisemissa hiihdellessä miettinyt, että mitä jos jostain syystä suistuisi vaikka Kesänginjokeen tai muuhun virtaavaan veteen, niin varmaan ensimmäinen ajatus olisi että "ulp"...
VastaaPoistaEt kumminkaan suistunut veteen.
PoistaMinä joskus kauan sitten hiihtelin vesikelissä Äkäsmyllyn kieppiä silleen, että monoihin meni vettä varren suustakin.
Hyvä että saa pian kuivaa ylle, ei ehdi tauti iskeä.
VastaaPoistaSe on totta. Myös hypotermia on uhkana.
Poistavaarallisen näköstä
VastaaPoistaAina jonkinmoinen vaara on, kun yllättäen joutuu veteen.
PoistaRohkea rokan syö - ja joskus rotan, oli aikoinaan ystäväni lempilause. Rohkeutta ei ainakaan puuttunut tarinan seikkailijalta eli sinulta, kuten kommenteista luin, että tarina oli pitkälle tosi. Ja hienosti selvisit kuivillekin. Ihailuni.
VastaaPoistaMinä olen kuullut muunneltuna - rohkea roskan syö. Kiitos, mutta kannattaako ihailla? Olen varmasti ajattelemattomuuttani pudonnut ja kaatunut veteen. Onneksi ei isompia vahinkoja.
PoistaOlisipa se aika muljahdus jos niin syvään putoaa että villapaitakin kastuu. Olen muutaman kerran uponnut rantajään pettäessä, mutta tähän asti selvinnyt jalkojen kastumisella.
VastaaPoistaEi tarvi olla paljoakaan vettä, kun istualleeen molskahtaa ja osin selälleenkin, kun puseron helmat kastuu, kuten kävi.
PoistaSä olet varovainen, etkä varmaan meloessa ole kovin mielelläsi eskimokäännöksiäkään tehnyt.
Ihan tuli vilunväreet lukiessa.Ja ajatus tuosta märästä villapuserosta päällä...huh.Varmasti tuntunut mukavalta päästä kotiovesta sisään pistämään lämmintä ja kuivaa päälle.
VastaaPoistaP.s.jostain syystä blogisi on kadonnut lukuluettelostani,toivotaan,että ilmestyy takaisin yhtä hämärästi kuin hävisikin.
Ei hätää, loppupeleissä koko keikasta jäi vain muistot.
PoistaP.s Myös minun blogini temppuilee. En saa muokattua koko lukuluetteloani ollenkaan. Saan myös arvailla, milloin kukakin on päivittänyt blogiaan.
Vaya nevada grande. Mucho cuidado con ella de no resbalar y caerse.
VastaaPoistaEl invierno pasadp aquí solo nevó un día y poco.
Un abrazo.
Gracias por tu comentario.
PoistaLa imagen tiene al menos 5 años, principios de invierno.
Una diferencia. Tienes nieve un día en invierno. Aquí hay nieve en el suelo desde noviembre hasta finales de mayo, a veces incluso hasta junio.
Puede ser de hasta 1,4 metros.