.JPG)
Kukon surma
Ei ole ensimmäinen kerta, kun perheessä käydään kukon takia henkientaistelua. Emännän mielestä kukko on terroristi. Ainoastaan isäntä saattaa liikkua pihassa ilman varsiluutaa, niin hyvää pataa hän on kukon kanssa.
Sota syttyy, kun kukko sotkee takapihalla lastenlasten telttailut
ja innostuu nokkimaan raivolla telttakangasta. Nyt riittää! Emännän varsiluuta
heilahtaa ja kukko kaatuu nurmikolle ketarat taivasta kohden.
Emäntä hakee liiteristä kirveen, nostaa kukon halkomispölkylle ja katkaisee kaulan giljotiiniteloituksen malliin. Pää putoaa, mutta kroppa lähtee lentoon pudoten vasta, kun emäntä sohii sitä luudallaan.
Isäntä murjottaa aikansa. Viimein sopujen tullessa haetaan uusi kukko.
-Onhan se somaa, kun kukko taas kuopsuttaa pihamaata. Mies murahtaa.
Krapu7/23, sanat; telttailu, giljotiini, syttyä. Lisää krapuilusta SusuPetalin blogissa
No niin oli todenmukainen juttu. Kukko oli nokkaissut äitiäni lapsena ohimoon niin että verta lensi pitkälle. Ei ollut pitkäikäinen sekään kukko.
VastaaPoistaKiitos. Kukot on melko tyyppejä. Tästä kukosta olen kirjoittanut aiemmin jo pari krapua, mutta fiktiota suurinpiirtein kaikki.
PoistaEnpä ihmettele, että emäntä sai tarpeekseen kiukkuisesta kukosta.
VastaaPoistaTämä tarinan emäntä on jo aiemmissakin kravuissani saanut tarpeekseen kukosta.
PoistaKiitos kommentistasi.
Hauska, liekö todenperäinenkin... ;)
VastaaPoistaKiitoksia. Ei tämä krapu ihan totta ole, enempi vain fiktiota, mutta kukosta oli kiva kirjoittaa.
PoistaNo kyllä tuollainen kukko joutaakin tulla mestatuksi! Hurja yksilö!
VastaaPoistaKiitosta. Kokot ovat usein melko persoonia. Ja päälle käyvä kukko kyllä pääsee hengestään. Totta sen verran jutussani, että olen nähnyt kukolta katkaistavan kaulan ja lentoon se kaulattomana yritti.
PoistaMainio tarina ja luulin ihan todeksi! Itse tiedän erään hanhen, jota Hannuksi kutsuttiin, ja joka antoi vain yhden ihmisen kulkea pihalla rauhassa. Me muut saatiin juosta henkemme hädässä sitä karkuun aseenamme harava, luuta tai vastaava.
VastaaPoistaKiitos paljon. Hyvinkin voisi olla totta, mutta vain ripaus on faktaa. Ilmeisesti monetkukot ovat itsevarmoja ja ärsyyntyvät jostain.
PoistaVoi, minä säälin kukkoa... Nokka on nokkimista ja kukko kukkoiluja varten.
VastaaPoistaPaljolti on elämän laki, että vihainen ja päällekäyvä elikko pääsee hengestään. Kukko pääsi paistiksi ruokapöytään..
PoistaSuotta ei puhuta kukkoilusta; muutaman maan "pääkukko" joutaisi myös päästä päästään...
VastaaPoistaKyllähän ne kukot on melkoisia päällepäsmäreitä, joista ei juuri tykätä.
PoistaMainio tarina. Maaseudun realistista elämää. Tuli aikoinaan nähtyä monen kotitilan eläimen lähtevän manan maille.
VastaaPoistaKiitos. Niin käy helposti vihaisen koiran, kuin kukonkin, että hengestään pääsee, jos käy päälle.
PoistaEn miekään välitä kukkoilusta :) Kukkona tunkiolla on tuttu lausahdus.
VastaaPoistaKukkoilija antaa ikävän leiman itsestään.
PoistaAikamoinen kukko mutta kun hermo meni niin kirves lauloi...Värikkäästi kerrottu tarina!
VastaaPoistaKiitoksia.
PoistaSaattoi joskus maailmassa kukoille käydä noin, jos alkoivat isännöidä.
Kyllä sulle saa näemmä heittää sanan kuin sanan, niin aina syntyy tarinaa... näitä olikin hauskaa lukea useampi perätysten ja tajuta monimuotoinen ajatuksenjuoksusi - todellista sanojen käytön rikkautta!!
VastaaPoistaKiitos kehuvista sanoistasi. Täytyy yrittää aina keksiä jotain ja eikös mitä, kirjoittaville tämä krapuhaaste on vallan mainio.
PoistaTällä krapulla veit omiin muistoihin.
VastaaPoistaKyllä pelättiin siskon kanssa kukkoa,kun käytiin kanalasta munia hakemassa mummulassa.
Sen tehtävä tietysti olikin suojella kanojen munimapömpeliä.
Kukon herätys kaikasi joka aamu pihalta.
Kukkoa en ole nähnyt "mestattavan",mutta monet kanat kyllä.
Halkopöllillä pää kirveellä pois ja siitä se lähti pyörimään pitkin pihaa...
Sitten mielenkiinnolla siskon kanssa viereen katsomaan,
kun mummi nylki ja kaivoi sisuksista nahkamunat ja muut.
Näin jälkeenpäin ajateltuna,nykyään taitaisi olla pahempi paikka katsoa.
Silloin tuntui jokseenkin luonnolliselta toimenpiteeltä maatalon elämässä,
en minä sitä eläinrakkaanakaan muista suuremmin kammoksuneeni,
eikä siitä lapsen mieleen mitään traumaa jäänyt.
Komea kukko kuvassa!
Hieno muisto. Kiitos. Minä taas muistan kadonneeni pihalta aina, kuin jotain eläintä teurastettiin, mutta kuten sinä, traumoja ei jäänyt.Kukon aamuiset herätykset kyllä risoivat, mutta jotenkin vain kukko kuului kanalaan.
PoistaMinulla on kokemusta kukoista vain työn puolesta - nimittäin aapiskukosta :D Että tällainen hupsu kommentti tällä kertaa :)
VastaaPoistaKiva kommentti, kiitos.
PoistaMinulla itselläni oli kerran oikean aapiskukon näköinen kirjava pieni kukko ja 19 kanaa. Tosin tästä kukosta eivät krapuni ole kertoneet.
Funny that rooster !!Did it say Kykkeli Ky every morning ??Hih Hih Think that
VastaaPoistayou slaughtered it!!! Wow,But it maybe turned out to be a good chicken stew!
PoistaChicken stew is good, even if it is made from a rooster.
The rooster in the story was killed when it misbehaved.
Oli niitä kukkoja monenlaisia. Aina varoitettiin, ettei saa ärsyttää niitä, etteivät tule pahaksi. Joistakin tuli silti. Minun viimeinen kukkoni tuli päälle aina, jos selin olin. Takaperin piti kävellä. Mutta kukkopaisti oli hyvää, kun muulloin aina vain siitä lihatiinusta otetusta suolaisesta sianlihahta kastiketta tehtiin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kukoista, niitä on moneen malliin. Kiitos muistelustasi.
Poista